Kesäkylässä v. 2015

Mouhijärven kesämökillä

”Sopiiko teille parin viikon päähän lauantaina? Meillä on silloin vapaata, ja olemme kutsuneet Kuoppalatkin ja Marjan mukaan.” ”Sepä mukava, kyllä me tulemme, anna vaan tarkka osoite, kyllä navi tuo perille.” Tommi oli jo pitkään koettanut sovittaa yhteistä saunailtaa. Eri syistä se oli siirtynyt, nytkin pienen lisätyön takia. Olivat kaikki olleet viimeksi koolla Raunon hautajaisissa. Jaatsille oli kokoontunut suuri joukko surijoita, kaikki huoneet olivat aivan täynnä. Innan Jouni piti kauniin puheen pitkästä taipaleestaan Peltosten kanssa. Moneen keikkaan hän oli osallistunut, erikoisimpana hän piti sitä, kun Rauno oli käskenyt hänen mennä ostamaan Parkanon kioskeista ja kaupoista kaikki leivät. Ne olivat puutteena tilauskeikalla, jolla leipää kului tavallista enemmän. Siitäkin selvittiin. Pekka kävi eri pöydissä tervehtimässä tuttujaan, Kasken Tapio vaimoineen, Ilmarannan Tauno ja Asta, Haapasen Jussi, Pimenoffin Heli. Vuosien saatossa Rauno ja Marja olivat keränneet valtavan määrän tuttuja ja ystäviä ympärilleen. Nyt he olivat koolla muistotilaisuudessa. Liuhalat ja Kuoppalat istuivat Pekan ja Paulan kanssa samassa pöydässä, Tauno kertoili vanhoja postin aikojaan. Muisteltiin siinä vielä partiotakin, hän oli ollut lippukunnan johtajana monet vuodet.

Auto oli ollut monta viikkoa korjattavana Veholla. Siinä oli tullut esiin lisää vaurioita työn edetessä ja työ venyi. Viiden viikon autottomuus juuri kesän ollessa menossa oli jättänyt monta menoa menemättä. Tommin ja Kaisun kutsu osui juuri näihin viikkoihin. ”Kyllä me voimme mennä taksilla, ei yksi reissu nyt paljon maksa. Sitä paitsi meillehän on tullut säästöä ajamattomuudesta.” Paula oli leppymätön. Taksilla ajo oli hänestä tuhlausta. Pekan täytyi lähteä kysymään autoa Koskin korjaamolta. ”Morjens, kesä kuluu käsiin, kun en pääse minnekään, tännekin tulin mopolla. Mites sulla? Lauantaina meillä olisi meno Mouhijärvelle, vanha koulukaveri kutsui. Saiskos sulta siihen autoa lainaksi?” ”No voi, vieläkö ne sitä korjaa? On meillä tuo Mersu, kait sen voit viedä.”

