Laitoniemet

”Eino oli sodassa aivan peloton mies.”  Juttelivat Ville ja Pekka linja-autossa kohti Laatokan pohjoista rantaa. Apteekkarin huvilan luona pysähdyttiin katselemaan pulterilinnaa, jonka nykyiset omistajat taisivat olla oligarkkeja. Pihasta säntäsi musta Mersu, penkille hyppäsi mies konetuliaseen kanssa, ML pöllytti tietä kadotessaan itään. ”Rintamalla kaikki miehet olivat peloissaan, vaikka ei sitä aina niin ajateltu. Kun tuli tehtävän aika, piti lähteä etenemään vasten vihollista, niin Eino ei pelännyt. Meni mihin vaan tarvitsi.” ”Oli kyllä sitten aika puupää, kyllä minäkin joistain olen kuullut, mutten koskaan tuntenut.” Linjuri pysähtyi, Laatokka näkyi. Miehet poistuivat jalottelemaan. Aamulla oli lähdetty Valkeakoskelta, matkalla Vaalimaalle otettiin auto täyteen, pysähdyttiin missä tarvitsi, kierreltiin kotioville. Ville oli Möysän turistipysäkillä. Reinon piti myös tulla siitä, vaan ei näkynyt. Kymmenen minuutin päästä ajettiin seuraavalle pysäkille, ja siellähän Reino seisoi. Miehet sitten kinasivat oikeasta pysäkistä. Laatokanmeren rannat olivat vuonomaisia, pitkiä syviä lahtia, korkeita kallioisia vuoria, mäntymetsää koskemattomana. ”Eino oli täällä kalastajana ennen sotia, tunsi ja tiesi paikat.” ”Sepä olikin mukava tieto. Nyt ymmärrän hänen valtavan kiinnostuksen kalastamiseen, ja taitonsa siinä.”

Keskon paitatehdas Möysäjärven rannalla Lahdessa, komea monikerroksinen kivitalo. Tietä vastaan oli korkea lauta-aita, esti pölyn ja melun tunkeutumisen tehtaan ja maantien välissä olevaan lautarakenteiseen asumukseen. Eino asui taloa perheensä kanssa. Ida oli Aaltosten sukua, lapset Arto ja Ulla. Polkupyörillä Ville ja Sirkka ajelivat Mannermaankadulta kyläilemään tarakoilla lapset, Kirsti ja Pekka. Talon eteisestä tultiin keittiöön, oikealla ovi johti kamareihin. Keittiön pöydän ääressä istuivat korttia pelaamassa nelisittäin. Lapset saivat vain katsoa ja kuunnella. Arto ja Ulla olivat hieman vanhempia, kasvoivat vierailuiden välissä hiljaksiin aikuisemmiksi. Lauantai, alkuilta, kortit lapisivat pöydässä, raha hiljalleen liikkui. Lapset napittivat tiukemmin kuin ennen: Arto oli otettu pöytään mukaan. ”Kyllä se nyt rahansa häviää eikä pääse tansseihin,” Ullalla oli huoli veljestään. Ulos hän kuitenkin hämyyn hävisi.

Eino oli saanut osuman, hän haavoittui rintaan, kylkiluita poikki, kulku kävi hieman kammeten toiselle puolelle. Valokuvassa Vammalassa saunan edessä, kalakoppa kädessä pikkuisen Jussin kanssa katsoi suoraan kameraan selkä suorana, takin liepeet auki, lipallinen kesälakki päässä, onki kädessä. Hivenen toiselle lanteelle painuneena. Houhajärven saaressa oli Turtiaisilla mökki vuokralla, Laitoniemet vieraina, Ullakin mukana. Lapset painuivat vintille nukkumaan. Aamulla viideltä Eino kömpi rappuja ylös ja nujuutti Pekan hereille. ”Lähdetään ongelle.” Madot oli kaivettu jo illalla purkkeihin, onget seinustalta ja vene vesille. Karin kupeeseen Eino souti, katseli kaislikot ja tuulen. Vimmattu onginta, ahven ja särki söivät hurmoksessa, Einolla kaksi onkea. Jatkuvasti toista veti ylös, kala vatiin ja onki alas, toinen ylös, toinen alas. Syönti lakkasi, tuuli virisi lujaksi, ankkuri ylös ja rantaan perkaamaan. Muu väki vasta heräili, kun perattujen kalojen kanssa astelivat tupaan.

Pekka oli vierailulla, Arto ohjasi kulkua paitatehtaan pannuhuoneeseen. ”Minä olen pitänyt täällä lämpimässä pyörääni koko talven. Katsotaas, saanko sen käymään.” 250 cc Jawa, putsattuna ja punaisen kiiltävänä seisoi jalkatukensa varassa pannun vieressä. ”Täällä on ollut hyvä suorittaa huollot, eiköhän se lähde.” Bensahana auki, pyörän kääntö luiskan suuntaiseksi, muutama varovainen polkaisu oikean kuolokohdan löytämiseksi, sitten nousu kammen varaan ja voimakas polkaisu. Hirmuinen pruktutus kiihtyen vastasi kaasun kiertoon, pannuhuone täynnä savua Arto ajoi luiskaa ylös ja ovesta ulos paukkeen kimmotessa kivisistä seinistä. Oli se Pekan mielestä uljas näky, Arto oli pitkä ja hoikka, leveäharteinen ja kiharatukkainen nuorukainen. Hartiat vielä väkevöityivät ja johdattivat Arton melonnan Suomen Mestariksi. Tuo elämys johdatti vuosia myöhemmin Vammalassa Pekankin viemään moottoripyöränsä postin pannuhuoneeseen, 700 cc yksipyttyisen kovaperä Nortonin. Olihan sitä mukava rassailla talvella. Vaan työntämällä se tuli ulos keväällä, suoraan pajalle.