Valkeakosken Työväenopiston Naiskuoro ja Valkeakosken Työväen
Mieskuoro sekä Musiikkiopiston lapsikuoro ja bändi yllättivät
miellyttävästi
Jokakeväinen
kuoroesitys kilpaa ankanuiton kanssa muutti esiintymisessään
aikatauluaan ja ohjelmistoaan. Tietolan koulun sali oli tuttuun
tapaan täysi, mutta nyt osa kuulijoista oli vaihtunut hyvästä
syystä. Musiikkiopisto oli treenannut joukostaan lapsikuoron sekä
bändin, jotka nousivat mukaan laulun ja esiintymisen riemuun.
Kannatti odottaa yli vapun. Kuoron johtaja Ulle Valjakka oli koonnut
lastenlauluista ihastuttavan sarjan. Kaunis kirkas aurinko paistaa,
suomal. Kansanlaulu, aloitti naiskuoron osuuden. Ulle antoi äänen
pianosta, ja soinnukas naiskuoron ääni lennähti ilmoille. Oravan
pesä Immi Hellenin sanoin sai Terttu Paavilaisen nousemaan eteen
esileikkijäksi. Niin me sitten heiluttelimme käsiämme oravan
poikasen liikkeitten tahdissa.
Suutarin emännän
kehtolaulussa kuoron moniäänisyys ja soinnukas harmonia ilahdutti.
Saunavihdat jatkoivat samaa lennokkuutta. Telefooni Afrikassa
kappaleessa alkujen aksentit putosivat paikoilleen täsmällisesti.
Tunnelma salissa alkoi nousta. Kuoro oli saanut ilahduttavasti
riveihinsä uusia tulokkaita, ja äänimatto sai näin lisää
peittoa. Lasten liikennelaulu soi tutun viihdyttävänä Ulle
Valjakan erinomaisen pianon säestyksellä.
9 v. Ingo Korpinen
astui mikrofonin taakse, ja tunnelmallinen Hei, isä, kuule alkoi.
Olin hieman käynyt ennakkoon kuuntelemassa lapsikuoron harjoittelua,
ja hieman minua jännitti. Ingon esiintymisvarmuus otti mukaansa.
Ihastus täytti salin, kun hän pyysi taas isää pelaamaan futista.
Kuoro vaihtui
miehiin, ja oli tarpeenkin, sillä Mikki Hiiri joutui merihätään.
Hannu Haavisto laittoi korvat päähänsä ja lauloi varmaan tapaansa
Mikin huikentelevaisesta meriseikkailusta. Onneksi meillä oli
heittää tuleen Suomen Joutsen, Seppo Syrjänen. Hän syöksyi
hätiin ja hiuli hei, Mikki tuli pelastetuksi. Bassot olivat mainio
merihirviö, hui. Miehet olivat kuin mainio Kippari Kvartetti
aikanaan.
Pieni nokipoika
kaikui kuin herkäksi aluksi Rosvolaululle. Se tunkeutui aivan
ytimiin. Sanna Saarinen nosti haitarinsa syliin, ja niin alkoi
haitaribussi, säv. ja san. Juice Leskinen, sov. Ulle Valjakka.
Porista matka alkoi ja soljuvasti eteni. Mieskuoro oli
vahvuusalueellaan esittävässä meiningissä, jossa vuoron perään
pienet soolo-osat vyöryttivät bussia maaliin.
Anssi ei osaa
tanssia, säv. ja san. Martti Vuorinen sov. Kaupunginorkesteri yhtye,
ja mieskuoro johdatti tarkasti artikuloiden kuulijat simalle ja
munkille.
Väliajalla
suoritettiin arvonta, jonne olikin kerätty suurin koskaan näkemäni
voittojen määrä. Niitä riitti hauskasti hyvin monelle, myös
minulle.
Lavalle nousivat
lapset, Musiikkiopiston Lauluvalmennus, ensimmäisenä kappaleena
Lintu (elokuv. Belle ja Sebastian), huilussa Sanna Saarinen. Herkästi
10 kuorolaista,, yhdellä pojalla vahvistettuna, esittivät
kappaleen. Se parani hyvin loppua kohti kaikkien saatua ääneensä
rohkeutta.
Lapin äidin
kehtolaulu, säv. ja san. Kalervo Hämäläinen säestäjänä Sanna
Saarinen harmonikka oli vuorossa. Esitys oli hyvin balanssissa, aivan
erinomaista työtä.
Mustan kissan tango,
säv. Francesco Pagano, harmonikan säestyksellä hurahti käyntiin.
Lapsilla alkoi olla hauskaa lavalla ja riemu hiipi myös saliin.
Sekakuoro asteli
lavalle, Tuuli hiljaa henkäilee nosti meidät kasteniitylle,
pellolle ja soutelemaan. Riemukas laulu kerrassaan. Kuorolaulun
kaunein osa, harmonia, loiskahti korvissa.
Iltapäivä toi
uusia yllätyksiä. Seppo Syrjänen alkoi kukoksi. Immi Hellen
runossa Kukko ja kana. Osa sopi hänelle hyvin. Loppu kuoroa yhtyi
mukaan kanan hätäilyyn.
Paavolaisen Terttu
lauloi soolon kappaleessa Sininen uni, säv. Tapio Rautavaara, san. P
Mustapää, sov. Seppo Hovi. Kuoro tuki hyvin takaa, sur rur sininen
lintu, Tertun ääni tuuditti meidät. Nostalginen esitys,
mieleenpainuva ja taidokas.
Nukkumatti toi eteen
kaksi lapsilaulajaa solisteiksi. Saara Lehtonen ja Ingo Korpinen
asettautuivat omien mikrofoniensa taakse. Molemmat lauloivat
jännittämättä ja ilolla osuutensa. Ingolla oli selvästi voimakas
palo esiintyä, ja hän jaksoi hyvin koko ohjelman ajan. Saaran laulu
oli soljuvaa ja kaunista.
Päivänsäde ja
menninkäinen toi esiin mieskuoron voiman naiskuoron kauniin
harmonian takaa. Esitys oli hyvin viihdyttävä.
Lopuksi kaikki
esiintyivät yhdessä, bändikin pääsi esille. Yllättävä kappale
Mä voisin olla se, valinta oli löytynyt Youtubesta. Ulle Valjakka
kehui kappaletta, sen tanssillisuutta ja mukaansa tempaavuutta. Totta
se olikin, vallankin ylimääräisenä kertana. Sali alkoi elää,
Ulle keinui ja tanssi, kuorot lauloivat kyllyydestään, bändi piti
huolen rytmistä ja sävelistä rumpujen ja kitaran kera.
Kerrassaan
viihdyttävä ja raikas konsertti.
Pekka Turtiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti