Uusi tuoli

Uusi tuoli

Innanmaan Markus Soitti minulle Vaununperälle. Hän oli huomannut kerrostalon alavarastossa sohvan ja nojatuolin.

- Terve, tuletko hakemaan, ne on amerikkalaista biisonin nahkaa?

- Tulen katsomaan, kyllä kiinnostaa, mitä ne maksavat.

- Pariskunta, jonka ne ovat, aikoi viedä ne kaatopaikalle. Minä kun huomasin, niin lupasin ne kuskata pois. Kyllä siitä selviät kossupullolla.

Kerrostalon alakerrassa oli komeat vanhat kalusteet, niinkuin puhe oli. Vähän nahka oli mennyt rikki molemmista, mutta olivathan ne kovin kiinnostavia. Annoin Markukselle pullon ja kannoimme sohvan ja muhkean nojatuolin minun pakettivolkkariin. Kotona kannoin kalusteet Osmon kanssa pirttiin.

- Aikas komeat, sanoi Osmo, aiotko korjata näitä, hiukan kun on kulumaa ja repeämää. Varsinkin tuolin käsinojat ovat rikki, käsi kun aina siinä hankaa.

- Tässä taitaa olla pystyjouset, mutta langat ovat menneet poikki ja istuin on vallan vetelä. Sohva kyllä on istuiosaltaan kohtalainen, mutta käsinojat siinäkin ovat rikki. Katselen jos löydän Vammalasta verhoilijaa.

Peltoset olivat kylässä, olin kunnostanut sohvan ja tuolin, ja Raunoa alkoi kiinnostaa sohva. Olin valmis luopumaan siitä, sen selusta samoin kuin tuolin selusta oli varsin paljon taaksepäin kallistettu. Kyllä se muutoin oli käypänen kalu 20-30 luvulta. Niin sohva matkasi Liekorantaan.

Tuoli matkasi mukanani aina tähän vuoteen asti, 2022. Muuttaessamme Kemmolaan uuteen taloomme raahasimme nojatuolin sisälle. Ovissa oli taiteiltava, sillä se ei mitenkään mahtunut suoraan. Sitä oli kallistettava kyljelleen ja sitten kierrettävä karmin ohi. Näin mahtui selkäosa. Vielä istuinosa ja jalat. Sama episodi väliovien kanssa. Vuosien saatossa käsinojien nahka oli taas hapertunut, selkäkappale alkoi hajota. Minä soitin verhoilijalle.

- Täällä olisi vanha biisoninnahkainen, osittain, nojatuoli. Vaatii kunnon remontin. Uudeksi menisi kaikki muut paitsi takaosan vanha nahka. Tuletko katsomaan sitä ensin?

Tämä työ sopi verhoilijalle, hän nosti tuolin miehensä kanssa autoon ja ajoi pois. Minun täytyi istua varatuolilla useamman viikon ajan, kunnes verhoilija soitti.

- Tuoli on nyt valmis, voinko tuoda sen?

Olin antanut aika tarkat ohjeet nahoituksesta, joten minua hieman jännitti lopputulos. Taas ovissa karmien kierrokset ennen kuin saimme tuolin paikoilleen. Minä sitä katselin ja olin melko tyytyväinen. Vanhassa tuolissa siellä kerrostalon kellarissa minua viehätti erityisesti käsinojien nahkojen kaunis viimeistely. Nahka oli kiristetty kauniille koholle tasaisin välein käsinojan edustaan. Ne muodostivat kuin auringon säteet kiertyessään lähes ympyräksi asti. Tiesin kyllä, ettei verhoilija samaan pystyisi. Hyvin hän kuitenkin oli onnistunut.

Kaksikymmentä vuotta kului. Tuoli palveli hyvin, ja vieraat aina tahtoivat istua siinä. Selkänojan kallistus vaan vaati tottumista. Minä laitoin selkäni taakse tyynyn ja toisen pyllyn alle. Vasemman nojan nahka kului puhki ja päästäni hiki söi läpi nahasta.

Aloin katsella uutta tuolia. Selasin netissä kaikkien kauppiaiden sivuja. Mielessäni oli tuoli, enkä oikein uskonut sitä Suomesta löytäväni. Ilta illan perään kolusin nojatuoleja. Muutin taktiikkaa ja aloin hakea tuolia Englannista. Jo tärppäsi. Kuvastoissa oli toinen toistaan kauniimpia tuoleja. Löysin valmistajan sivuille, siellä oli just. Sellaisia kuin halusin. Hintaa niissä kyllä oli. Kysyin Paulalta niitten tullaamista.

- Se on kyllä aika iso toimenpide, siinä on tehtävä tulliselvitys, alkuperämaa, liikevaihtovero, tulli. Kysy suoraan tullista, soita. Tampere tai Helsinki ovat tullipaikkoja, Tampere on hieman armollisempi. Sitten on vielä rahti, mitä se maksaa ja onko se vapaasti vastaanottajalle vai Helsinkiin tullikamarille.

- No jopas, minä katson tullin sivuja, en kyllä itse soita.

Tietoa löytyi, siellä oli myös laskuri, mihin sai syöttää ostomaan, tuotteen hinnan lähtömaassa ja laskuri ilmoitti tulliselvityksen loppusumman.

Syötin 700 euroa, kyseinen tuoli oli Saksassa, valmistusmaa Iso-Britannia. Loppusummaksi tuli 1400 euroa, ja kyseessä oli käytetty tuote. Ei kannata, rahti vielä päälle. Uuden tuolin hinta oli yli tonnin, ja kulut siihen päälle saman verran. Ei tullut kauppoja.

Vein sunnuntaina Paulan kyläilemään veljensä Pekan ja Airin luokse. He laittoivat pystyyn joulukorttitehtaan. Minä ajelin asioilleni pitkin Tamperetta. Kävin ostamassa talitintin siemeniä 3 säkillistä. Tipautin ne

peräkonttiin, löin luukun kiinni ja mietin, menisinkö vielä käymään Kruunukalusteessa Lielahdessa, näkisin samalla hurjan ratikkatyömaan Pispalan harjun vieressä Näsijärvellä. Siellä oli siirretty aivan mahdottomat määrät maata järveen uudeksi ratikan kiskotuksia varten. Samaten Lielahden pohjukka oli myös myllätty pitkälle kuivalle maalle saakka.

Astelin sisälle toiseen kerrokseen. En ollutkaan käynyt tässä uudessa rakennuksessa, vanha rakennus samalla paikalla paloi aikaa sitten. Istahdin ensimmäiseen nojatuoliin ja silmäilin ympäriinsä. Nuori mies tuli tervehtien jo kaukka ja kysyi miten voisi olla avuksi.

- Tarvitsen nahkaisen nojatuolin, korkea selusta.

- Mennääs tänne, valitan ettei ole suoraa tietä, vaan joudumme näin kiertelemään.

- Ei se mitään, niin minä autollakin ajan teitä pitkin.

Pienen kävelyn jälkeen näin tuolini. Siellä se oli, sama kuin Iso-Britannian esitteessä. Kaunis ruskeanahkainen korkeaselkäinen kaunotar. Kiersin tuolia ja ihmettelin miten heillä voi olla tuo tuoli.

- Ei sitä ollut teidän nettisivuillakaan.

- Ei ollut, ei sinne voi aina kaikkia tuotteita laittaa.

- Tämä on jäljitelmä kahdesta tuolista, jalkaosa on toisesta ja yläosa toisesta mallista. Sitten siinä on vielä joitain muutoksia alkuperäiseen malliin. Missä tämä on tehty?

- Se on ruotsalaista tekoa.

- Siihen on täytynyt tehdä omia sovelluksia, ettei sitä voi syyttää mallin kopioimisesta. Minulle tämä kyllä käy. Jalat ovat juuri sellaiset, kuin olin halunnut. Yläosa menettelee, sehän on oikein tyylikäs. Minä ostan tämän.

- Sinulla kävi hyvä tuuri, olimme juuri poistamassa tätä tuolia mallistostamme, ja sen hinta on laskettu puoleen.

- Minulle se sopii, kirjoitetaan paperit, minä tulen sen tiistaina hakemaan.

Hikinen oli taas urakka. Vanha tuoli pois paikoiltaan, uuden riipiminen suojamuovien alta, huopien laitto jalkoihin ja tönääminen pöydän ja lipaston väliin ikkunan viereen.

Vielä on vanhan tuolin hävittäminen. Keskustelimme siitä, ottaisiko joku sen vai laittaisinko sen Huuto nettiin tai Tori fi:hin, vai sukusaitille. Ehkä soitan Kitille, sisarelleni.

Vanha tuoli