maanantai 3. syyskuuta 2012

Jään sulamisen seuraukset


Mitä sitten, jos jää sulaa

Uutiset kertovat kiihkeästi pohjoisen jääpeitteen sulamisesta. Kiinalaiset ovat purjehtineet koillisväylän. Kanadalaiset sijoittavat rajavartioaluksia sekä tukikohtia luoteisväylän hallussa pitämiseksi. Alpeilla vanhat hiihto- ja laskettelukeskukset ovat vaikeuksissa kun jäävät paljaalle maalle jäätikön sulaessa. Etelänapamantereelta irtoaa hirvittäviä jäälauttoja, kymmeniä, satoja kilometrejä pitkiä. Himalajan jäätiköiden on ennustettu katoavan sulamiseen. Euroopan viimeinen jäätikkö viimeisestä jääkaudesta on Norjan tuntureilla. Sen sulamisesta ei ole ollut tietoa. Mitä voihkimista tässä on?

Pallomme on elänyt lukemattomia jääkausia ja lämpökausia. Lämpötila on nopeastikin vaihdellut kuuman ja kylmän välillä, meret ovat nousseet ja laskeneet. Ilman ihmisen vaikutusta. Sukupuuttoja on ollut aikaisemminkin, jopa 90% eliökunnasta on hävinnyt, kunnes taas on toivuttu tähän päivään tullessa. Ihmisiä ei ole ollut aikaisemmin kuin paikallisesti joitain satojatuhansia tai miljoonia. Silloinkin on kyetty joidenkin kaivosten kohdalla vakavaan ympäristön tuhoon, myöhemmin nekin ovat laantuneet. Viimeisen sadan vuoden aikana on päädytty 0,7 asteen lämpenemiseen, siitä syytetään ihmisen toimia 0,3 asteen verran.

Mikä sitten olisi lämmön nousun aiheuttanut? Kaksi ainetta on päässyt syntilistalle, hiilidioksidi sekä metaani, molemmat ns. kasvihuonekaasuja. Eniten hiilidioksidia vapautuu kivihiilen poltosta, öljyn jalostuksen seurauksista, maakaasun käytöstä. Metaani taas on soissa ja meren pohjassa olevaa kaasua, jota saattaa vapautua suuria määriä ilmaston lämmetessä. Metaania vapautuu myös nautaeläinten ja ihmisten piereskellessä holtittomasti. Tulivuorten päästöjen valtavaa määrää, mm. hiilidioksidi, ei ole huomioitu julkisuudessa. Täysin poissuljettuna on pidetty auringon säteilyn vaihteluita syyllisenä lämmön nousuun. Toinen vähemmän esillä ollut hiilidioksidin lähde on vuoristojen rapautuminen ja siinä yhteydessä vapautuva kasvihuonekaasu. Vuoristojen nousu taas on aiheuttanut menneisyydessä jääkauden. Himalaja nousee tälläkin hetkellä, seuraako siitä sitten uusi jääkausi, se ei tunne julkisuutta kiinnostavan. Kaikki rientävät kiihkeästi kohti lämpenemistä.

Merivirtojen vaihtelu, siis suunnan muuttuminen ja virtojen sisältämän lämpimän tai kylmän veden määrien saapuminen tai puuttuminen joltain alueelta, mantereelta tai sen osalta, on aiheuttanut kylmenemistä ja lämpenemistä. Merivirrat, etenkin el Nino, aiheuttavat tälläkin hetkellä joko tuhoa tai siunausta valtaville ihmisjoukoille. Meitä lämmittää Golf virta, joka hakee lämpönsä kaukaa Intian valtamereltä, kiertää Afrikan, nuolee Pohjois-Amerikan itärannikkoa ja kääntyy siitä Islannin editse kohti Pohjois-Eurooppaa ja jäämerta. Jos tämä virta laantuu tai muuttaa suuntaa, loppuu Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa maatalous. Mutta pallollamme on valtavia alueita, joissa ilmaston kuivuminen on aiheuttanut autioitumisen, Takla Makanin, Saharan, Amerikan pölymyrskyalueen, pohjoisen Venäjän suolaantuneet keinokastellut alueet, niitä on Amerikassakin. Eivät nuo aikaisemmat muutokset ole meihin vaikuttaneet, ihminen on sopeutunut muutoksiin. Olisiko ihminen nyt taantunut heikommaksi kuin esi-isänsä? Mitä me pelkäämme, millä meitä pelotellaan? Sukupuuttoja on aina ollut, nopeitakin, ihminen on aina kyennyt muuttamaan toisille alueille entisten jäätyä elinkelvottomiksi. Miksi se kyky nyt olisi hävinnyt?

Meitä on peloteltu meren pinnan nousulla. Lämmin vesi ottaa suuremman tilavuuden kuin kylmä. Jäätiköiden sulaminen saattaa nostaa merien pinnan korkeutta, jopa metrejä. Pallollamme on edellisten lämpökausien aikana ollut Etelänapakin jäättömänä, samoin Grönlanti ja Pohjoisnapa. Mikäli näin tapahtuisi meidän aikanamme, niin suurin tuho saattaisi tulla rannikkokaupungeille ja suistomailla eläville. Väestön olisi pakko siirtyä ylevämmille maille. Olisihan se ikävää, mutta ei maailmanloppu. Meidän tulisi ymmärtää, ettei mikään aikakausi täällä ole ollut loputon, pallomme elää kiihkeästi, ilmastot vaihtelevat, mantereet liikkuvat, vuoret nousevat ja kuluvat. Ihmisellä ei ole siinä osaa ei arpaa.

2 kommenttia:

  1. Juuri näin, hyvin olet muotoillut. Ihminen on toki paljoon syypää, eennen kaikkea holtittomaan lisääntymiseen, mutta käsittämättä vielä lienee planeettamme koko luonne saati maailmankaikkeuden liikkeet. Ehkä tuntenemme maailman olemassaolo on vain pieni episodi maailmankaikkeudessa.

    VastaaPoista
  2. Moro Pekka!

    Jos lähetät postia osoitteeseen mantsuboy(at)hotmail.com, niin teen pari turtiaiskysymystä.

    -Saku-

    VastaaPoista