Yllätysten yö v. 2018

Pitkä odotus päättyi. Ajoin Tampereelle kauniissa ja kuivassa kelissä rauhallisessa liikenteessä. Moottoritien loputtua tuli ensimmäinen yllätys. Ajokaistat oli myllätty, oli ajettava mutkikasta, kapeaa ja möykkyistä kaistaa aina Viinikan risteykseen saakka. Siitä sitten pompimme totuttuun tapaan edes takaisin korkkiruuvikaistoja varoen vieressä pomppivan auton peilejä ja peltejä. Yliopiston ympäri pääsi melkein totutusti, Tampere talo näkyi ja jäi hieman vasemmalle. Liikennevaloissa oli totutusta enemmän jalankulkijoita, sama jatkuin koko matkalla yli sillan ja valoista oikealle. Katselin jalkakäytäviä tien toisella puolella. Siellä oli valtaiset aidat siirtyneet osin aivan ajokaistan reunaan. Yllätyksenä oli se, ettei siinä sitten voinut edetä lainkaan jalkaisin astumatta ajotielle. Huh huh, mitenhän tuostakin selviää. Jätin auton samaan parkkipaikkaan tien viereen kuin jo monen vuoden ajan olin tehnyt. Kuuntelin hetken musiikkia ja aloitin hitaan vaellukseni kohti talon pääovea. Kuljin vasenta katukäytävää, kuten jokseenkin kaikki muutkin, tulimme valoihin. Vihreällä yli, ja uusi yllätys edessä. Tien kulmaan oli laitettu mellakka-aitaa vahvempi kulkueste aivan ajotien laitaan. Siinä kohtaa ei edes ole suojatietä, joten emme voineet muuta kuin kuikkia autojen ja bussien seasta vapaan tilan etenemiseen. Tampere talon kohdalla jouduimme taas ajotielle. Jalkakäytävä vaan loppui. Loppumatka meni pysäköivien autojen ja jalankulkijoiden kalman tanssina.

Pääsin saliin, tervehdin tuttua pariskuntaa edessäni, samoin viereeni tulevia. Hiukan sosiaalista keskustelua ja tartuin ohjelmaan. Mihail Glinka, alkusoitto oopperasta Ruslan ja Ljudmila. Rouvali saapui, kumarsi, kääntyi ja löi samalla alkutahdin. Orkesteri seurasi tarkasti Neuvostoliittolaisen liikenneministeriön virkailijan säveltämiä nuotteja. Miellyttävän tunteen vallassa seurasin orkesterin työskentelyä. Kesäloma oli tehnyt hyvää. Rouvali eteni jousilla pomppien ja seuraava yllätys. Tiukassa kohdassa bassot aloittivat oman tanssinsa. Jouset ja sormet liikkuivat kuin sooloviulistilla encoressa. Musiikki muuttui pitsimäiseksi. Kaikki jouset soittivat kuin toistensa läpi, nuotit vuotivat seinälle bassojen taakse. Nopea ja energinen esitys.

Javier Perianes, Andalusialainen pianotaituri aloitti kuin omiaan soitellen itsekseen. Nuotit pulpahtelivat helposti, keveästi, suruttomasti. Rouvali viittasi orkesterin mukaan Ludwig van Beethovenin Pianokonserttoon nro 4 G-duuri. Nuotit tottelivat tuttua kulkuaan, mielihyvä kasvoi kuulijoissa. Musiikki palautui Venäjältä taitajan käsiin. Bassot soittivat tutun, turvallisen seinän selkänojaksi muille soittajille ja poukkoileville nuoteille. Sieltä ei enää vuotanut. Sama taattu kulku jatkui Beethovenin 8. sinfonian kohdalla. Aivan täydelliseksi ei musiikki taipunut kuulijan korvassa. Osat eivät antaneet dramaattista vaihtelua säveliin. Ne kulkivat jotensakin helposti, keveästi esiin ja haipuivat jälkiä jättämättä. Rouvali kyllä piiskasi rytmit ja eri soitinryhmät hämmästyttävään suoritukseen. Tampereen Filharmonia on loistava orkesteri rakastamamme kapellimestarin käsissä.

Palatessani autolle jouduin muiden seassa pomppimaan ajoradalle ja takaisin. Pakokaasu oli voimakas, ja ahnaasti astelimme vapaampaan ilmaan. Siellä se oli. Seuraava yllätys. Kaikkien tien varteen pysäköiden autojen tuulilasiin oli tulostettu 50 euron sakko.