Maailmantappi

Maailmantappi, -pylväs


Meidän esi-isämme elivät kota-asumuksissa. Poropaimentolaiset pitkin tundraa syntyvät ja kuolevat nykyisinkin kodassa. Tämä asumismuoto on elänyt Suomessa pisimmälle saamelaisten ansiosta.

Kodassa keskellä oli nuotion paikka, ruoka valmistettiin padassa, joka roikkui pylväästä, patsaasta. Patsaan yläpäästä, kodan aukosta, johon savu pakeni näkyi taivas ja tähdet. Pohjantähti nähtiin napana, jonka ympäri muu tähdistö kiersi. Patsas, pylväs, salko osoitti Pohjantähteen, ja muuttui ihmisten mielissä maailmaa pystyssä pitäväksi maailman tapiksi. Näky oli ikuinen, myös tappi oli ikuinen.

Siirryttäessä hirsisiin rakennuksiin tuo maailman tappi säilyi uunin etunurkasta nousevana hirsisenä tukipuuna, joka taas kannatti ja samalla jakoi orsirakennelmaa tuvan katossa. Uunin etuosassa keiteltiin ruoka padassa, joka roikkui raudasta taotussa korkeudeltaan säädeltävässä koukussa. Koukku oli patsaassa kiinni yläpäästään niin, että sitä voitiin sivusuunnassa liikutella.

Vasta myöhemmin uunin etuosa sai osittaisen valurautaisen kannen, jonka päällä voitiin pitää kokkausvälineitä, pataa ja paistinpannua.

Uunin peräosassa oli leivinuuni, jonka etuluukku oli aluksi avoin. Näin uunirakennelmasta muodostui suuri ja päältä laakea. Sinne myös muurattiin sivusta portaat, näin sinne saattoi vanha isäntä kavuta lämpimään.

Tällainen uunirakennelma rakennettiin hirsipedin päälle. Uunin etuosassa vedettiin laasti hirsien päälle. Paloherkkä kyllä tällainen rakennelma oli.

Sama maailman tappi näkyi myös avotakoissa, jonka vasemman puoleiseen nurkkaan tehtiin raudasta eri tavoin koristeltu rautainen tuki. Pohjalaisuuneissa muoto muuttui kaarevaksi edestä.

Näin meidän tapamme ja uskomuksemme ovat selviytyneet muinaisuudesta nykyaikaan. Vielä tuo maailmantappi, -pylväs elää meidän kielessämme, häipyneekö koskaan.