Kurinpitoa ja kasvatusta
Meidän perheen elämä oli kiinni Lahdessa. Siellä Puu-Paavolassa muutaman talon päässä toisistaan asuivat vanhempani nuorina. Olivat tietoisia toisistaan, isä huonekalupuusepän ja ompelijan toisena lapsena, äiti Lahden poliisimestarin , MM painijan, teatterimiehen ja elokuvanäyttelijän ja ukrainalaisen pietarittaren neljäntenä tyttärenä
Isä oli tottunut 16 vuotiaasta perheen päänä olemiseen oman isänsä kuoltua tapaturmaisesti parhaassa iässään. Äiti taas ei joutunut vallas perheessä kuin huvitteluun ja seurusteluun sosieteetin kanssa. Poliisimestari isoisäni oli lempeä kasvattaja, tyttäret saivat aina tahtonsa läpi. Ainoastaan joskus, kun lapset tekivät pahojaan vieraittensa kanssa, hän otti heidät jykevään puhutteluun.
Sota sai kaikkien elämän uuteen kuosiin. Isäni haavoittui -43 karhumäen lähellä, äitini oli päämajan viestikeskuksessa lottana. Menivät naimisiin, syntyi Kiti -45 tammikuussa ja minä -45 joulukuussa.
Sodasta oli selvitty jotenkuten. Isä pääsi Lahden postiin töihin, haki Vammalaan ja pääsi. Muutto oli -54.
Muistan ajan Lahdessa onnellisena. Me saimme tehdä Kitin kanssa mitä halusimme, joskus toruttiin, mutta selkään ei saatu tukkapöllyä kuitenkin. Vaarimme helli meitä, isoäiti jäi etäisemmäksi, ehkä hiukan huonon suomensakin takia. Kummallinen kaksijakoisuus väritti muutamia eloni asioita. Vaari kannusti, isä ei siihen oikein kyennyt, äiti arvosteli ja vähätteli. Muistan raivostuneeni , kun kärttämisen jälkeen sain killin peluuta varten muutaman markan äidiltä. Hän sanoi, etten minä kuitenkaan pärjää. Menin kulman poikien kisaan mukaan, ja hävisin markkani. Palasin pihaan, äiti tuli vastaan, ivasi, oliko rahat hävitty. Juoksin alustan raput alas ja jäin seisomaan pää ovea vasten puhumatta mitään, olisinko ollut kuuden vanha.
Kesälomamme olivat ihanaa aikaa, vietimme pitkiä aikoja Vesijärven saaressa, Pitkäruokosessa. Siellä oli Lahden sotainvalidien kesäkoti. Paikka oli täynnä lapsia, me menimme ympäri ketoa ja rantaa, uimme, ongimme, saunoimme ja savustimme. Mihinkään meitä ei käsketty eikä kielletty. Leikkiseuraa oli aina.
Soutu retket jäivät mieleen, kävimme retkeilemässä lähisaariin, annoimme niille omat nimet, Kusiaissaari, se oli pieni puinen ja kallioinen luoto meidän saaremme pohjoispuolella. Nimestä jo tiesi siellä olevan muurahaisia. Ne purivat kyllä herkästi. Niiden pesät olivat luodon puiden juurella. Lahteen päin oli Mökkisaari, siinä oli pieni punainen rakennus. Emme koskaan nähneet siellä asuvan tai edes käyvän ketään. Siinä vieressä oli venesaari, sinne oli joskus vedetty pieni puinen moottorivene kuiville. Näillä luodoilla oli mukavat silokalliot istuksella ja käydä uimassa. Vanhempiemme mukana kuljettaessa meillä oli aina matopurkki ja onget mukana. Kalastelimme eri puolilla luotoja. Parhaiten ahvenia nousi kaislikon laidasta. Lahnojakin saimme, mutta niiden ottipaikat olivat Pitkäruokosen alavilla rannoilla järviruokoa ja kaislaa kasvavissa lahdissa.
Ahven tarrasi tärräten onkeen, lahnalla oli pitkä imevä otti. Niitä täytyi onkia aivan pohjan tuntumasta.
Vaari tuli mukaamme saareen, hän seurusteli miesten kanssa ja kävi saunassa. Hän halusi kuitenkin lähteä minun kanssani Lahteen. Niin me menimme kaksin, kait hän olio soittanut piiskan hakemaan meidät Kutiaisten rannasta. Me menimme kauppaan, ja vaari pyysi minua valitsemaan itselleni puukon. Hän halusi sen minulle lahjoittaa.
Katselin ja tartuin partiopuukkoon. Siinä oli terän edessä väistimet molemmin puolin. Terä työnnettiin tuppeen, varsi jäi paljaaksi, se kiinnitettiin nahanpalan ja nepparin avulla kiinni. Miten olinkaan ylpeä ensimmäisestä puukostani. Muistan erikoisen hyvin, miten esittelin sitä muille pojille saaressa ja opetin kuinka sillä vuollaan. Pidin kalikasta kiinni vasemmalla kädellä ja vuolin reippaalla otteella peukalooni pitkän viillon. Siinä se näkyy vieläkin. Juoksimme taloon keittäjien luokse minä lujasti puristaen haavaa umpeen.
Mitäs ne pojat nyt ovat tehneet, jaaha, haava täytyy sitoa. Irrotas otteesi siitä peukalosta.
Minä irrotin, veri alkoi juosta ja minä pyörryin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti