Valkoinen Oopplei -70 l

Valkoinen Opel

Levorannan autoliike torin laidalla oli monien käyntien kohde. Pobedaakin siellä korjailtiin. Ville ajeli sillä Morriksen jälkeen. Se oli myyty, Lahdessa sisarukset pitivät huutokaupan pesän selvittämiseksi. Sirkan teki mieli mustaa tammikalustoa. Isänsä Iivari Tuomisto teetätti sen Lahden puusepillä 1900 luvun alkupuolella. Se oli kannettu postin yläkertaan, Hauhonsalon veljekset olivat kantomiehiä. Barokkipöytä, valtava kaappi, kaksi leijonapäistä käsinojallista tuolia ja lisäksi pikkutuoleja. Helena, Iivarin vaimo oli ne tuonut mukanaan Pietarista. Iivari oli sitten teettänyt muun kaluston, kun puuseppä oli pyytänyt saada sen. Kaapin malli oli Berliinin museosta. Pekka oli korjaamolla mukana. Suuresta lauta-aidan portista pudoteltiin sisäpihalle, vasemmalla oli korjaamo, sinne pariovet. Kadun varrella jatkui liike kivisenä korttelin kulmalle saakka. Siinä seisoo nykyään kauppakeskus. Rosengrenin Timo oli työjohtaja. Hänen kanssaan aina neuvoteltiin tarvittavasta korjauksesta. Timo toimi siellä eläkkeelle saakka. Pekan saatua ensimmäisen moottoripyöränsä oli hänellä usein asiaa Timolle. Varaosia ei siihen mistään ollut saatavissa, oli korjattava rikkoutunut osa.  Moottoripyörät jäivät, opiskelu Santahaminassa vei lainatutkin rahat, vaikka siellä pientä päivärahaa maksettiinkin. Ensimmäinen auto hankittiin häärahoilla. 700 markkaa maksoi Itä-Saksan ihme peli, kovalevystä tehty Trabant. Mikään muu ajopeli ei ikinä savuttanut niin hirveästi kuin se peli. Vaihtui Mersuun ja seitsemänkymmentä luvun alussa Ooppeliin. Pekalla ja Paulalla alkoi kahdesti kuukaudessa ralli Vaununperän ja Liperin Ylämyllyn väliä.

Kevättalven pakkaset tuntuivat ajaessa. Sisätilan lämmittäjästä puhkui ensin haaleaa, ja sitten kylmää jaloille. Ikkuna pysyi jotenkuten läpinäkyvänä. ” Ei tästä mitään tule, ei edes viltti lämmitä. Minä pysähdyn seuraavalle huoltoasemalle tarkistamaan tilanteen.” Lyhyt talvipäivä oli jo pimeä Vammalasta lähdettäessä. Jyväskylän kautta kohti Suonenjokea, Kuopion Kallansiltoja pitkin pohjoiseen ja siitä Joensuun haarasta kääntyminen itään. Huoltoasema tuli eteen, sen pihalle auto parkkiin ja sisälle kysymään, saisiko hallia hetken käyttää. ”Mitä sinä tekisit?” ”Tarkistaisin lämmityslaitteen, se ei toimi kunnolla. Ajattelin, jos sen kennot ovat vallan ruosteessa ja siten sisään tuleva ilma ei oikein lämmitä.” Hallissa Pekka avasi konepellin ja katseli lämmityslaitteen letkuja, pumppaili niitä kädellään ja arvioi tilannetta. ”Kuule, kyllä minä huuhtelen tämän kennon, lasken sen tyhjäksi ja päästän sitten vesiletkulla vettä molemmista päistä sisälle. Käy sinä vaikka kahvilla sillä aikaa.” Ruuvimeisselillä letkunkiristimet irti ylhäältä ja alhaalta. Kenno oli aivan rintapellin vieressä. ”Aikamoista sammakon kutua näyttää tulevan, minä päästän paineella sisään.” Vähitellen molemmista päistä tuli kirkasta vettä. ”Hyvä, letkut kiinni ja sitten menen hakemaan Paulan ja pakkasnestettä.” Matka jatkui, tuntui mukavalta lämmin henki hetken. Pakkanen vaan oli niin kova, ettei pieni kenno selviytynyt työstään. ”Ei auttanut, minä korjaan tilanteen, kun päästään taas Vammalaan.”

Pekka soitti Virtasen Osmolle: ”Morjens, taas tarvis rempata vähän. Lähdekkö Vauranojalle?” Hetihän se sopi, ajo Pitkällemäelle ja portista sisään. ”Nyt haetaan Mossen lämmityslaitetta, kai niillä venäläisillä on tuntuma pakkaseen.” ”Kyllä vaan, siinä on melko suuri kenno. Sun tarvii laittaa se ohjaamoon, ei se sovi konehuoneeseen.” ”Jo vain, sinne se sopii keskikonsolin päälle, ei siihen sitten kohdistu kylmä ulkoilma suoraan.” Vauranoja oli miesten varaosakauppa, yleensä sieltä sai ainakin aihion, josta sitten kyettiin työstämään tarvittava osa. Olivat siellä moniaasti poikenneet. ”Kattos, tossa on yksi, meinaatko siihen myös puhaltimen?” ”Sitä olen miettinyt. Liperissä yks kessu oli laittanut luupää Datsuniin kapean keskuslämmityspatterin takapenkin jalkatilaan kiinni. Veti sinne moottorilta letkut. Hyvin toimi, mutta sellainen hidas se oli, kun siinä ei ollut puhallusta.” ”Ei tämä sitten käy, tässä on moottori rikki.” Moniaita kennostoja tarkastettiin, osui ehjäkin kohdalle. Osmo sitä käänteli katsoakseen, ettei siinä näy vuotoja. ”Kyllä tämä taitaa olla ehjä, täytyy sisällä saada johdot akkuun kiinni.” ”Me ostamme tämän, mikäli puhallin pyörii, onko sinulla noissa akuissa virtaa?” ”Katselkaa nyt, voi niissä jossain ollakin.” Osmo kytki johdot. Tämähän kyllä käy, mutta kuules, sinun autossasi on kuuden voltin sähköjärjestelmä, tämä on 12 volttinen.” ”No perkules, näin on, moottori kärähtää, mitäs nyt?” ”Kyllä se voi kestääkin, toisin päin taas ei. Täytyy nyt kokeilla, vai haetaanko suosiolla oikean kokoinen moottori?” ”Voi olla parasta, kunhan saadaan sinne se sopimaan.” Hakivat ja löysivät kuusivolttisen puhaltimen moottorin. ”Ei näitä niin hirveästi ole eri kokoisia, kyllä tämä saadaan sopimaan, onhan siinä konsolin päällä tilaa.”

