Mennään käräjille v. 1974

Vaihtoauton harmit

Kuivurin viimeistely oli kesken. Pakkausteippiä kului valtavasti, kun Pekka tiivisti tuulikäytävän kovalevytaustat molemmin puolin. Kuumana päivänä teipin liima tarttui hyvin, ja silitys kädellä varmisti työn. Katon saumat olivat hankalammat huonon työasennon takia, kädet täytyi ojentaa suoraan pään päälle valmiiksi puraistu teipin kaistale käsissä. Teippi saattoi tarttua mihin vain pitkän vapaan pään liehuessa hiljalleen ympäriinsä. ”Perkele, taas se tarttui vinoon, vedän sen pois, no nyt, auh, olkoon, kelpaa.” Jos teippiä ei saanut kerralla suoraan, niin siihen tuli ryppy sitä pakotettaessa sauman päälle. Siinä oli silloin heikko paikka, mistä irtautuminen valtavassa tuulessa puhaltimen pukatessa 55.000 kuutiota ilmaa oli mahdollista. Ei siitä vielä olisi katastrofiksi, mutta ajan kanssa sellaiset nauhan riepottelut tekisivät tyhjäksi tiivistystä varten tehdyn työn. Teippirulla naukaisi irrottaessaan otettaan kerältä, nauha liittyi seinän nauhaan. Katto tuli valmiiksi. ”Kappas, pianhan tämä kävi, täytyyköhän käytävä tiivistää vielä ulkopuolelta.” Pekka käveli tikkaille, kapusi viimeisen laarin korkeudelle ja alkoi ylitellä lukuisia väliseiniä konkatessaan sähköpäätaululle. Hirsiseinässä olivat sulakkeet ja kolmivaihemoottorin kytkin. Ensimmäinen vaihe päälle, hetken odotus, että 11 kW moottori saavutti kierroksia, toinen kääntö ja kolme vaiheinen moottori pauhasi täysillä. Se oli asennettu seinään keskelle tuulikäytävää tehtyyn pyöreään reikään. Siipien halkaisija oli metrin verran. Moottori imi ulkoilmaa valtavasti kohisten. Ilma syöksyi käytävään aiheuttaen sinne melkoisen ylipaineen. Pekka konkkasi taas laarien yli tikkaille, laskeutui ja käveli vanhan riihen sisällä katsellen ja tutkien kättä liikuttamalla saumojen kohdalta josko olisi vuotoja. Tiivistä oli. Seuraavaksi hän nousi takaisin ja sammutti puhaltimen, laskeutui käytävään ja avasi viimeisen laarin kohdalla olevan työntöluukun. Se liukui kevyesti urassaan laarin pohjan alle. ”Täytyy vielä varmistaa ilman tulo laariin, puhallin käyntiin ja menen sinne katsomaan ja kokemaan ilman voiman.”

Auto ajoi pihaan. Konstaapeli Mangeloja saapui kaupoille. Hän oli tavannut isännän aiemmin, he olivat jutelleet maataloudesta ja soittamisesta. Konstaapelilla oli Sammaljoella vanha hirsitalo, jossa hän soitteli kavereidensa kanssa. Haitari oli hänen soittimensa. Puhe oli kääntynyt autoihin. ”Onko sinulla tietoa hyvästä käytetystä, halpa sen pitää olla ja ehjä? Minun täytyy päästä Vaununperältä Vammalaan välillä useita kertoja päivässä.”  On minulla Punkalaitumella tuttu kauppias, minä myyn hänen autojaan useinkin. Minä tutkin asiaa ja palaan sitten.” Mangeloja katseli autiossa pihassa ympärilleen, vanha auto näkyi olevan vajan nurkalla. Hän kurkkasi navetan ikkunasta sisälle, kanat kotkottivat vastaan. Silloin kuului valtaisa humina kuivurilta. ”Jahas, isäntä onkin tuolla töissä.” Käveltyään riihelle ja astuttuaan sisälle havaitsi hän sen tyhjäksi, näki tikkaat ja nousi niille. Hänen päänsä pisti laidan yli. Pekka säpsähti, ei ollut kuullut tulijaa. ”Moron, mä meen sammuttamaan puhaltimen!”

