Illan konsertti 4.11.-16
Arnold Bax: Tintangel, oli viihdyttävä. Ensituntuma JoAnn Fallettaan amerikkalaiseen kapellimestariin leimasi pieni vaivaantuneisuus. Hänen yleispulssinsa meni kyllä maaliinsa, mutta eri soittimien sisääntuloa hän ei näyttänyt. Ammattitaitoiset rumpalit kyllä selviytyivät, mutta Rouvalin osoittamat täsmälliset viittaukset puuttuivat. Samoin kävi myös puupuhaltimille ja vaskille. Sen sijaan jouset olivat hyvin informoituja. Tintangel oli pieni sinfoninen maisemamaalaus meren rannalla. Aaltojen keinunta heilutteli koko orkesteria.
Edward Elgarin In theSouth op. 50 osoitti orkesterin komean tason. Edelleen vain perustahtia viittaava kapellimestari oli kyllä harjoittanut orkesterin mieleisekseen. Tässäkin kappaleessa keinunta tuli esiin aivan alussa, kuin tanssia. Alttoviulun äänenjohtaja György Balazs pääsi esiin kahteen kertaan sooloissaan, joita vain vieno muutaman soittimen säestyksen omainen vuorottelu seurasi. Hänen otteensa soittimeensa lumosi koko salin kuuntelemaan aivan hiljaa. Huilu hieman vastaili.
Väliajan jälkeen Tampereen Filharmoninen kuoro asettautui lavalle. Mahtava laulu ihastutti taattuun tapaan. Solistina oli Tuuli Takala. Hän asteli lavalle kauniina ja ylväänä punaisessa mekossaan, istahti ja nousi kolmannessa osassa laulamaan, Fancis Poulencin Gloria FP 177 sai uuden kimmokkeen Takalan kirkkaan ja täsmällisen, suloisen laulun kantaessa kevyesti salissa parven takariville saakka. Hänen ylärekisterinsä oli häikäisevän kristallinen, alarekisteriä kuunteli mielihyvän levitessä mieleen. Kerrassaan onnistunut esiintyminen.
Orkesteri osasi säestää kuoroa,
patarumpukaan ei noussut kuoron yli Tiina Laukkasen varmoissa
käsissä. Yleisö sai taatun annoksensa musiikkia, kapellimestarikin
paransi suoritustaan johtaessaan kuoroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti