Hiehojen siirto jalkaisin Alangolle v. 1975

Siirto toiseen navettaan

Kesäpäivän kuumuudessa oli lähdettävä viemään Kunkulle hiehoa. Pekka haki traktorin suulista pihan perältä, ei ottanut siihen kärryä perään, vaikka ensin niin ajatteli. Kärry olisi ollut hyvä Ullan, se oli hiehon nimi, kuljetukseen, vaan ilmankin kait selvittäisiin. Ulla oli teuraaksi tarkoitettu vasikka, välityksestä se, niin kuin navetan muutkin vasikat, oli ostettu. Kunkku oli niiden vasikoiden kasvua katsellut, ja silmänsä oli tarttunut Ullaan ja Mantaan, aikoi niistä kasvattaa lypsylehmät . Oikeastaan Kunkku oli sellainen lempinimi, jota voitiin käyttää vain silloin kun Kunkku ei kuullut. Kyse oli Alangon Matista, pohjalaisesta, isänsä oli tullut Jalasjärveltä ja kotiutunut Vaununperälle. Kunkku oli itse syypää nimeensä, oli hakenut Kiikasta muutamia maatalouskoneita, ja kun oli ne saanut kotiin, oli sanonut Osmolle: "Minä olen sitten tämän kylän kunkku." Ei siihen muuta tarvittu, nimi pysyi kuin tervattuna.

Kaupat oli sovittu ja nyt oli siirtopäivä. Pekka ajoi traktorin pihatien alkuun, talon ja navetan väliin, pysäytti sen, hyppäsi kopista ja asteli pränniin hakemaan liekanarua ja Ullaa. Lieka oli naulassa navetan oven suussa, se kädessään Pekka astui navettaan Ullan vierelle.
Komea hiehohan sinusta on kasvanut, ruskeankirjava paksumahainen junttura, Pekka irrotti Ullan syöttöpöydän parresta, kiinnitti liekan kaulan alle ja alkoi taluttaa sitä pihalle. Syöttöpöydän päässä pihan puolella oli ovi, jota ei muulloin kuin karjaa tuotaessa ja teuraaksi ajettaessa käytetty. Kauniisti Ulla siitä käveli traktorin perään, missä Pekka sen kiinnitti nostovarren päähän, liekaa oli vapaana parisen metriä. Traktori käyntiin ja hitaasti ykkösellä liikkeelle. Pekka katsahti taakseen, huomasi Ullan astuneen sivuttain ja pysähtyneen. Samassa lieka osui takarenkaaseen ja Ullan vielä vastustaessa lieka kierähti tiukalle harkkojen väliin, alkoi nostaa hiehoa. Pää seurasi mukana tiukasti renkaassa kiinni. Pekka ei ehtinyt tehdä mitään, ennen kuin Ulla pyörähti renkaan vetämänä ilmaan ja vasemman kyljen kautta mätkähti maahan, pam. Helvetti, nyt se kuoli, Pekka hyppäsi kopista alas ja Ulla hyppäsi jaloilleen, vapisivat molemmat. Siinä se nyt oli, kun en laittanut sitä kävelemään kärryn perälautaan kiinnitettynä, ei olisi lieka tarttunut mihinkään. Pekka soitti Kunkulle ja pyysi häntä auttamaan siirrossa. – Viedään jalkaisin, ota sinä Manta ja minä talutan Ullaa.
Kunkku saapui Transitillaan pihaan, hiehot laitettiin molemmat liekaan ja miehet lähtivät taluttamaan niitä kilometrin päässä odottavaan uuteen navettaan. Päivä alkoi painua keskipäivän yli, oli heinäkuu ja pilvetön taivas. Kulku sujui mukavasti sorkkien kopistessa asfalttiin, ohitettiin naapuritalon, Santamäen, tiehaara. Siellä isäntä hoiti myös lypsykarjaa, lehmät olivat laitumella tien vieressä. Ulla ja Manta huomasivat rauhassa märehtivän lauman, muuuu. Laitumella nostivat päätään ja alkoivat lehmät hölkätä aidan viereen. Kuljetettavat innoissaan karauttivat eteenpäin Pekka ja Kunkku toppuutellen ja huutaen. Ei siinä mikään auttanut, hiehot olivat jo liian suuria ja väkeviä ihan pysäytettäviksi, eteenpäin mentiin kumisaappaiden savutessa, kun miehet hillitsivät minkä taisivat elikoiden vetoa. Laitumella pisteltiin myös jo laukkaa utareiden heiluessa holtittomasti, törmäsivät melkein aitaan, alkoivat juosta miesten ja hiehojen rinnalla. – Nyt jos nämä typerykset päättävät hypätä ojan yli, niin aita kaatuu ja on meillä sitten arpeetia korjata vahingot, koko lauma tietenkin karkaisi tielle ja meidän perään. Laidun onneksi loppui, ja lehmät jäivät.
Pekalla oli menossa kuivurin rakentaminen vanhaan riiheen. Töihin hän oli palkannut Virtasen Hannun. Työmaalta katseli Hannu hiehojen vientiä ja nauroi niin perkeleesti. Ohi kansakoulun, Saunanojan, Salon, ja oltiin perillä. Ulla ja Manta kiinnitettiin parteen. Tuletko kahville, kysäisi Kunkku. – Kyllä vain, vaimosi laittaa aina niin maistuvat kahvit. Astelivat sisälle keittiön pöydän äärelle. – Terve vaan, tuotiin hiehot, sanoi Pekka. Emäntä oli taas leiponut ihanaa pullapitkoa, sokeria ja maitoa kahviin, pala nisua suuhun ja kupista ryystäen tuota virkistävää juomaa. – Miten kuljetus sujui, uteli Marja. – Hyvin se meni, tuossa laitumen kohdalla vaan vauhti vähän nousi mutta pysyttiin mukana, Kunkku kertasi matkan vaiheita. Pekka sai sovitun maksun ja lähti klampsimaan takaisin.