Kaikenlaista
kärsimystä mokomasta laitteesta. On sillä toki ajeltukin mukavia
matkoja. Nyt se on ollut Kissalammella puuliiterissä useamman
vuoden. Minä sen aina keväisin laitoin käymään, akun latausta
ja bensan laittoa tankkiin, niin, ja tulpan vaihto. Paula sillä
sitten ajoi veljelleen Kyllön joen rantaan, puolitoista kilometriä.
Toissavuonna laitoin taas käyntiin, mutta ei sillä enää ajettu
yhtään. Viimevuonna en sitten enää viitsinyt edes käynnistää
sitä peitteiden alta.
Kuuma kesä, ja
Paula halusi moponsa käyttöön. Veljensä Matti sitä sitten alkoi
katsella, latasi akun ja starttasi sen tyhjäksi. Ei putputtanut
kone. Minäkin kävin sitä liiterissä katsomassa. Yhdessä
päädyimme siihen, että vanha bensa oli menettänyt
syttymiskykynsä. Matti alkoi kaivaa kaasutinta katteiden alta esiin.
Siihen meni viikko. Mopo oli palasina puupinojen päällä. Mutta ei
vieläkään saatu kaasutinta esiin. Karikin tuli hätiin. Lupasi
irrottaa ja putsata kaasuttimen kotonaan. Minä olin jo vähän sitä
mieltä, ettei sitä enää toinna Paulalle kuntoon laittaa. Kaatuu
vaan sillä santatiellä.
Kari kuitenkin sai
kaasuttimen puhdistettua, toi sen Hämeenlinnasta mökille ja alkoi
ropata mopoa kasaan. Soitti sitten minulle. - Mopo on nyt kunnossa,
Henkka sillä ajeli puolisen tuntia, ja hyvin pelaa. - Mainiota,
kiitos vaan vaivasta. - Ei se mitään, mutta uusi akku siihen täytyy
ostaa.
Alkoi meidän
mökkiviikko. Autoon lastattiin hallituksen suosittelema
provianttimäärä, kaksi viikkoa, kasseihin ja kylmälaukkuun.
Pipantallin kautta vei tiemme, ostin uuden akun. Siihen laitettiin
nesteet sisään. Olisi parin tunnin kuluttua latingissa.
Liiterissä laitoin
akun paikalleen, ja kahden tunnin kuluttua työnsin mopon pihalle ja
starttasin. Prum, ja moottori kävi. - Kas, tämäpä on iskussa.
Näyttää bensa olevan varatankilla. Minä käyn täyttämässä
tankin ja haen samalla kanisteriin lisää. Hain kanisterin
liiteristä, laitoin sen mopon astinlaudalle jalkojeni väliin ja
starttasin. Hieman vaikeasti käynnistyi, mutta tankille pääsin
ajaen, noin 150 metriä. Lorottelin säiliön täyteen, ja loput
kanisteriin, mitä kympistä nyt jäi, parisen litraa. Starttasin
kotimatkalle. Hyvin jaksoi uusi akku pyörittää. Kone vaan ei
käynnistynyt. Yritin uudelleen, kun tankille kaarsi nuori nainen
Audillaan. Väistin tönäämällä toiselle puolelle ja aloin taas
startata. No ei käynnistynyt, ei millään. Nainen tuli kysymään
minulta lähintä pankkiautomaattia. Neuvoin hänet Pälkäneelle, ja
aloin tönätä vastahakoista ajopeliäni jaloilla potkien. Nainen
tarjosi työntöapua. - En tarvitse, kiitos vaan, asun ihan tuossa
lähellä. Onneksi tie hieman vietti alaspäin, niin pääsin
hurukyydillä liiterin eteen.
- Ei tämä käykään.
Minä aukaisen tulpan ja katson tuleeko kipinää. No tuli. Tulpassa
oli selvästi bensaa. Väänsin takaisn kiinni ja yritin uudelleen,
ei toivoakaan. Paula huomasi bensaa tippuvan ruohikolle. Kävin
kontalleni ja koetin katsoa, mistä sitä tulee. Pienestä mustasta
letkusta sitä tiputteli, muttei katteiden takia näkynyt, mistä
lirusi. Siirsin mopon varjoon, hain letkun pätkän ja kanisterin.
Työnsin letkun tankkiin ja imaisin toisesta päästä. Inha bensa
turskahti suuhuni, laitoin letkun pään kanisteriin ja syleksin
suuta tyhjäksi. Ei alkanut lappo toimia. Imin uudelleen, nyt bensaa
tuntui menevän keuhkoihinkin, mutta ei kanisteriin. Lopetin
toivottoman yritykseni. Soitin Karille ja kerroin moposta. Hän
epäili tankin tulleen liian täyteen, ja nyt sitten kylmä bensa
tulvi lämmetessään. Viuh vain, ja hän tuli mökille ja alkoi
startata. Ihmeen hyvin pieni akku kesti pitkät yritykset, mutta kone
ei käynnistynyt. - Minä haen tämän mopon kotiini pakettiautolla,
korjaan sitten omassa tallissa, missä on kaikki työkalut
paikallaan. - No jos viitsit, minä en enää osaa mitään. - Nämä
uudet koneet ovat minullekin outoja, katselen mielelläni mitä
siellä on.
Sitten Kari soitti.
- Olen täällä mökillä, ja mopo lähti heti käyntiin. Me olimme
ajelulla maakunnassa. - Mutta sitten se ei enää uudelleen
lähtenytkään käyntiin, ja ylivuotoputki alkoi taas tiputtaa. Se
on varmaan työntänyt kammion täyteen, eikä kone käynnisty. Minä
otan nyt tämän ja vien kotiini. - Oukkei, kiitos vaan.
Meidän mökkiviikko
päättyi, palasimme Sääksmäelle puutarhaa kastelemaan ja istumaan
ilmastoinilaitteen eteen. Uutta soittoa ei ole vielä kuulunut.
Aikanaan Jukan mini-minimopo ei hörähdellyt millään,
VastaaPoistahoksasin putsata ilmansuodattimen, jonkinlainen vaahtomuovihärpäke, johan rupes räpättelemään.