Kokous maataloudesta Juupajoella v. 1997

Maatalous

Pentin suhde maatalouteen on arkaainen, kaiken lähtökohta ja elämän ylläpitäjä. Mustialan kokoukseen hän laati kaikkien kiireidensä pohjalta julkilausuman, josta tämä kaikki käy erityisen selvästi ilmi; ihmistyön tuhoamisen lopettaminen, ruumiillisen työ kunnioittaminen, arvostaminen maan pääeilinkeinoksi, työvoimareservin sijoittaminen maatalouteen… Itsenäisten viljelijöiden aseman muuttaminen maareformin kautta, kymmenen peltohehtaarin tilojen kannattavuuden nostaminen päätulonlähteeksi, ruoan uusi hinnoittelu kaiken tämän mahdollistamiseksi.

Ekologisen puolueen oli saatava aikaan kunnon maatalousohjelma. Sitä oli jko kerran pohdittu työryhmässä. Siellä oli vaan tullut esiin samankaltaisia ongelmia kuin vihreiden ensimmäisessä kokuksessa. Kaikki äänessä eikä mitään valmista. Nyt oli tarkoitus päästä pitemmälle. Anneli oli järjestänyt kokouspaikaksi Lundenin tilan Juupajoella. Sinne kutsuttiin joukko, joka kuitenkin syyskiireiden vuoksi harventui. Paikalla olivat Pentti, Anneli, Pekka, Timo ja Markku. Pentti oli tavan mukaan soittanut Pekalle edellisenä päivänä. Samalla asialla oli Annelikin jo ehtinyt olla. Kokoukseen Lundanillepitäisi tulla, Samalla kyydillä mentäisiin. Kyllä se Pekalle sopi. Yhdentoista aikaan pitäisi olla perillä. Pekka soitti siskolleen Kitille saadakseen ajo-ohjeet. Tiesi niitä kyllä olevan Annelillakin, mutta olisi selvempää saada ohjeet itse, että voisi tarvittaessa tarkentaa. Samalla sovittiin, että Pekka toisi joukon Kitille illalla teelle, mikäli aikatauli joustaisi sen verran.

Orivedellä Anneli koetti neuvoa ajamaan Jyväskylän tietä, mutta Pekka suuntasi Mäntän tielle. Penttikin puuttui ohjeistamiseen, arveli Pekan ajavan jotain oikopolkua. Mänttää kohti kuitenkin mentiin aina Korkeakosken tiehaaraan asti, siitä oikealle ja Kopsamon kylässä taas oikealle. Osuuspankin kohdalla käännyttiin vasemmalle, ja Lundanin talo näkyi jo komeana punaisena mäen rinteessä etelän puolella vähäisen notkelman ja järven toisella puolella. Ei Pekkakaan ollut siellä koskaan käynyt, mutta sanoi heti talon nähtyään, että tuolla on maalimme. Santatie kaarsi pankin ohi, laski alamäkeä peltojen välitse, ylitti pienen sillan ja vei pihaan. Isäntä seisoi aurinkoisella tantereella, tervehti tulijat ja alkoi esitellä tilaa. Kaikki oli hyvin järjestetty, keskellä talon edessä kaunis ja suojaisa sireenimaja suojasi istujansa lehvistön suojaan näymättömiin. Aitta, kaksi kappaletta seisoivat kivillään punamullalla maalattuina niin kuin päärakennuskin. Navetta oli mäensyrjässä kulmittain taloon nähden. Sisällä tervehdittiin emäntää, joka oli jo kattanut kamariin kahvit ja tarjottavat pyöreän pöydän päälle. Juteltiin aluksi nielaisujen lomassa yleisiä asioita. Isäntä esitti vanhan valokuvan, jossa talon hevonen seisoi äsken ajetulla sillalla perässään maitokärryt. Hevonen oli puolisääreen saakka vedessä, kärrystä näkyi vain laidat ja maitotonkat. ”Meillä oli täällä aika tulva tuolloin, pellotkin jäivät järven tulvavesien alle.”

