Uusi äes v. 1976

Lautasäes

Kotilohkon pellot oli kynnetty yhteen. Kuivat vuodet houkuttivat siihen, ja seuraavana vuonna alkaisi salaojitus. Pellonojat olivat suurimmaksi osaksi jo matalat, virtasi niissä kuitenkin vesi, sarkojen päiden aukot olivat kunnossa. Pekka päätti nopeuttaa seuraavan kesän töiden sujumista. Viisitonniseen Fordiin kytkettiin kolmesiipiset automaattiaurat, nostovarret kiinni ja työntötanko. Kiinnikkeitä oli näin kolme, niiden varassa auroja kyettiin säätämään kyntöä varten. Junttilan tilan mailla Roismalassa oli ollut traktorikynnön Suomen Mestaruuskisat. Siellä olivat isännät joukolla katsomassa komeaa kyntöä. Jokaiselle kilpailijalle oli annettu saman suuruiset sarat. He aloittivat keskeltä viiltämällä ensin matalan viilun auki viivasuoraan pitkittäin. Alku ja loppupää oli tarkkaan mitattu ja merkitty. Ajaessaan kilpailija tähtäsi merkkikeppiin. Traktorit liikkuivat hyvin hitaasti, viilu kääntyi katkeamattomana nauhana kyntämättömän maan päälle. Takaisin ajaessaan miehet sitten käänsivät viilun vähän syvemmältä siten, että tuo viilun päällensä saanut kyntämätön kappale tuli myös käännetyksi. Tämä oli myös arvostelun alainen kohta. Varsinainen kyntö aurat maassa alkoi, kahdella siivellä kilpailtiin. Pekka käveli pitkin sarkaa katsomassa edessä ja takana traktorin menoa ja viilujen tasaisuutta. ”On hienoa kyntöä, viilut istuvat toistensa lomaan niin tarkasti saman paksuisina ja levyisinä, ettei voi nähdä jäljestä siipien määrää.” Posion Marttikin oli paikalla, jutteli miesten kanssa ja esitteli Pekkaa tutuilleen. ”Tässä on Innanmaan isäntä! Katselee oppiakseen.” Muut miehet myhäilivät, mitähän siitäkin tulee. Eivät sitä ääneen sanoneet.

Viisitonninen ajettiin kuivurin kupeessa toisen puolen pyörät ojaan. Siitä laskettiin aurat maahan ja viilun kääntö ojan päälle alkoi. Ensimmäinen viilu painaltui ojan pohjalle, seuraavat kääntyivät aivan ojan penkalle. Saran päässä käännyttiin takaisin päin ja viillettiin ojan toinenkin puoli. Näin ojaan kaatui kaksi viilua, ja pelto tasoittui yhtenäiseksi kentäksi. Päivä kului puoleen, lyhyen ruokatauon jälkeen ajo jatkui Ojansivun rajalta kotiin päin. Siihen käveli katselijoita. ”Mitä ihmettä sinä nyt teet?” Santamäen isäntä ensimmäisenä kysyi. Oli ikkunastaan nähnyt Pekan vetelevän viiluja harvakseltaan pitkin peltoja. ”Otan tässä tietoisen riskin, on ollut kuivaa, ensi kesänä Ojansivun Mikko tulee salaojittamaan. Saan pellot tasoitettua ainakin osaksi.” ”Minä ajattelin sinun suunnittelevan kylvöjä kesäksi ja merkkaavan lohkot valmiiksi. Voi olla hyväkin, riippuu ensi vuodesta, ja syksystä.” ”Onhan syksyssä mittaa, kunhan joskus pitää poutaa.” Aurat vaihtuivat jousipiikkiäkeeseen, kolme metriä leveään Potilan tehtaitten tuotteeseen. Ensin Pekka veti äestä poikkisuuntaan. Lata siinä edessä kasasi mullosta eteensä, joka sitten ojien painauman kohdilla tasasi edelleen. Yläkappale oli tarkoitus saada ensimmäisenä kylvöön. Komean piiriojan vuoksi yläpuolisten maitten vedet juoksivat norjasti päin Saunanojaa ja Ojansivua, sieltä suorana muutamia satoja metrejä ja tien alitse Vaunujokeen. Aikaisemmat sarkaojat olivat vetäneet pellolle sataneet vedet selässään alajuoksulle. Pekka oli jo edellisenä vuonna kyntänyt joka toisen sarkaojan umpeen. Nyt olivat vuorossa loput. Alkoi hirmuinen jauhaminen, Ylöniemen tontin kupeesta Saunanojalle. Traktori huusi kuumana, ajo poikki sarkojen pomputti, ojien ja kyntöviilujen ylityksessä. Kerran saatuaan ensimmäisen suunnan vedot tehtyä, pelto oli jo kovin pehmennyt ja tasoittunut. Toiseen suuntaan ajo, poikki edellisten ajojen, oli huomattavan helppoa. Hiljakseen traktori siirtyi alas viettävää rinnettä, kunnes saavutti kuivurin. Nyt oli koko kappale äestetty kahteen kertaan. Pekka pomppasi alas kopista, siemaisi vettä kaivolta ja käveli katsomaan jälkeä. Saappaan veto pinnassa ja mulloksen kouriminen osoitti, että työtä on jatkettava. Traktori ja mies hyökkäsivät kolmanteen erään.

