Kylvön taksa v. 1973

Vuokrakylvö

Peltoja muokattiin vauhdilla kylvökuntoon ympäri kylää. Tavan mukaisesti isännät aloittivat äestykset samassa järjestyksessä vuodesta toiseen. Käveltiin pellolla kumisaappaissa, kouraistiin maata, puristettiin sitä nyrkkiin ja katsottiin mulloksen muovautumista. Savisilla alueilla ei voinut aloittaa muokkaamista, jos saappaaseen tarttui savea. Hätäilystä olisi seurannut saven tilttaantumista  ja painumista kasaan. Tällainen pellon pinta olisi kuivuessaan muodostanut läpitunkemattoman pinnan, kokkareisia kappaleita. Niihin ei olisi minkäänlainen kylvö ollut mahdollista. Kourassa puristettu humus taas ei saanut jäädä palloksi, silloin se oli liian märkää. Vaivihkaa katseltiin muitten isäntien valmisteluja. Ensimmäisen ajettua traktorinsa pellon laitaan äes perässä sai muutkin ryntäämään suureen keväiseen pyöritykseen. Saunanojan Valto oli useasti tuo ensimmäinen, Lehtimäen Heikki perässään. Heikin pellot olivat viettäviä rinnepeltoja, ja siten aikaiseen kuivuvia, Valtolla taasen pellot olivat kyläaukean tuulisella laidalla. Viimeisenä kylvöt suoritti tavan mukaan hätäilemätön Lehtisen Unto. Pellot olivat hänellä sarkaojissa, tuiki rauhallinen isäntä.

Innanmaassa oli alkanut koneellisen viljelyn kausi vanhaisäntä Valtterin luovutettua tilan hoito tyttärelleen ja tämän miehelle. Ensimmäinen traktori, Fordson Major, veti perässään Potilan äestä ja Juko tehtaan kylvölannoitinta. Väriltään kaksimetrinen hirviö oli punakeltainen, vientiväri kuuli Pekka konetta Hankkijalta ostaessaan. Ohjekirjaa täytyi pihassa selata, kylvömäärien säätö täytyi aluksi opetella. Perusteet tällekin toimenpiteelle hankittiin Hyrkin tilan renkiaikana. Pehtoori Martti Posio oli tarkka kaikissa toimissaan, laittoi Taunon, tilan vakituisen työmiehen, kuivurin nurkalla veivaamaan käsiveivillä kierrokset laskien sekä apulannalle että siemenelle. Ne tippuivat vantaista maahan muovin päälle, josta ne koottiin punnitusta varten. Kierroksien määrä katsottiin kirjan taulukosta, saatiin vastaavuus hehtaaria kohti. Apulannan syöttö oli isännästä riippuen 200 – 400 kiloa, kauran noin kaksisataa. Innanmaan pihassa suoritettiin nyt tuota tärkeää tointa. Koneen säiliöihin oli nostettu apulanta etupäähän ja kaura takasäiliöön. Säätämällä pohjan läppiä saatiin tavaraa menemään läpi enemmän tai vähemmän. Lopuksi punnitus varmisti tuloksen. Pekka nosti säiliöt täyteen. Lannoite oli 50 kilon säkeissä, säkit peräkärryssä sopivalla korkeudella, neljä säkkiä vajui laatikkoon. Kuivurin nurkalta taas aloitettiin, tarkka tähtäys yläpäähän, koneen varovainen laskeminen pellon pintaan ja samaan aikaan kytkimen nosto pehmeällä liikkeellä. Apulanta ja siemen alkoivat soljua maan sisään. lantarae hieman syvempään kuin siemen. Vilja kylvettiin yleensä kolmen, neljän sentin syvyyteen. Tähän toimeen olivat kaikki tilan toimet keväällä tähdänneet. Peltojen oikea-aikaiseen kylvökuntoon saattamiseen. Pekka katseli tasaista höyryävää peltoaan, multa tuoksui muhevalta, valmiilta ottamaan siemen syliinsä ja kasvattamaan siitä uuden sadon. Kosteus ja lämpö loivat tuon parahultaisen yhdistelmän vuosi vuodelta viljelijälle saattaa vuoden kierto liikkeelle.

Lehtimäen Heikki pyöräili taloon, laittoi navetan seinää vastaan ajopelinsä, käveli tervehtien isäntää kohti. ”Oletkos saanut jo kylvettyä?” ”En vielä, Sydänmaa on aloittamatta, kotona alkaa olla valmista. Laitan sinne ohraa, kerkiää se vähemmälläkin. Mennääs kahville.” Astelivat raput, Pekka kiskaisi ulko-oven auki ja antoi Heikin astella ensin eteiseen. Sen perällä oli toinen ovi välieteiseen. Sieltä johtivat ovet vasemmalle vanhan isännän kamariin, oikealle pirttiin ja suoraan keittiöön. Tuttu oli tie, valoja ei tarvittu, välieteiseen ei johtanut ulkovalo mistään suoraan. ”Olen ajatellut, tulisitkos minulle kylvöön? Ei montaa hehtaaria olisi, metsänrajan lohkolla olen äestänyt, siihen puron rajaan saakka.” ”No tietenkin tulen, joko heti mennään?” Heikki ponkaisi pyörällä edellä, Pekka tyhjensi säiliöistä loput pressun päälle, vähäiset kasat. Ilmi olisi halunnut heti keittää kahvit, mutta työt ensin, miehet menivät pellon laitaan. Koneeseen laittoivat siemenet ja lannoitteen. ”Aloita tästä laidasta ja tuonne sitten Ylöniemen rajaa kohti.” Kone maassa ja traktori vedossa, lyhyet olivat ensimmäiset kaistat. Pekka kävi tarkastamaan pellosta kylvöä. ”No perkele, missä apulanta on.” Siemen löytyi vaostaan, mutta lantaraetta ei. ”Saamari, tässä on eri asetukset, kun mittailin valmiiksi ohran määriä, apulantaraot ovat kiinni.” Sähäkästi 200 kilon säädöt, siemen kiinni ja Pekka aloitti alusta saadakseen lannoitteenkin peltoon. Montaa kaistaa siinä ei ollut, mutta tapahtuma harmitti. Kelloa hän oli katsonut työtä alkaessaan, nyt tuli päällekkäisyyttä. Maaseudun Tulevaisuus oli kirjoittanut tuntivelotuksista, miten paljon olisi soveliasta ja tarpeellista pyytää mistäkin työstä. Hinnat olivat traktorikaivuusta äestykseen, kylvöön, auraukseen ja talvitöihin. Kyseessä oli viljelijän palkka, siitä ei sopisi kovin poiketa. Käydessään hautausmaalla Roismalassa katsomassa konekaivuuta oli hän käynyt kysymässä Torran isännän tuntitaksaa, mitä seurakunta maksoi tunnilta. Oli muistuttanut, että taksa on korkeampi. Taisi olla samanlaista oppimattomuutta kuin Tähtisen Maunon kanssa, silloin vain asia meni toisin päin. Kylvö tuli valmiiksi, juosten oli käyty säkkien nostoon ja viiltämään mahat auki apulannalta. Ei voisi moittia hidastelusta. Kahvikupin äärellä Heikki kysyi hintaa. Pekka katsoi kelloa ja määräsi kolmesataa kaksikymmentä markkaa. Lompakko oli maksajan kädessä, aataminomena liikahti, rahat asetettiin pöydälle. Seuraavana keväänä Lehtimäkeen tuli oma kylvölannoitin.