Aloitettiin varsinaisesta aiheesta. Eniten keskustelua syntyi viljelykierrosta ja kasvisravinteista, sekä eritoten energiasta. Edellinen kokous oli asettanut hevosen pääosaan, Pekka halusi tutkittavaksi myös kotimaisten polttoaineiden mahdollisuuden. Varsinkin rypsiöljy tuntui lupaavalta. Muut hyväksyivät sen ainakin siirtymäkauden energiaksi, voitaisiinhan silloin käyttää olemassa olevaa kalustoa ja lämpökattiloita ilman tuontipanoksia. Pentti oli kiihdyksissään puhuessaan pelkän pään käytöstä työnteossa. ”On aivan mieletöntä käyttää vain päätään. Eihän se ole ruumiista kuin pieni osa. Ajatelkaa miten hieno rakennelma esimerkiksi kädet ja jalat ovat. Entäs muu ruumis. Ei ole tarkoitettu, että ihminen käyttää vaan päätään. Täytyy ajatella koko ruumista instrumenttina, jota hyödynnetään.” Pentti aivan tärisi ja ääni kohosi, kun hän näytti käsiään ja ojenteli jalkojaan sohvassa istuessaan. Keskustelu eteni, Timokin, isäntä, sanoi painavan sanansasanansa väliin,, Markku juoksi aina välillä hakemaan lisätietoa milloin tietokoneeltaan, milloin kirjoista. Välillä täytyi talon emännältäkin kysyä jotakin. Työ eteni ja kello. Äkisti emäntä tuli huoneeseen sanomaan, että lintumiehet ovat tiellä kiikareineen. ”Keskeytetäänkö kokous?” Anneli kysyi. ”Keskeytetään tietenkin,” sanoi Pekka ja ryntäsi hakemaan kiikareita autosta. Lintumiehet olivat aukean  keskellä sillan pielessä. Kaikki kävelivät sinne, tervehtivät ja kyselivät kuulumisia. He  olivat olleet paikalla jo aamulla ja nähneensä punajalkahaukan. Nyt sitä ei ollut mailla eikä halmeilla. Kaikki kuitenkin kiikaroivat toivorikkaina ruovikkoa. ”Ajtella, että meinasin nähdä punajalkahaukan,”Pekka sanoi pettyneenä. ”En minäkään ole sitä ennen Suomessa nähnyt”, Pentti kertoi, ”keski-Euroopassa kylläkin.”

Palailivat takaisin talolle, Lotta meni hajujen perässä ohramaahan. Korret vain heiluivat muutoin tyynessä illassa koiran ryntäillessä edes takaisin. Pekka alkoi huutaa sitä takaisin, samoin Anneli. Menivät pellon sisään pientä rantapolkua myöten. Lotta ei korsien kohinalta kuullut huutoa, eikä matalana kyennyt näkemään siinä viidakossa eteensä. Aluksi korret heiluivatlähellä, mutta äkisti heilunta eteni keskemmälle peltoa. Pekka kielsi Annelia tallaamasta ohraa, mutta lopulta hänen oli itse sukellettava ohran sekaan Varovasti rivien välissä astuen Pekka sai yhteyden Lottaan, joka alkoi tulla takaisinpäin. Vieläse mutkitteli edestakaisin, kunnes korret lakosivat ja se tuli näkyviin. Pekka nappasi koiran syliinsä ja asteli takaisin. Työ salissa jatkui.

Kiti oli illalla miettinyt, mahtaisivatkohan vieraat saapua, Perttikin kovin odotteli. Puhelin soi. Kiti vastasi. ”Voimmeko vielä tulla, vaikka onkin jo myöhä.” ”Kyllä kyllä, tulkaa vaan.” ”Me olemme siellä puolen tunnin kuluttua.” Timolla oli matka Tampereelle, ja hän pääsi päästä Pekan kyytiin. Luonnollisesti se sopi, palaisivathan he aivan Tampereen läntistä moottoritietä pitkin. Ensin hän vain joutuisi tai pääsisi toiseenkin kylään.