Kylvöjen jälkeen alkoi sataa, siemen sai tarvitsemansa lisäveden, juuret painuivat suoraan multaan. Sirkkalehti ja viljan varsi kasvoivat vahvana. Kiri herne alkoi kasvattaa lehtiään, kukki huimasti, mehiläiset alkoivat pölyttämisen. Kaikki kasvoi, palot paisuivat ja pitenivät. Satoi. Ei siitä ollut haittaa herneelle. Toisin oli alalohkolle kylvetyn ohran. Tähkä paisui raskaaksi, yli kuusikymmentä jyvää yhdessä. Sade piiskasi korret maahan. Sydänmaalle oli kylvetty kauraa, maahan painui. Satoi. Ei onnistunut puinti, kone upposi pehmeään maahan, eikä edennyt. Ylälohkot saatiin pelastettua, herneestä osa viikatteella, 1300 seivästä. Satoi.

Viisitonninen ei kyennyt kiskomaan syksyn auroja, mahdotonta. Pekka käveli Lehdolle. Jussilla oli hieman samoja vaikeuksia pehmeillä tien alapuolisilla mailla. Sai kuitenkin kynnöt tehtyä. Pellot olivat je ennestään salaojassa. ”Sulla taitaa noi aurat olla jotensakin  keveämmät kuin mulla, hyvin tuo on näkynyt käyneen. Minä en etene, täytyy odottaa pakkasia ja kuivumista.” Jussi tokaisi maan jäätyvän nopeasti näin märkänä. Kävelivät kahville, Anneli keitti. Pöydässä kaikin ihmettelivät kesän sateita. ”Ei Punkalaitumella näin ole satanut, meillä miehet ovat saaneet työt tehtyä.” ”Täällä kyllä jäi valtavat määrät viljaa peltoon. Kaikki metsien keskellä olevat raiviot lakosivat. Aallon Irjaltakin useita hehtaareita.” ”Kun nyt saisi edes kynnettyä vainiot, ettei olisi heti tappiot niskassa ensi kesän sadosta.” ”Kysys Pekka Pakariselta, niillä on kimpassa kaksikymmentä tuumainen uudisaura. Se voisi kulkea sun traktorin vetämänä märässäkin pellossa.” ”Mahtaako, mutta katsotaan nyt, voin soittaakin.”

Aura oli haettava aukean toiselta laidalta, Liuhalasta. Se teki juhlallisen vaikutuksen, siipi oli kuin valaan selkä, vannas vahva ja ohjaslautanen suuri. Kuivurin nurkalta alkoi koetus. Varovaisesti aura maahan, hiljainen veto ja vantaan kärki upposi maahan. Leikkuri pyöri edessä, painui peltoon ja leikkasi suoran kunttaan, jota pitkin sitten vannas ja siipi käänsivät viilun ympäri. ”Kas, ehkä tästä tulee jotain. Pinta on jo muutaman sentin jäässä, mutta hyvin näkyy leikkaavan. Siitä tämä onkin kiinni, kyllä voima muutoin hyvin riittää, ja vannas painuu kyllä. Pian tuli eteen kovempi paikka. Aura pyrki väkisin kääntymään sivuttain kynnetylle puolelle. Pekka kävi säätämään auroja, kiskoi nostovarren tiukempaan, tiukkasi hieman vetotankoa ja yritti taas. Sujui, ja ei sujunut. ”Sian sorkkima tästä tulee, jos laitteet kestävät.” Leikkuri oli kovimmalla. Se leikkasi maahan itsensä ja pyöri suorassa kunnes vältti takana kampesi sivuun. Leikkuri taipui sivuttain, ei mahtanut mitään jäiselle maalle. ”Helvetti, ei voi kauaa kestää tätä menoa. Nonni, nyt on parku jo sen verran kova, että präsähtää.” Leikkuri, suuri teräslautanen joutui antamaan periksi mahdottoman edessä, se taittui, repesi osittain ja suuri kappale irtosi siitä. Äkäisesti Pekka nosti auran maasta ja päräytti kotiin. Pihassa työkalujen kanssa irrotti leikkurin ja hyppäsi Volkkariin. Hankkijalta Vammalasta sai uuden. Sille kävi samoin. Pekka osti toisen, kiinnitti sen ja täryytteli auran takaisin Pakariselle. Kynnöt jäivät tekemättä. Keväällä komeat roihut ja savut nousivat hehtaarien alalta. Pekka poltti sadon pois tieltä.

Eläinlääkäri Nurmi oli tilaltaan Urjalasta tuonut äkeensä Vammalaan. Oli sen vaihtanut. Hankkijalla se seisoi pihassa komeana leväällään Pekan taas poiketessa ostoksille. ”Sullahan on tuossa lautasäes, minä saatan tarvita sitä, jos hinta on sopiva.” Menivät katsomaan, se oli raskas, kolmiosainen äes, jossa oli piikkien sijaan suuret lautaset, hieman vinottain asetellut runkoon. näitä rivejä oli useita peräkkäin. Pekka puntaroi mahdollisuuksiaan. Peltoja ei ehtisi kyntää keväällä, jousipiikkiäes ei jaksaisi pienentää kyntämätöntä peltoa, rahaa ei ollut. Paula oli ehdottomasti kieltänyt uusien koneiden oston. Miehissä kiinnitettiin uusi äes traktoriin, letku kiinni, ja hydrauliikka nosti sivukappaleet pystyyn. Pienessä hiessä ajeltiin tilalle takaisin. Huuto kuului jo ennen pihaa, koivukujalle saakka.

Kuivurin kohdalta taas aloitettiin. Pekka jysäytti äkeen maahan, vaihtoi pienempään ja painoi mustat savut pakoputkesta. Äes aloitti työnsä, mullos jauhaantui jo ensi vedolla. ”Haa, tässäpä kone, ei taida kevään kylvöt hävetä syksyn kynnölle.” Traktori jauhoi soikiota, ensin pitkittäin, sitten poikittain, uudestaan ja uudestaan, jälki miellytti kovin. Tuli siihen Santamäen isäntäkin katsomaan. ”Sinulla taitaa olla siinä oikea mullantekokone.”