”Huh tätä tupakan hajua, minun täytyy pitää ikkunaa auki.” ”Sille en nyt voi mitään, minä koetan saada tämän tuhkakupin kiinni.” Se oli aivan täynnä tupakan tumppeja, niistäkin levisi aika katku. Auton etupenkeille oli levitetty suojat, Lotan entinen peitto, jotta penkeistä ei tarttuisi tupakan haju vaatteisiin. Pientä tihuuttavaa sadetta oli ilmassa dieselin jyristessä ohi Tampereen ja sieltä Porin tielle. ”Meillä on hyvin aikaa, voimme poiketa hieman, minä ajattelin, että käydään Siurossa.” ”Käydään vaan, minä voin jaloitella ja käydä pissalla.” Ennen Murhasaaren siltaa alamäessä oli käännös oikeaan ja sillan alta oikealle kohti Siuroa. Kaunis järvilaakso, Siurosta Hämeenkyröön, Taatan maisema avautui oikealla puolella. ”Tästä menee laiva kesäisin päivässä edestakaisin. Voisimme joskus käydä senkin reitin. Purimolla saa ruokaakin, kerran siellä lauloi Katri Helenakin matkalla ja Panu Rajala kertoili tarinoitaan, he olivat silloin vielä naimisissa.” Asfaltoitu tie kiemurteli rannan suuntaisesti, oikealla kohosi Linnavuori. ”Tuolla on valtavatluolat ja moottoritehdas. Valmet rakensi siellä jo sodan aikana armeijan tarvitsemia moottoreita. Nyt sen taitaa omistaa joku italialainen tehdas. Töitä on kuiten riittänyt tänne takamaahan.” Autosta täytyi taas aukaista ikkunoita, tumppien haju oli liian pistävää. ”Kas, tuosta ei enää pääsekään rantaan, tuolla on se vaja, jossa korjattiin purjevenettä toissa keväänä. Tuli tämäkin ranta ja tie tutuksi, varmaan kolmekymmentä kertaa ajoin tämän välin. Mennään nyt sitten kylän kautta.” Paula oli laittanut termospulloon kahvia ja pakannut pari pullansiivua mukaan. Nyt oli vielä löydettävä mukava kahvipaikka. ”Tuolla vasemmalla on vapaata rantaa, oikealla on Siuron pato ja voimalaitos ja tuolla vanha valssimylly. Kas, ovat tuoneet tänne pari roskalavaa, tai säiliöitähän nuo ovat, kattotaas nyt.” Pysähtyivät kuitenkin ja astuivat autosta ulos. Roska-astioiden viereen oli jätetty kolme valkoista pinnatuolia. Paula kävi niitä katsomassa. ”Nuo ovat aivan hyviä, käys katsomassa.” Kaksi niistä oli melkein priimaa, kolmannesta oli yksi selustan pinnoista poikki. ”Ei me tähän jäädä, hyppääs autoon, niin mennään tonne ylävirran puolelle.” Kuppilan ohi santatietä, joka nousi patovallin kohdalla, sen päältä avautui huikea järvimaisema kohti Sillanpään maisemaa. Aivan rantaan koivujen väliin oli kunta pystyttänyt maalle matonpesupaikan, varmasti Suomen kauneimman. Siinä oli hyvä istua penkeillä ja nauttia kahvista. Voimalapatoa myöten olisi päässyt keskelle putousta, mutta siihen oli laitettu portti esteeksi. Polkupyöräilijä nousi pyörältään ja asteli patosillalle. Hänen pyörässään oli aikamoiset pakkaukset. Miesten kohdatessa Pekka aloitti keskustelun. ”Harmi, ettei tuonne kauneimmalle paikalle ole pääsyä.” ”Niin, siinä on lukko.” ”Oletkos pitkälläkin matkalla, kun sinulla on noin varusteita?” ”Viisi päivää olen kiertänyt Kokemäenjokea, lähdin Tampereelta itäpuolta, Huittisista takaisin länsipuolta. Kyllä Suomessa on kauniita paikkoja.” ”Teltassakos olet yöpynyt?” ”EI, minä olen ollut bed and breakfest paikoissa lakanoiden välissä. Katselin ne sopivien matkojen päästä ja varasin etukäteen. Kiikassa olin viime yön, hämmästyttää vaan maisemien moninaisuus ja uskomattomuus. Tuossa tulin juuri Salmin sillalta, siinä jokivarsi syvällä kurussa oli aivan huimaava.” ”Kyllä, tiedän kyllä paikan.” Siitä Pekka saikin ajatuksen ajaa vielä sillalle muistelemaan. Moottori ja auto rämisten sujuttelivat kesäistä maisemaa, tie sukelsi, kaarteli, nousi ylös, kiersi talojen nurkkia ja hoidettuja vainioita. Vain ihmiset puuttuivat. ”Mitähän ulkomaalaiset ihmettelevät, kun ajelevat täällä maaseudulla, teitä ja rakennuksia, metsää ja peltoja, mutta ei ihmisiä missään. Mekin olemme vain pari autoa ja muutaman hassun ihmisen nähneet.” Salmin silta, korkealla joen yläpuolella, kupeessaan tasattu levähdyspaikka ja hirsinen kahvila, rannassa kanootteja ja veneitä vuokrattavaksi. ”Tänne meidän on tultava uudestaan, en ole tiennytkään tuosta kahvilasta. Otetaan Osmo ja Lahja mukaan. Meillä on kaksikymmentä minuuttia aikaa, mennään.”