Elokuun ilta hämärsi jo, kuu oli noussut. Auto kiemurteli santatietä Kopsamon ohi kohti Sahrajärveä. Tie nousi ja laski kiemurtelujen lomassa kauniissa jokilaaksossa. Molemmin puolin oli komeita ja hyvinvoivan näköisiä asumuksia ja tiloja. ”Tuossa on hevostila Mäkiset,” tiesi Pekka opastaa, ”tuossa on Ala-Sahra sa tuolla näkyy Sahran talo. Sinne me olemme menossa.” Tie nousi lopuksi melkein pystysuoraan talolle. Kivipaasien lomasta pihaan, navetta jäi vasemmalla, koivukujan päässä oikealla oli suuri kaksikerroksinen taitekattoinen päärakennus. Auto seisahtui, kaikki astuivat yhä hämärtyvään pihaan. Kosken kohina ja kumu kuului muutoin tyynessä illassa. Pertti asteli alas rappuja, kätteli tulijat ja toivotti  tervetulleeksi. Kitikin tuli sisältä, samoin Jonna, talon tytär. Muuthan jo kaikki tunsivat toisensa, vaan ei Timo. ”Katsotaanko ensi ulkona paikkoja”, Kiti kysyi. Siitä käveltiin padolle. Koivut kaartuivat tien ja rannan ylle, myllylampi oikealla puolella siinteli jo kovin tummana. Koski oli melko vetinen ja jymisytti kalliota syöksyessään patoluukusta alas. Vieraat ihastelivat kovin ja katselivat ihastuneina ympärilleen. Pertti selitti kosken nyt olevan komean, äsken oli satanut, ja se oli saanut heti lammen täyteen. Yläjuoksulta tuli vielä valumavesiä.

Vieraat viimein malttoivat lähteä pimenevästä illasta sisälle. Mentiin salin ovesta. Pentti ja Anneli jäivät eteiseen, he vain katselivat ja hämmästelivät. Kiti oli laittanut kaikenlaista tavaraa näytille jo eteisen puolelle. Toisaalta se oli pakko, kun kaikki muutkin huoneet  olivat aivan täynnä. Yläkertaa myöten. Pekkakin luuli keränneensä liikaa tavaraa, mutta onneksi Kitillä se tunne aina katoaa. Pekka tuuppasi  vieraat salin puolelle, ja silloin vasta äimistely alkoi. Kaikki kolme seisoivat keskellä lattiaa ja päät pyörivät etsien yhä uusia kohteita. Salin kalusto oli venäläistä kertaustyyliä viime vuosisadan alusta, kaapit olivat tammea, pöydät, kaapit , hyllyt, pianon päällinen ja seinät täynnä tavaraa. Yksin erilaisia ja eri materiaaleista kerätty muna kokoelma taisi sisältää puolensataa munaa parissa eri korissa. ”Tulkaa tänne keittiöön teelle, ei täältä katseleminen lopu,” koetti Pekka hoputtaa vieraita, tulivat lopulta. Kiti oli laittanut  teetä käskyn mukaan, sokeria ja hunajaa, tuoretta kaurarieskaa, Pertin savulohta, pullaa ja piirakkaa. Pentti alkoi syödä. Kuppi toisensa jälkeen painui alas. Samoin muut koettivat pitää puolensa. Keskustelua käytiin täysin suin.

Loppuosa talosta oli vielä kiertämättä, pirtti, kamari ja koko yläkerta. Jonna ensin vastusteli yläkertaan menoa, ajatteli kait omaa huonettaan, mutta suostui sitten. Pekka kertaili Pentille kokouksen asioita, mitä milloinkin hullumpaa keksi. Perttiä nauratti, vaikka kyllä Pekka samalla katsoi, miten Pentti reagoi tuohon huumoriin. Tosiahan kaikki asiat olivat, esitystapa vaan oli riemukas. Puolen   yön paikkeilla alettiin tehdä kotiinlähtöä, Timo Tampereelle, auto kohti Sääksmäkeä. Autossa ideoitiin vielä seuraavan kokouksen pitopaikkaa. Päätettiin yrittää Voipaalan taidekeskusta. Pekka jätti Pentin ja Annelin kirkon mäelle.