Perjantaikonsertti 11.11.-16
Rouvalin sijaan saimme kuulla virolaisen kapellimestarin harjoittaman orkesterin. Risto Joos esiintyi jäntevästi ja täsmällisesti antaen soittajille ja solistille selvät merkit. Ludwig van Beethovenin Leonore alkusoitto nro 3 alkoi jyhkeästi, sävelkulku aleni nuotti nuotilta, pitkä huilusoolo, johon jouset vastasivat äänen häipyessä, lähtö tanssiin trumpetin kutsuessa seinän takaa, läheni orkesteria johon jouset taas vastasivat, oboen kirkas soitto kiihdytti orkesterin huimaan menoon ja jylhään loppuun.Beethovenin Pianokonsertti jatkoi iltaa. Allegro con brio eteni hyvän matkaa ennen solistin aloitusta. Stephen Hough osoitti uuden Bösendorfer konserttiflyygelin erinomaisuuden. Tavallisesti haitallinen klapina oli lähes poissa. Ainoastaan oikean käden korkeissa juoksutuksissa selvästi kuuli tuon vasaroiden kolahdukset. Toisen osan alussa jonkin kuulijan puhelin hetken soi yhtä aikaa solistin kanssa. Largo eteni nopeaan rytmin vaihdokseen kutsuen tanssiin, samoin kolmannessa osassa Rondo: Allegro.
Solisti soitti vielä ylimääräisenä kauniin Robert Schumannin: Träymerei, jossa solistin tulkinta hidastuksineen ja soiton äänen hiipumisineen hurmasi kuulijat.
Robert Schumannin Sinfonia nro 3 Es-duuri vapautti kapellimestarin, hänen näytöt ja keinumiset musiikin mukaan paranivat kerralla. Orkesteri soitti kepeällä joella, jossa patarumpu ohjasi satamaan. Scherzo: Sehr mässig näytti kuulokuvina satamassa nautitun kepeän aterian ja saaton nukkumaan.
kolmannessa osassa klarinetti ja oboe herättivät muun orkesterin kepeään aamuun ja syömään kevyen aamiaisen. Lihavien ihmisten kävely ruoan päälle keveni loppua kohti.
Neljännessä osassa vetopasuunat aloittivat hautajaissaattueen matkan, vasket soittivat muistosanat ja patarumpu kutsui kahville.
Viides osa jatkoi melankolista tunnelmaa kepeillä päivillä, kunnes puhaltimet aloittivat loppunousun kiihtyvin tahdein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti