Rasvasotaa

 Maitorasvojen tie pahiksesta hyväksytyiksi tuotteiksi 

A USA:ssa sokeriteollisuus tiesi liiallisen sokerin käytön vaarat tutkimuksiensa mukaan. Teollisuudessa mietittiin mitä tehdä sokerin kulutuksen lisäämiseksi ja sen poistamiseksi elimistölle vaarallisten vaikutuksien häivyttämiseksi. Päätettiin hyökätä kovien rasvojen kimppuun. Vuonna 2016 julkaistu UCSF: tutkimus ( Kalifornian Yliopisto, San Francisco) paljasti arkistolöydösten avulla, miten teollisuus muokkasi tieteellistä keskustelua 1960 luvulta alkaen.

1      Tutkimuksen rahoittaminen. Sokeriteollisuuden etujärjestö SRF maksoi vuonna 1967 kolmelle Harvardin yliopiston tutkijalle nykyrahassa noin 50.000 dollarin summan. Heidän tehtävänään oli laatia katsaus, joka vähätteli sokerin yhteyttä sydänsairauksiin ja korosti sen sijaan tyydyttyneen rasvan vaaroja.

        Tulosten ohjailu. Teollisuus valitsi katsaukseen sisällytettävät tutkimukset ja sai lukea luonnokset ennen niiden julkaisua arvostetussa   New   England Journal of Medicine lehdessä. Rahoituksen lähdettä ei tuolloin ilmoitettu, joten artikkeli näytti riippumattomalta tieteeltä.

3      Huomion siirtäminen. Sokeriteollisuus tunnisti jo 1954, että jos amerikkalaiset siirtyisivät   vähärasvaiseen ruokavalioon, sokerin kulutus kasvaisi yli kolmanneksella. Näin nostettiin rasva ja kolesteroli ainoiksi syyllisiksi sydän ja verisuonitauteihin      

P  poliittinen vaikutus. Yksi rahoitetuista tutkijoista (Mark Hegsted) nousi USDA:n ravitsemusjohtajaksi. Hän oli laatimassa ensimmäisiä virallisia ruokavaliotavoitteita vuonna 1977. Näissä painotettiin voimakkaasti rasvan välttämistä. Tämä johti vähärasvaiseen buumiin.
 

Minä olen koko aikuisikäni vastustanut maitorasvojen sekä eläinperäisten rasvojen luokittelua ihmiselle vaarallisiksi aineiksi. Kyseessähän on mitä luonnollisimmat ja energiatiheimmät ravinnot, mitä luonnosta voi löytää. Rasvojen demonisoiminen meni 70 luvulla niin pitkälle, että tutkijat väittivät äidin maidon olevan vaarallista imeväiselle sen sisältämän rasvan vuoksi! Mikään ei riittänyt näille rasvan vihaajille. Tehtailtiin tutkimuksia, joiden lopputulos oli kolesterolin ja kovien tyydyttämättömien rasvojen turmiollisuus. Jätettiin kokonaan huomiotta tosiasiat, aivot ovat lähes kokonaan muodostuneet rasvasta! Solujen seinämät ovat kolesterolista.

Pekka Puskan tutkimus Pohjois-Karjalassa oli Meta tutkimus. Hän siis veti yhteen aikaisempien tutkimusten tuloksia sovitettuna paikalliseen korkeaan sydänkuolleisuuteen. Siis tiedettiin jo lopputulos, täytyi vain saada vielä tutkimuksesta sama. Kyllä, sydänkuolleisuus laski runsaasti, väitettiin sen johtuneen ruokavalion   muutoksilla, vähennettiin rasvaa ja korvattiin se margariinilla. Jätettiin kokonaan huomiotta muut elämäntavassa tapahtuneet muutokset. Isännät raatoivat itsensä kuoliaiksi kovissa töissä pelloilla ja metsissä. Hevosten perässä käveltiin syyssateissa kuukausikaupalla savisilla ja kivisillä pelloilla. Metsätöissä pokasaha ja kirves apuna raadettiin metrisessä hangessa ilman taukotupia. Noihin aikoihin tulivat traktorit avuksi sekä pelloilla että metsissä, moottorisahat löivät itsensä läpi koko Suomen saloseudun. Näiden kahden elämänmuodon vertailemattomuus antoi sen tuloksen, mitä odotettiin.

Katselin tv:n rasvakeskustelua. Siinä meijeritaloutta edustava panelisti kysyi, onko jo kyetty solutasolla osoittamaan kovan rasvan muuttuminen kolesteroliksi verisuonien seinämään. No, ei ollut, eikä ole tähän päivään mennessäkään. Mitä meille sitten opetetaan: uskomustiedettä, koska lääkärit uskovat mitä heille on tästä asiasta opetettu. Tieteellistä faktaa ei ole. Samassa tilaisuudessa kokenut verisuonikirurgi näytti, mitä hän oli leikannut potilaan suonen sisäpinnasta, katsokaa, tämä on kalkkia, missä se kolesteroli on?
Meillä on vielä sarka kynnettävänä, ennen kuin viimeiset epäluulot ja taikauskot kovia rasvoja kohtaan poistuvat laajan lääkärikunnan ja ravitsemustieteilijöiden opetuksista.