Kaksi autoa oli parkkeerattu rinteeseen nurmikolle. Oikealla näkyi kaksi rakennusta, varasto ja mökki, rakennettu hirrestä. Rinne vietti voimakkaasti kohti järveä, rantaa ei ylös näkynyt. Tommi käveli vastaan Kaisun kanssa. ”Terve, oli mukava tulla tänne, kas tässä minun tekemä paistinlasta, isoa mallia, ja sitten punaviinipullo Ranskasta. Ostin sen Raunon kanssa viimeisellä reissulla, hän valitsi sen huolella, olkaa hyvät.” Pekka ojensi lastaa Kaisulle, Tommi nappasi sen. ”Tämä tulee minulle, minä sitä käytän, jaaha, vai Rauno valitsi, se on varmasti hyvää.” Mökin seinustalla oli puinen patio, siihen tulivat muutkin, kaikki olivat paikalla. Tommi antoi kaikille pienen pillerin. ”Tässä teille hyttysiä varten, niitä kun kuitenkin täällä on, niin ette huomaa niitä lainkaan.” ”Mitä siinä on?” ”Zyrtekkiä, se toimii etukäteenkin.” Kuuliaisesti nielivät kaikin pienen valkoisen. ”Onpa teillä täällä hienot oltavat, tuolla näkyy vielä sauna rannassa ja toinenkin mökki." Ylämökin alarinteeseen oli myös rakennettu puinen iso patio, puuportaat kiemursivat sinne. Isäntäpari oli valmistanut ruoan, se syötiin patiolla suuren pöydän ääressä ison varjon alla. Vieraat hakivat keittiöstä eri tavalla valmistettuja kaloja, sienikastiketta, Tommin valmistamaa ja maustamaa. Kaisu oli laittanut runsaan salaatin, valkoviiniä oli tarjolla, Jukka napsi kuvia. Kalat maistuivat, aluksi eri sillejä, graavilohta, sitten savulohta, kylmä- ja lämminsavukalaa. Salaatteja oli erilaisia omissa astioissaan. Sade hiukan tiivistyi, varjo kuitenkin suojasi syöjiä, äkisti tuli kunnon pisaroita, vesi kerääntyi suojan katon nurkkaan ja valahti sieltä alas. Jukan kamera jäi kaiteelle sateeseen. ”Pahus, en huomannut, no ei siihen kovin ole satanut, minä kuivaan sen.”

Tommi pyysi Pekkaa ja Paulaa mukaansa. ”Minä esittelen teille rantamökin ja saunan. Mennään tästä polkua varovasti.” Hirsinen rantasauna oli kodikkaan näköinen, pieni pukuhuone ja suuri sauna. ”Katsos, tästä minä saan radion päälle, tuolla ovat kaiuttimet. Voin kuunnella musiikkia saunassakin.” ”Niin tietenkin, on kyllä ensimmäinen sauna, jossa minä näen kaiuttimet.” Tommi oli ollut koko elämänsä musiikin parissa, vieläkin hän teki päivittäin töitä, oma studio hänellä oli rantamökissä. ”Voi peijakas, kuinka kodikasta ja viihtyisää. Mistä kummasta sinä ja Kaisu tämän kaikki olette onnistuneet ostamaan?” Tommi esitteli ja selosti. Seinillä pikkuhuoneessa oli tuttujakin kuvia, Kalle sieltä myhäili ja poltti piippuaan. ”Tässä minä teen töitä, laitteet ovat sellaiset, että voin tehdä kaiken valmiiksi esim. radiota varten. Tässä minä istun iltaan pitkään, ennen kuin nousen ylämökille ja syömään. Me olemme täällä hyvin paljon kesäisin.”

