Tahdistin

 Yksi käynti lääkärissä aiheutti melkoiset mullistukset terveydessäni. Rutiinitapaamisessa sokeriarvoni olivat hieman koholla, 13 paikkeilla. Tästä syystä ensimmäisen kerran näkemäni nuori nainen ehdotti minulle ateriainsuliinin aloittamista. Olin eri mieltä, ja ilmoitin aloittavani elämäntapamuutoksen. Hän kirjasikin aikomukseni epikriisiini. Lisäksi hän katseli sydänkäyrääni, ja päätti lopettaa minulle tutun ja hyvin toimineen lääkityksen. Sain tilalle uuden rytmihäiriölääkkeen, sillä johtuminen eteisestä kammioon oli liian pitkä aika. 

Kotona katsoin tekoälyn suositukset vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Siinä oli monia minun jo noudattamia asioita. Perunan olin jo aiemmin jättänyt pois, nyt jätin myös viljatuotteet. Hivenen jäin kaipaamaan rusinapullaa ja jäätelöä sekä tietenkin suosikkiani Dumle karamellia. Aamiaiseksi paistoin kaksi kananmunaa, sekaan juustoa ja pekonia, juomaksi teetä. Päivällä pureskelin vihanneksia ja kaalikääryleen. Seurasin sokeriarvojen laskua. Se olikin nopeaa, aamuisin ensin alle 6, sitten alle 5 ja lopulta alle 4. Silloin pudotin insuliinia kaksi yksikköä ja otin yhteyttä sokerihoitajaan. Näin meni viikko, ja taas aamulla liian alhaiset lukemat pakottivat laskemaan vielä kaksi yksikköä insuliinia. Soitto sokerihoitajalle ja hän huolestui ja käski tulla käymään. Minä jatkoin tiukalla ruokavaliolla, karppauksella ja jouduin lopettamaan insuliinin käytön kokonaan. Samalla lopetin yhden sokerilääkkeenkin, koska se veti taas ketoaineet liian alas.

Sydämeni ei pitänyt uudesta lääkkeestä vaan alkoi hillittömän laukan päivittäin. Juoksin päivystyksessä ja pääsin sydänsairaalaan ultraan. Keskusteltiin tahdistimesta, mutta ei tehty päätöstä.

Jouduin taas menemään päivystykseen, sokerilääkitykseen tekemäni muutokset hyväksyttiin ja jäin odottamaan soittoa Taysin sydänsairaalasta. Olin Jakken kanssa kaupassa, kun soitto tuli. Kardiologin kanssa sovimme tahdistimen laitosta, saisin ajan seuraavalle viikolle.

Soitin Juhalle, pyysin häntä viemään minut Tampereelle aamulla. Lähdimme viiden aikaan. Olin ottanut aikaa, jos matkalla olisi ruuhkia. Tiet olivat melkein autioita, ja minä oli yli tuntia aikaisemmin sydänsairaalan takana. Kävelin pääovelle, se oli kiinni. Löysin sairaalan pääovelle, pääsin sisään ja vielä yhdestä ovesta käytävään, mutta sinne matkani päättyi. Ovi ei auennut millään, ei nykimällä eikä ovipuhelimella. Odotin puolisen tuntia, kun ensimmäinen hoitaja saapui, ja pääsin hänen kanssaan odotusaulaan, Taas puolen tunnin odotus, ja ihmiset alkoivat tulla töihin, samoin potilaita saapui ovesta katselemaan epätietoisina minne mennä.

Taulu kilahti, numeroni kutsuttiin lasikoppiin. Sain ohjeen mennä hissillä toiseen kerrokseen. Siihen tuli puhelias ja toimelias rouva, minä painoin 2 kerroksen nappia. Vastassa oli kaksi hoitajaa, molemmille potilaille oli omansa. Minut vietiin pienen matkaa ja ohjattiin sermin taakse sängyn luo. Oli aika vaihtaa sairaalavaatteet. Hoitaja tuli laittamaan tipan ja kertoi minun olevan päivän ensimmäisen potilaan. Mikäs siinä, pääsisin sitten pian poiskin, toivoin.

Tippatelinettä työntäen vaihdoimme käytävää. Menemme tuonne ensimmäiselle avonaiselle ovelle. Katsoin oikealla olevan oven auki, siinä luki: Jätteet. Onneksi hoitaja eteni käytävää, kunnes seuraava avonainen ovi löytyi. Sisällä oli kolme hoitajaa, esittelivät itsensä ja kertoivat hieman tulevasta. Nousin kolme rappusta ylös kapealle toimenpidevuoteelle voimakkaiden lamppujen alle. Vasemmalle puolelle tuli leikkaava naislääkäri. Hän kertasi hieman tulevaa. Sain muovisen suihkutötterön pääni päälle, saatoin sen alta hieman katsella ja hengitellä. Hoitaja alkoi kertoa leikkauksen etenemistä ja sain ehdottoman puhekiellon toimenpiteen kahdessa eri vaiheessa. Hän sanoo koska se alkaa ja koska se loppuu. Muun ajan saan puhua vapaasti. Minulla oli mielessä montakin juttua ja kaskua, mutta koetin pidätellä itseäni. Vasemman olkapään ja solisluun alle liimattiin voimakkaalla liimalla leikkauksen suojakangas, ainoastaan vähäinen kaistale ihosta jäi paljaaksi. Lääkäri alkoi selostaa toimiaan, ensin pistettiin useita puudutuspiikkejä, jotka sattuivat aika lailla, niin kuin puhe oli. 

Nyt minä teen ensimmäisen viillon, ja sen jälkeen menen rasvan alle ja lihakseen teen taskun tahdistinta varten. Siihen teen kolmen sentin viillon, ja siitä työnnän sitten tahdistimen läpi, se on sellainen 5x5 litteä kappale. Sitä varten täytyy hieman lihasta venyttää. Laskimoa pitkin sitten etene sydämeen. Sinne viedään kaksi johtoa, vasempaan eteiseen ja vasempaan kammioon.

Tunsin kyllä käsien otteet, työnnöt ja venytykset, muutoin toimenpide oli kivuton. Hoitaja kirjasi kaiken ylös ja jutteli välillä minun kanssani kysellen vointia. Kerroin, nyt on aika puristava tunne keskellä rintaa. Sinulla on flimmeri päällä. No se onkin tuttu tunne.

Kardiologi eteni laskimoa pitkin, kertoi koko ajan tekemisensä ja pienet vaikeudet. Äärellä oli toinenkin kardiologi, ja vielä kolmas tuli katsomaan ja yhdessä he sitten keskustelivat ja ehdottivat menetelmiä edetä. Minä sanoin kuuntelevani tarkasti, mutten ymmärrä 70 prosenttia heidän puheistaan. Heitä nauratti, me olemme opetelleet tätä neljä vuotta.

Ensimmäinen johto ruuvattiin eteisen seinämään kiinni. Kammioon vietävä ruuvi vääntyi, jouduttiin vaihtamaan koko putki, jonka sisällä johto ja sen päässä oleva ruuvi olivat. Minä kysyin, olivatko ruuvit haponkestävää terästä vai muovia. Terästä ovat, oletkos sinä purjehtinut, kun tunnet haponkestävän teräksen. Kyllä vaan, vuosikausia, mutta jouduin siitä luopumaan ihosyövän takia. Innostuin jatkamaan juttelua, minä teetin autooni uuden ohjelmoinnin, ja sain 48 hv lisää potkua moottoriin, mitähän tästä tulee. Naurahtivat, ei tästä nyt aivan sellaista buustia tule, mutta rauhallista rytmiä ja tasaista elämää. Se on hyvä, en minä enää enempää jaksaisikaan. Rauhallisuutta tässä haetaan. Vielä minun täytyi kertoa miten puutappi vuollaan veneen tapin reiän tukkeeksi, se kun turpoaa tiiviiksi. Kuuntelin, kuinka tikkauksessa verenvuoto ei oikein lakannut. Tähän en saanut enää vastausta ja pidin suuni kiinni. Yskäskääs hieman, köh, vielä vuotaa, minun täytyy..., yskäskääs taas, köh, vuotaa, minä koetan, yskäskääs taas. Minä yskäisin. Vielä vuotaa. No minä en enää yski, niin lakkaa. Saihan hän vuodon loppumaan.

