Mopo 2

 

 

Viikko kului kotona, puutarhassa hikoiltiin, samoin sisällä. Alkoi taas auton lastaus mökkiviikolle. On meillä peräkärrykin, sillä vein aina puutarhatraktorin maalle nurmikon leikkuuta varten. Sitä siellä piisasi, oli yläpiha ja alapiha. Minä hoipuin rinteessä ajellessani penkereen päällä. Matti sitten sanoi, että älä tapa ittees. Lupasi ostaa Paulan kanssa uuden vetävän leikkurin mökille. Hip heijaa, olin siitä puhunut jo useana vuonna. Komea punainen hirviö nostettiin liiteriin. Olin ajanut toistakymmentä vuotta traktori kärryllä edes takaisin, aina yhtä hankalaa. Aluksi ajosiltana toimivat kaksi kakkosnelosen pätkää. Hyvin meni niin kauan, kunnes putosin pukilta. Paula vaati ostamaan alumiiniset ajosillat. Hyvät ne ovatkin. Peräkärryn kuomu piti aina irrottaa ennen lastausta. Sain sen yksinkin pois, mutten sitten enää pärjännyt yksin takaisin laitossa. Hirmuisesti täytyi traktori köyttää lavalle, pomppuisa on Pälkäneen tie. Nyt on kärry käyttämättä, seisoo takapihalla ja haittaa ruohon ajoa.

Mökillä mopo löytyi liiteristä. Kari kertoi purkaneensa kaasuttimen ja siellä oli vielä töhnää vanhasta bensasta. Henkka oli sitten ajanut sen perille, hyvin pelasi. Seuraavana päivänä kävin kotona lakkaamassa keittiön lattiaa. Paula hinkui mopoa pihalle. Kolmantena päivänä ehdin ottaa sen ulos. Starttasin, hienosti syttyi. Mutta sammui. Siirsin koneen jaloilleen, niin että takapyörä oli ilmassa ja starttasin uudelleen. Annoin hetken käydä, ja lisäsin hieman kaasua. Takapyörä alkoi pyöriä, kierrokset nousivat, hyvin pelitti.

Minulle tuli päiväunien aika. Paula halusi ajelemaan. Kuuntelin sängyssä, ei kuulunut mopon ääntä. Ovi kolahti. - Ei se käy. Nousin ja kävin katsomaan, mopo oli tiellä pystyssä. Starttasin hetken, käynnistyi. - Ota nyt kaasukahvasta kiinni ja varovasti anna lisää kaasua, jotta kone hieman lämpiää. Paula kaasutti, mutta käänsi tappiin saakka ja kone tukehtui. Uudelleen. - Katsos, näin vähän kerrallaan, opetin häntä käsi kaasulla. - Minä haen vielä puhelimen, jos jään matkalle. Mopo lähti hyvin liikkeelle ja minä palasin päiväunille.

Illalla kävimme laiturilla ruokkimassa kaloja. Vesi oli kristallin kirkasta, kalat tulivat kasapäin murujen kimppuun. Hauki käännähti kiivaasti, särki suussa lipui selvästi näkyvillä laiturin viertä rantaan päin. Käännähti laiskasti ulapalle päin meidän kävellessä laituria ylös mökille. Kävi siellä toinenkin hauki syötöllä, pienempi oli kuin vakituinen asujamme. Kovasti sekin syöksyi särkien perään.

Toisen kerran kaloja syöttämässä, lipui laiturin alta lokin poikanen eteemme. - Katsos tuota, miten peloton ja kesy. Onko joku jo kerennyt sitä syöttää? Poikanen oli kiinnostunut leivän paloistamme, nappasi niitä nokkaansa ennen kaloja, seilaili edes takaisin. Ei pelännyt edes kuvaamista.

Mopo lensi Laitikkalan santatiellä aina Kuisemaan saakka. Sunnuntaina työnsin sen taas liiteriin.