Ylämökillä istuttiin yhteen. Muisteltiin Raunoa. ”Minä sain aina häneltä avun pyytäessäni. Hän ei koskaan kieltäytynyt.” Muilla oli samanlaiset muistot, Marja istui surullisena, osallistui keskusteluun. Hän oli myynyt heidän ison Mersun, pakettiauton, ja oli nyt liikkeellä uudella pikkuautolla. ”Kyllä siihenkin mahtuu, minä hain Irrin ja Gaian Tampereelta. Heillä oli kaikki tavaransa ja sitten vielä muutama iso kolli oli saatava mukaan. Kyllä ne vaan sinne mahtuivat, vaikkei uskoisikaan.” ”Olihan se Mersu aika suuri, sinäkö sitten et käynyt Ranskasta hakemassa mitään?” ”En.” Tuo ihastuttava Tukkikylän paikka oli päätetty myydä, Normandia jäisi Marjalta ja lapsilta taakse. Kaikki sen ymmärsivät, siitä ei puhuttu.
Ilta eteni. Puheltiin ja hieman naurettiin, Pekka kertoili lapsuudestaan ja koulunkäynnistä, sen takkuamisesta ja luokalle jäämisistä, kovasta kurista kasvatuksessa, ja sen vaikutuksesta Vammalan aikaan. Muut kuuntelivat, välillä ihmettelivät miten tutusta ihmisestä ratkesi uutta tietoa yhteiseltä taipaleelta. ”Ei me olla mitään näistä tiennyt, minäkin luulin sinun…” Marja hämmästeli kuulemaansa. Taina kantoi huolta Pekan puheista ja esille tulleista elämän solmukohdista, toivoi kovasti eteenpäin seesteisempää aikaa. ”Nyt saunaan, minä kävin siellä vielä lisäämässä puita.” Miehet menivät edellä. Saunan lämpö oli ympärikäärivää, pienet sihahdukset kiukaasta, vähäinen ähkintä, hien tippuminen leuasta, illan valo ja sininen järven pinta suorittivat suomalaista terapiaa. Jukka kävi uimassa.
Marja oli lähtenyt kohta kahvin jälkeen. Siihen yleensä juhlat loppuvat. Nyt oli toisin, juttelu ja istuminen jatkui puoleenyöhön. Pekka ja Paula olivat lähdössä, kiittelivät ja nousivat rinnettä autolle. Virta-avain lukkoon ja kääntö. Mitään ei tapahtunut, kaikki virta oli valunut ruohikkoon. Autoa ei voinut edes työntää, siinä oli automaattivaihteisto. ”Voi saamari, me emme pääse mihinkään, ei ole virtaa, jonnekin on kadonnut. Minun on pyydettävä apua.” Sisällä Tommi ja Jukka istuivat pöydän tuoleilla ja katselivat television tarjontaa. ”En päässyt lähtemään, virta poissa, olisikos sinulla apukaapeleita?” ”Mennään katsomaan, tuolla varastossa on monenlaista.” Ei löytynyt. ”Voisitkos soittaa minulle taksin, sellaisen, jolla on virtakaapelit mukana?” Tommi soitti, Mouhijärveltä saapui nuori mies. ”Minulla on kaapelit, voisiko joku noista autoista antaa virtaa?” ”Ei se käy, annatko sinä?” ”Isäntä on kyllä kieltänyt, mutta koetetaas nyt.” Taksi ajettiin Mersun nokan kohdalle, jykevät johtimet napsautettiin kiinni, Mersu pamahti käyntiin. ”Paljon kiitoksia, hyvin onnistui. Kyllä se käy, kunhan ei suhmuroi kaapeleiden kanssa, tämä meni hyvin, paljonko olen velkaa?” ”Kolmekymppiä tästä olisi taksa.” Pekka antoi viisikymppiä miehen kouraan ja sanoi: ”Se on tasaraha.”

Oli Mouhijärvi takana, paperitie ylitetty, tupakkalaatikko hyrisi pikatietä. Pekka laittoi paperin tuhkakupin päälle, se hieman loivensi hurjaa tuoksua. ”Taidamme päästä kotiin, kunhan vielä aamulla saan tämän vietyä korjaamolle takaisin. Hyvät ne tuolit olivat, mitkä otin kyytiin, se kolmaskin, mutta siihen olisi tarvinnut tehdä korjaus.” ”Minä vien ne kirpputorille, kyllä ne siellä menee.” ”Ne saa vain kostealla rätillä pyyhkiä, muuten ne ovat hyvät. Joku oli ne siihen astian viereen nätisti laittanut.” Nukuttiin, auto lähti aamulla käyntiin. ”Kiitos lainasta, hyvin se reissu meni, auto pelasi, mutta jätti meidät Mouhijärvelle, akku tyhjä.” ”Mikä siinä oli?” ”Mulla jäi valot päälle.” Tuolit menivät kaupaksi.