Leikkausta oli kestänyt jo yli kaksi tuntia, puudutuksen sanottiin kestävän kaksi tuntia, ja niin oli. Tikkausta oli vielä jäljellä. minä kysyin, millaisen koruompeleen te oikein sinne teette, kun niin vie aikaa. Tässä täytyy tehdä ompeleet kolmeen kerrokseen, siksi tämä vie aikaa, lisäksi on aika tiheää tikkausta. En enää uskaltanut kysyä mitään solmuista, joita käyttävät, olisin kuitenkin alkanut neuvoa pitäviä ja helppoja solmuja.

Kerroin kuitenkin, kuinka Tampereella minulta poistettiin tulehtunut haljennut hammas puuduttamatta. Lääkäri kysyi vain mitä tehdään. Minä käskin poistaa, olin lopulta aivan märkä hiestä. Tikkaus jatkui ja alkoi tuntua aika pistävänä kipuna. Minä siitä mainitsin, että meneekö vielä pitkään. Lääkäri kysyi, onko yhtä kovaa kipua kuin hampaan poistossa. No ei sinne päinkään, anna mennä vaan loppuun saakka, ei enää lisäpuudutusta.

Minua alettiin hilata varovasti pystyyn kun hemmetin tiukassa olleet leikkausliinat oli saatu pois. Kardiologi tuli vielä tarkastamaan tahdistimen toiminnan, sanoi laittaneensa alasykkeen 70. Minulla on ollut syke siinä 50 ja alle. Sellainen vaikuttaa flimmerin syntyyn helposti, siksi tämä uusi arvo. No hyvä, pidetään sitten siinä.

Hoitaja alkoi kerrata haavan hoitoa, kysyi onko jo tuttua. No on, olen tekoälyn kanssa jo opetellut tämän kaiken ennalta, mutta leikkausta se ei suositellut itse tehtäväksi. Sitten on jo kiire pissalle. Olin jo aivan piukeana pierua ja pissaa, mutta olin kyennyt pidättelemään leikkauksen aikana, mutta en enää kauaa.

Hoitaja vei osastolle ja vessan ovelle.

Nyt sinulle laitetaan paino, 3 kg haavan päälle kolmeksi tunniksi, sen ajan makaat petissä, sitten saat vaatteesi, jos minä annan luvan päästä kotiin. Katselen siinä ensin hieman, miten pysyt pystyssä. Oukkei, saanko sitten taksilapun kotiin. Kyllä, minä soitan sinulle kelataksin, hän tulee sitten hakemaan tästä sängystä sinut.

Sain painon ylleni peiton lisäksi. Kaksi tuntia jaksoin pidätellä, sitten könysin ylös ja vessaan. Tullessani näin hoitajan ja pyysin kipulääkettä lisää. Ei sinun pitäisi olla pystyssä, minä tuon. Nielaisin lääkkeen ja odotin vielä tunnin, hoitaja toi vaatteeni. Ne olivat kahdessa muovikassissa. Aloitin hitaan pukemisen. Arvasin, että tässä se testi on, jos saan päälleni ja pysyn pystyssä pääsen lomille. Olihan se hieman vaikeaa, mutta sain kaikki, sukatkin, asianmukaisesti päälleni. Hoitaja tuli vielä kertaamaan ohjeet ja antoi seurantalaitteen mukaan. Se lähettää automaattisesti tiedot sydänosastolle. Sieltä ollaan sitten yhteydessä, jos jotain poikkeavaa ilmenee.

Ystävällinen taksinkuljettaja saapui.