Kävelyllä -60 l

Kuljimme kaksin

Ajelin polkupyörällä, ylitin Vammaskosken sillan, ohi Uosson risteyksen ja edelleen Tyrvään asemalle päin. Liekoranta jäi vasemmalle ja edessä oli vaneritehdas. Ylitin junaradan ja laskettelin Kumitehtaan sivuitse Nuupalaan ja kohta Vaununperälle. Paula olikin pihamaalla, laitoin pyöräni talon seinustalle.

- Lähdetään kävelemään pelloille ja katselemaan viljelyksiä. Se sopikin minulle hyvin.

- Onko sinulla mielessää jokin kohde?

- Ei ole, mutta voidaanhan me jossakin käydäkin.

Astelimme ratastien poikki, navetan päädystä karttatielle. Vasemmalla oli iso suuli, pieni savusauna ja kookas pärekattoinen riihi.

- Kurkataas sisälle, olitkos sinä koskaan riihessä syksyllä puimassa?

- En ollut, ei riihtä enää minun aikanani ole käytetty, mutta isä on kyllä siellä kuivattanut ja puinut.

Kynnyksenä oli mahtavat lankut, oikeastaan puolikkaat hirret. Ne menivät läpi rakennuksen osana lattiaa. Silmät eivät aluksi nähneet oikein mitään. Sisälle astuessani aloin nähdä seinien ja katon mustuudessa. Vasemmalla oli suuri tiilinen kiuas, metriset halot mahtuivat sen pesään.

- On täällä väkevä tuoksu vieläkin, hurjia nämä lattialankut. Seinät ovat aivan ehjät ja kuivat. Voisi tästä mökin hyvin rakentaa.

- Ei näin nokisia hirsiä voi mihinkään käyttää.

- Kyllä vaan voisi, saa ne pestyä ja harjattua puhtaiksi, tai ainakin isoin lika lähtisi. Katselin orsia, nekin olivat aivan mustia. Oikealla puolella hirsissä oli aukko, sen takana oli suuli. Sinne viskattiin oljet, kunhan ne ensin oli varstoilla puhdistetut jyvistä.

- Nykyään sinne ajetaan heinät, jos eivät kaikki puimasuuliin mahdu.

Matkamme jatkui karttatietä. Siinä oli kaksi vähäistä kärryn pyörien jälkeä ja niiden välissä kasvoi heinää. Oikealla näkyi haavikko. Se oli paltojen korkeimmalla kohdalla. Sinne puiden laitamille oli kangerrettu isoja kiviä pellosta. Muutamia näkyi vielä jääneen haavikon takana olevalla kaistaleella.

Pysähdyimme seisomaan runkoihin nojaten. Alamäkeen kohti Putajan tietä ulottuivat Innanmaan pellot. Viimeinen kärki oli tiessä kiinni. Enimmäkseen siinä kasvoi heinää. Tilalla oli vielä muutama lypsävä. Niille hyvin riitti peltojen heinä ruuaksi ja laitumeksi. Siellä alhaalla tien laidassa oli taksiautoilija Toivo Tuomen tilan rakennukset. Punatiilinen navetta ja kaksikerroksinen rintamamiestalo vaaleana erottuivat hyvin. Tuomen pellot olivat molemmin puolin Putajan tietä, enimmät Vaunujoen puolella.

- Oletkos ajatellut tilan kohtaloa Valtterin jälkeen? Onko pojista jompikumpi kiinnostunut jatkajaksi?

- Ei ole, Markuksella on omat opintonsa, rakennusalalle hän taitaa tahtoa. Antti taas olisi kyllä rauhallisena hyvä ehdokas, muttei taida hänelläkään halua olla.

- Tila on siinä vaiheessa, että uudistuksia täytyisi tehdä, pellot salaojittaa, navetta korjata. Ei taida Valtteri enää sellaiseen ryhtyä.

- Ei kyllä, isä on jo liian vanha. Olen minä sitä ajatellut. Kait hän vuokraa maat ja asuu itse taloa.

- Ei sekään huono vaihtoehto ole.

Jatkoimme rajaojalle. Kovin oli umpeen kasvanut ja matala. Rajakivi oli kumollaan. Tie vei Ojansivun talolle. Heillä oli lehmiä, vanhaemäntä ja pojat pitivät taloa. Tie kulki ojan vartta Vaunujoelle. Oikeastaan se oli joen haara. Siihen oli syöpynyt satojen vuosien aikana oikein laakso. Sen kaltaalle oli rakennettu muutamia taloja. Myös niissä pidettiin lehmiä elannoksi. Emme menneet niitä kohti, vaan jatkoimme suoraan joen toiselle puolelle kohti Sydänmaata. Silläkin puolella oli taloja, Mäntysaari ja pari muuta pienenpää asumusta. Tulimme rajalle, siitä eteenpäin kuljimme Innanmaan metsässä. Suuret kuuset varjostivat meitä astellessamme polkua. Edessä aukeni Sydänmaan pellot, sarkaojissa nekin. Pellolla kävellessämme edessä näkyi kaksi suulia. Oikealla oleva oli keskellä peltoja, pienessä mäntyjä kasvavassa saarekkeessa. Toinen oli etäämmällä pellon laidassa. Pujahdimme ensimmäisen suulin ovesta heinien tuoksuun. Takamaat olivat kaikki heinällä. Hevosella heinät ajettiin talvella kartanolle. Matka oli lyhyt, pian sieltä kuorma tuli kotiin. Makailimme heinissä, Vedin tuoksua sisääni, maaseudun, elämän väkevää hajua.

Palailimme hiljalleen takaisin metsän laitaan. Maasto oli hieman noussut Putajan tieltä. Siihenkin, metsän ja tien väliin oli rakennettu muutama talo, niissäkin joissain navetta ja lehmiä. Putajan tien alapuolella oli Mustanojan kookas päärakennus. Ylitimme taas joen haaran ja laskeuduimme kulkemaan sen vartta. Siinä oli edessä talo ja pihassa ihmiset istuivat juttelemassa. Välimäki.