Pihassa katselivat keltaista Ooppelia. ”No, sievä peli, ei kuki ruosteet mahdottomasti. Onko se muutoin ehjä, moottori?” ”On varmasti, minä olen tämän Punkalaitumelta tuonut, hyvin pelasi.” ”Minä lähden sitten Osmon kanssa koeajelulle, vartoos vähän, minä soitan.” Eteisen hämärässä Pekka sai Osmon langan päähän. ”Moi, onko sulla aikaa tänään, mentäs vähän preistaamaan yhtä Ooppelia?” ”Moro, en nyt heti pääse, mutta soita muutaman tunnin päästä, tai tule tänne, niin katotaan sitte.” Mangeloja ja Pekka hyppäsivät autoon, ajoivat Vammalaan sillan pieleen poliisitalon ja rannassa sijaitsevan kerrostalon eteen parkkipaikalle. ”Minulla on tuossa toinenkin auto parkissa, jota voit katsoa. Aloita nyt tästä ensin.” Palattuaan Innanmaahan kävi isäntä syömään. Keittiössä oli eilisiä keitettyjä perunoita ja lihapullakastiketta kipossa. Hän nosti pannun kaasuliedelle. Se seisoi jakkaran päällä puuhellan päädyssä. Jakkaran alla oli kaasupullo. Käydessään aiemmin Tähtisillä Vaununperän perällä oli Manu tarjonnut sitä hänelle. ”Nyt saisit halvalla pullon ja kaasuntasaimen siihen päälle. Olisi minulla vielä siihen kaksiliekkinen poltin siihen päälle.” ”Sattuipas somasti, kyllä minä vaan teen kaupat, sanot vaan hinnan.” ”Neljäkymmentä markkaa kaikki, pullo on tyhjä.” ”Sulla on sitten sopuisat hinnat, kaupat syntyivät.” ”Siinä on sun hyvä keitellä pottuja. Mä olin käymässä Kiikasa kanalatyömaalla. Oltiin katolla ja minä näin silloin nopeimman perunan kasvun kuin koskaan.” Pekkaa nauratti jo valmiiksi, kysyi kumminkin: ”Mites siinä sitten kävi?” ”No, emäntä meni kylvään perunoita vakoon. Seuraavana päivänä hiukan ennen päivällistä kattelin, kun hän meni sama vati kainalossa pernamaalle ja poimi sieltä täysin kasvaneita mukuloita.”

Osmo oli metsäkoneen kimpussa. ”Moro, mitä sä nyt reiraat?” ”Katos kun toi nostovarren pään hydrauliikka petti. Mä näytin Hannulle, miten pinotavaraa ajetaan ja kasataan sievä pino. Tökkäsin vähän nostopäällä kapuloita tasaan, niin toi letku osui puihin ja hajosi. Siinä meni samalla hieman tuo kiinnityskin hajalle. Sitä tässä nyt teen.” Hannukin oli paikalla. ”Tietenkin, kun sen täytyi pelleillä, olisi vaan ollut työssä kiinni. Nytkin tulee rokulia sun tähden.” ”Äläs ny, kyllä vehkeet kestää ja vehkeet hajoo kun töitä tehdään.” Motkotti Hannu vielä, mutta lopetti. ”Mitäs nym meinaatte, sulla näkyy olevan tollanen keltuainen?” ”Jo vain, lähetääs koeajolle, tulisko siitä meille peliä.” Miehet ahtautuivat autoon, ajoivat Vammalaan, kääntyivät ennen siltaa Kallialan suuntaan. ”Mikäs tässä, annas kun mä ajan.” Vaihtoivat paikkoja, ajo jatkui. Vihattulassa käännyttiin paluumatkalle. ”Kaupat tästä täytyy varmaan tehdä, vaan minua hieman epäilyttää toi Punkalaitumen suunta. Siellä asuu paljon eri huijareita.” ”Korjataan sitten, jos jotain ilmenee.”

