Kaivurilla kaivamassa -70 l

Fordson Majorin perässä oli kaivinkone, Hydro Master. Kiinnitin sen kolmesta pisteestä traktorin taakse, nostovarsiin ja työntötankoon. Lisäksi kiinnitin hydrauliletkun. Sekin tuli traktorin taakse pikaliittimellä painaen. Kaivurin mukana tuli hydraulipumppu kiinni koneen kylkeen. Pumppu kehitti paineen putkistoon, ja venttiilipöydästä sitten vipuja vedellen tai työntäen sain kaivinkoneen tekemään mitä tahdoin. Vipuja oli kymmenen, viisi kummallekin kädelle. Nostin vipua vetäen kaivurin ilmaan. Samalla kiristin kaivurin jalat yläasentoon. Edessä täytyi olla vastapainoa varten teline, muutoin traktori olisi voinut kellahtaa selälleen. Lehtimäen Heikin sorakuopalle tuli Virtasen miehet peräkärryllään, ja luvuton määrä katselijoita. Sana oli kiertänyt kylällä. Ajoin traktorin montun ylälaidalle, painoin tassut tukevasti maahan, siirryin istumaan pienelle penkille kopin takaosaan kasvot kaivuriin päin. Osmo ajoi peräkärryn hollille, minä päästin nostovarren suorana alas soraikkoonja vedin vivusta kauhaa itseäni päin, samalla nostaen kaivuuvartta. Kauhaan tuli pieni lasti, ohjasin sen peräkärryyn. Usi lasti ja kärry alkoi hiljakseen täyttyä. Olin tyytymätön koneen voimaan, joten lisäsin käsikaasulla tehoja. Musta savu nousi pakoputkesta vastuksen kasvaessa. Heikki kävi supattamassa korvaani: - Nyt tuli oikein kaivurimieskin katsomaan, Visurin Heimo. Laskin taas varren suorana kauhan maahan, miutta en saanut kauhaa kuitenkaan tunkeutumaan soran sisään syvälle. Hieman alkoi harmittaa. Lisäsin kaasua, kone huusi ja nostovarsi liikkui liukkaammin. Tyhjennyksen jälkeen työnsin varren vauhdilla alas. Kauhan piikit kiljahtivat kivien lomassa ja minä aloin vetämisen. Ei siitä oikein mitään hyötyä ollut, mutta meteli oli melkoinen. Yritin uudelleen saada kauhan uppoamaan kovalla vauhdilla, kolina oli kova mutta saalis huono. Sain kuitenkin kaivuu-urakkani tehtyä ja näytös päättyi.

Virtasen miehet tulivat seuraavana päivänä tanhualle, menimme yhdessä katsomaan kaivuria.

- Tässä on nyt kaksi asiaa, aloitti Osmo, ensimmäinen on tuo hydraulipumppu. Se taitaa olla aikansa jauhanut, kun sieltä ei oikein tehoja irronnut kovasta kaasusta huolimatta. Katselin sinistä mötikkää.

- Voikos sille tehdä jotain?

- Kyllä nyt on mentävä käymään Vammaksella korjaamopuolella. Minulla on siellä kiikarissa muutamakin kaivurin nostovarsi. Ne ovat korjaamon ulkopuolella heinikossa jo maahan miltei vajonneina. Sitten voimme kysellä korjattua pumppua.

- Selvä, mennääs vaan. Mikä se toinen juttu oli? Hannu katseli venttiilipöytää.

- Katsos, tässä on tällainen kuristaja. Sitä kääntämällä paine putkistossa kasvaa, samalla koneen voima.

- Jahas, tempaistaan siitä voimaa mukaan.

- Ei nyt vielä, kyllä se pumppu täytyy ensin saada kuntoon, tämä on vasta hienosäätöä.

Aamulla olimme Vammaksen portilla, pääsimme sisään ja astelimme korjaamolle. Siinä ne olivat, kaivinvarret, juuri ja juuri näkyvissä. Katselimme niitä, ja Osmo pääsi ääneen.

- Siinä ne ovat olleet jo monta vuotta, ovat aivan romua tehtaalle, mutta minulta kyllä pyytävät kovaa hintaa.

Saimme asiamme toimitettua, korjaamolla oli rauhallinen meininki. Työnjohtaja kerkisi meidän kanssa jutella ja kuunnella ehdotuksiamme.

- Kyllä sinulle pumppu löytyy, se on kasattu uudelleen, siinä on kyllä sinulle puhtia tarpeeksi. Tuo sitten vanha pumppu taas tänne ensi kerralla. Saat siitä sitten hyvitystä.

Ajlimme Vaununperälle tyytyväisen jännittyneinä. Kopsautimme vanhan pumpun irti ja uuden tilalle. Hyppäsin koppiin ja ajoimme suunnitelman mukaan Virtasen peltotien levennykseen. Minä siihen lupasin mukaan kaivurilla, pojaat kun taas minua auttelivat. Kaukosen kaupan kohdalta oikealle mäkeen. Nytkyttelin hiljalleen puiden väleistä ja kiviä kierrellen aloituspaikkaan. Minulla oli jakoavain mukana. Tassut maahan, puomi ylös ja kauha ison kiven taakse. Jyräytin koneeseen kierroksia, vedin venttiilistä itseeni päin, puomi liikahti, kauha otti kovan otteen kiven kyljestä ja voima loppui. Kivi vain nytkähti, mutta ei irronnut. Otin jakoavaimen käteeni ja kiristin letkupainetta. Uudelleen kiven kimppuun. Sieltä se nousi kuin juustoa olisin leikannut. Ihastuneena tapahtumaan annoin kiven tulla aivan kintuille. Vastus kasvoi mahdottomaksi, ja hydrauliletku pamahti halki kuuman öljyn ruiskutessa ympäriinsä.

- Taisit nyt kyllä vääntää liikaa voimaa, minä katselin kun iso kivi liikkui kuin ilmaa. Olisi pitänyt päästää ennen kiven törmäämistä jalkoihin.

- Perskules, kun kerrankin olisi työ sujunut. Hyppäsin alas ja irroitin hajonneen letkun molemmista päistä.

- Katsos, meilläkin letkut välillä hajoavat, nyt täytyy leikata tuo hajonnut osa pois, rautasahalla. Sitten vuolet kumipäällysteen siitä päästä sen matkaa, että saat letkun työnnettyä liittimeen.

- Joo, mennääs meille, kun tästä on lyhyt matka, mulla on siellä rautasaha. Letku tuli lyhennettyä, onneksi sen mitta vielä piisasi.

- Sun täytyy pitää varalla letkua ja hyväteräinen kirves. Katsos, työmies huitaisee kirveellä kannon päällä letkun poikki. Ja kerralla, jotta teräslangat katkeavat sen verran suoraan, että liitoksen voi tehdä.

- Jahas, taas tuli asiaa Vammakselle.