Terveyskekuksessa

 

Terveyskeskuksessa 

 

Loppumaton on käyntien määrä ja kiihtyvällä tahdilla terkkarissa käydään. Parhaimmillaan olen tänä syksynä juossut kolme kertaa viikossa, ja aina eri vaiva. Silloin tällöin pääsen TAYS:iin saakka, mutta alan olla sinne liian vanha. Vielä ei minulle ole sanottu niin suoraan kuin Paulalle. Vanha pieni ukko liihotteli käytävällä edes takaisin. Minä sitä katselin ja sanoin, tuossa menee sinun lääkärisi. Niinhän tuo ukkeli sitten ottikin Paulan huoneeseensa. Pian tulikin takaisn, tokaisi ukkelin taputtaneen häntä olalle ja sanoneen, ei me rouva täällä noin vanhoja leikata. 

Astelin terkkarin pääovesta ja kaivoin kela korttini esiin, työnsin sen lukijan alle, piip, ja sain huoneen numeron ja hoitajan nimen, B osasto ja huone 22. Pian sinne pääsinkin ja sisään astuessani pyysin anteeksi, kun olin unohtanut maskini. Hoitajalla kun oli maski. Potilailla niitä ei näkynyt kasvoillaan. 

•  Ei se mitään, täällä ovat monet jo luopuneet siitä. Istu tuohon ja minä aloitan, annatko henkilötunnuksesi. 

 

Siitä alkoi erittäin ammattitaitoinen käsittely. Pientä nousuaoli arvoissani, hoitaja lupasi konsultoida ensin lääkärin kanssa uudesta annostuksesta ja ajasta. 

•  Onko sinulla muuta? 

• On minulla, voisitko sinä vähentää meidän perheessä käytettävää Mitä sanaa. 

• Hahhaa, en minä siihen pysty. 

• Kykenet sinä. 

• No miten? 

• Korvahuuhtelulla. Minulla kun on korvat täynnä vaikkua ja vaimolla on molemmissa korvissa kuulokkeet, niin välillä me huudetaan vuorotellen Mitä! 

 

Hoitajaa alkoi naurattaa entistä enemmän, lupasi kuitenkin katsoa korviini. 

•  Täällä on kyllä kovettunutta vahaa ja entäs toinen korva, siellä on melkein täyttä, hiukan tärykalvo näkyy. 

 

Hän kiersi pöydän taakse ja ilmoitti, että korvien huuhtelusta on melkein luovuttu. 

•  Onko sinulla omaa ruiskua? 

• On minulla, mutta sitä on aika vaikea saada yksin kunnolla toimimaan, pitäisi olla välikäsi kiskomaan korvalehdestä, että käytävä suoristuu. 

• Tässä on apteekissa myytävä uusi laite. Laita korviin vahanpoistajaa ja koeta sitten uudelleen. 

• Olen minä sitä käyttänyt, kerran laitoin molempiin silmiinkin. 

• Eikö se sattunut? 

• No sattui niin preleesti, mutta minä laitoin vaan. Illalla huomasin. 

• Toivotaan että se menee nyt helpommin. 

 

Heihettelimme ja minä astelin autolle.