Ooppeli muutti Innanmaahan, palveli hyvin, kunnes kolmonen alkoi vaihdelaatikossa narautella. Mikään ei auttanut, meteli vaihdettaessa kolmoselle lisääntyi. ”No perkele, tässä se nyt on, tämän takia auto haluttiin myydä kaukana Punkalaitumesta. Voi olla vaan synkronirengas, voi olla hammasrattaissakin.” Pekka käveli hämärään eteiseen, veivasi seinäpuhelimesta Mangelojalle. ”Moro, myit mulle risan auton, otat sen takaisin.” ”En ota, sinähän koeajoit sen.” ”Kyllä vaan, sinä vakuutit sen olevan ehjän. Se on petos. Minä kävin Vettenrannalla ja Tapsa sanoi siihen tulevan laatikkoremontin, maksaa varmaan kaksi tonnia.” ”Ei kuule, ei mitään perumisia, vanha autohan se oli.” ”Nyt onkin kyse sinun petoksestasi, ei autosta, tämä on aivan selvä, on minulla todistajatkin.” ”Ei sinulla mitään ole, en ota takaisin.” Pekalla kiehahti. Hän lopetti puhelun ja alkoi saman tien laatia rikosilmoitusta. Henkilöt, aikamäärät, kohde, vikakohde muistilapulla hän karautti poliisilaitokselle, siellä työnnettiin lomake käteen. Lomake mukanaan hän ajoi asianajaja kivirannan puheille. ”On sinulla juttu, syytät poliisia petoksesta. No, en minä sitä syytöstä pelkää, kyllä minä tämän jutun uskallan ajaa.” Pekka mietti, että mitä uskaltamista siinä on, tekee vaan työnsä. Lomake täytettiin yhdessä, vienti poliisilaitokselle jäisi seuraavaan päivään.

”Mangeloja, oletkos täällä yksin, minä jätän tänne rikosilmoituksen sinua vastaan?” ”Yksin olen, anna tänne.” ”Pidäpäs huoli, ettet sitä hukkaa, se on kirjattava diaariin.” Ei siinä muuta puhuttu, erosivat ja miettivät kumpikin omiaan. Mangelojan päässä sytytti ensin. Pekka kutsuttiin tapaamaan nimismies Aaltosta. ”Päivää.” ”No hei, istu siihen. Minulle on tuotu tällainen hukkaamiskielto, sinulta Mangeloja vaatii 2000 markkaa takuuteen.” ”Jahas, mitä se sitten merkitsee?” ”Kyllä tässä ei oikein ole perusteita nostaa ja määrätä tällaista summaa, sinulla on tila takana, kait siinä aina sellainen rahasumma löytyy tarvittaessa. Nyt on vaan niin, että kun tämän on vaatinut minun mieheni, niin helpommalla päästään, jos sen teet.” ”No voi halvattu, kaikenlaista kiusaa. En siitä rettelöi, mitä täytyy tehdä?” ”Laitat pankkikirjalle sen summan ja tuot kirjan minulle.”

Käräjäpäivä oli määrätty. Pekka ja Osmo kävelivät Kauppalantalolle. Aulassa katselivat ovesta juttulistaa ja kyselivät omaa numeroaan. Heitä lähestyi outo mies, lykkäsi kättään: ”Olen Risto Tuori, minulle soitettiin ja pyydettiin ottamaan tämä juttu. Kiviranta on samaan aikaan Huittisissa istunnossa.” ”Perkele, kyllä hän tämän tiesi ennalta, no, mitäs sinä tiedät tästä jutusta?” ”Olen paperit lukenut, ajattelin tarjota sopua, mitä ajattelit?” ”Oikeuteen tänne on tultu, eikä tieltä käännytä. Koskas on meidän vuoro?” ”Se on seuraavana.” Ovi aukeni ja sisään huudettiin Turtiainen vastaan Mangeloja. Puheenjohtaja kysyi ja Pekka vastasi. ”Ei tässä ole kahta puhetta, minulle myytiin viallinen auto ehjänä. Auto oli kunnossa päivän, ja siinä oli vakava vaihdelaatikkovika.” Mangeloja vuorostaan kertoi: ”Sinullahan oli asiantuntija mukana.” ”Osmo hiiltyi ja vastasi: ”En minä ole mikään asiantuntija, olin kaverin mukana vaan katselijana.” Asia meni päätökseen, vastaajat kuuntelivat tuomion lukua. Petossyyte meni nurin, molemmille määrättiin oman asianajajansa lasku ja kulut. ”Nahkapäätös, piru täältä mitään oikeutta saa, ajellaan Vaununperälle.”