Illalla syönnin jälkeen alkoi asennus. Pekka oli ostanut sopivaa mustaa letkua vajaan parimetrisen pätkän. Konepelti auki ja kumarrus lämmityslaitteen ylle. ”Tjaa, täytyy ottaa kierto tuolta alapuolen paluuputkesta, sitten rintapellin läpi jostain reiästä, täytyy kabiinin puolelta repiä jostain valmiista läpiviennistä letku sisään. Jahas, se taitaa sopia tuosta kytkimen vaijerin kohdalta.” Pekka sai letkun sisälle. Mossen lämppäri sopi mukavasti paikoilleen, parilla peltiruuvilla kävi kiinnitys. ”Nyt letku tähän yläpuolen putkeen kiinni, klemmari tiukkaan. Ei tule vesi jaloille. Paluu kiinni alapuolenputkeen. Nyt täytyy vetää letku taas moottoritilaan.” Löytyi sillekin paikkansa. Konehuoneen puolella letkun päähän täytyi kiinnittää kupariputki klemmarilla kiinni, ja sitten paluuletkun kupariputki kiinni moottorille menevään letkuun. ”Jumankekkula, tästä tuli hyvä, nesteet sisälle ja koeajolle Virtasille. Ai saamari, johdot vielä kiinni, no laitan ne tänne sulakkeen alle, noin, kokeillaan.” Kabiiniin puhalsi rajusti. Ensin auton oma puhallin, sitten Mossen puhallin. Pekka ajoi Vaununperän tietä edes takaisin. Moottori lämpesi, kennosta alkoi tulla lämmintä, ja Mossen puhallin alkoi pyörittää sisätilan ilmaa. Sekin lämpeni nopeasti, kuuma ilma kiesi ohjaamossa tehokkaasti, vesi kennossa pysyi lämpöisenä, kun siihen ei ohjautunut kylmää ilmaa ulkoa. ”Tulkaas nyt koeajolle, tuli hieno peli.” Rauni ja Osmo tulivat pihalle. ”Joko sinä sen sait, kattotaas ny.” Paula istui etupenkillä ja nauroi: ”Kattokaa  mitä se nyt teki!” ”Ei siinä mitään, jos vain on lämmin, nouskaas takapenkille, niin käydään Vammalassa nakeilla.” Ohi Vaununperän tiehaaran, läpi Nuupalan, sivuille jäivät entinen tiilitehdas ja ruukkutehdas, ennen asemaa rautatien yli ja sitten vaneritehtaan mutkaan ohi Liekorannan. ”Ompas lämmin, onko sulla säädöt täysillä” ”No on, joko täytyy hillitä?” Pekka käänsi Mossen lämppärin sisään virtaavan veden kuristinta. ”Tohon omaan säätimeen ei kannata puuttua ollenkaan, onko ny hyvä?”

Talven lumet tulivat kengissä sisään. Mattojen alle oli syksyllä laitettu sanomalehteä, kaikki vesi ei aina jäänyt kurakaukaloihin. Kahden lämmittimen puhallus sai kaiken lumen ja jään sulamaan ja höyrystämään ikkunat umpeen. Vallankin silloin, kun takapenkilläkin istui kyytiläisiä. Olisihan lasit pysyneet auki, jos auton oma puhallin olisi kyennyt puhaltamaan tarpeeksi. Vallankin takaikkuna meni huuruun. Tuli taas asiaa Vauranojalle. ”Kuules, kun minä tarviin nyt lämppärin puhaltimen paljaaltaan, propelli kyllä paikoillaan, kuusivolttisen, löydäkkös sellaisen?” ”Mennääs kattoon tolle hyllylle. Sinne niitä on kasailtu enemmänkin.” Siellä se olikin, ehjänä ja vanteet vielä ympärillä kiinnitystä varten. Pekka ruuvasi sen taakse hattuhyllylle, johdot vedettiin mattojen alta. Konsolin kohdalle sujautettiin katkaisin samaan paikkaan kuin edellinenkin, lämppärin kytkin oli. Hurina vaan lisääntyi, kun uusi kone alkoi pyöriä.

Posiot tulivat kylään. Paula laittoi nopsasti ruokaa keittiön pöydälle, lämmitti pieniin kuppeihin monenmoista herkkua. ”Tulkaas ny pöytään, minä olen tänne jotain väsänny.” Punaiset astiakaapit molemmilla sivuseinillä kuuntelivat tyytyväistä syömisen kulkua. Siellä ne näyttivät edelleen olevan paikoillaan, kun Pekka kolmekymmentä vuotta lähtönsä jälkeen siellä kävi.