Ajelua ja konsertti 30.10. -26

 

Päivän ajelut ja konsertti

Myin isäni ilma-aseen, tarkkuuspistooli ponnekaasulla toimiva huippuase. Laitoin ilmoituksen ase lehteen ja viime yönä klo 10.22 sain kysymyksen, onko se ase vielä myytävänä. Vastasin kyllä, ja siitä alkoi tunnin mittainen viestittely. Lopputulos oli, että myyn aseen  Lauttakylässä Kivikylän palvin pihassa sunnuntaina klo 16.00.  Aamulla tuli vielä varmistusviesti ja pyyntö saada ase jo samana päivänä. Suostuin, sama aika sama paikka mutta tämä päivä.

Niina tuli Japanin matkaltaan ja kertoili hurjia juttuja. Aloin kerätä kirjahyllystäni kasaa Jokkelle vietäväksi Tyrvään Antikvariaattiin. Huikkasin ja astuin autoon. Hyvin oli aikaa, ja ajoin Lempäälän ja Vesilahden kautta Krääkkiöön, Sammaljoelle ja Vammalaan. Huikkasin morot Jokkelle, hän tiesi minua odottaa. Nostin kirja kerrallaan tiskille tuliaisiani, ja Jokkekin hiukan innostui. Hyviä kirjoja sinulla. No, minä hiukan valikoin, vaikka paljon olen jo hävittänytkin. Parhaat ovat jäljellä.

Mitäs sinä tarvitset sitten, aina sinulla on jotakin mielessä. Kyllä. tällä kertaa haen Aarne Mustanojan kirjasta Myllymaan, Vaununperän ja Kotajärvenmaan torppareista. Minulla oli se jo kerran, mutta hävisi suuressa kirjaston myynnissä Raumalla.

Äläs, kyllä minulla voi olla se, katson koneelta. Muutaman klikkauksen jälkeen Jokke nousi ja käännähti seinällä olevien kirjo9jen eteen, sormi haki, ja nappasi juuri sen kirjan. Niemisen kirja on vielä hakusessa.

 Juttelimme, soitin Maritalle. Morjens, oletko vapaalla, hyvä, saanko tarjota sinulle kahvit Pyymäessä. Olipas iloinen soitto, kyllä vaan. Tulen hakemaan sinut viidentoista minuutin päästä, sen verran naiset aina tarvitsevat.

Ajoin kirkon viereen, Marita oli jo ulkona punaisessa nahkatakissaan ja punaisessa myssyssä.

Pyymäessä Marita ehdotti kulmahuoneeseen menoa, se näyttikin vapaalta. Kannoin tarjotinta ja ovella huomasin yhdessä pöydässä istuttavan. Samassa kuului huudahdus, Turtiaisen Pekka, morjens. Katsoin puhujaan, Rautajoen Kaarlo vaimonsa kanssa. Menin kättelemään, samassa meni Kunnaksen Mauri vaimoineen, Leppäkosken Pentti, pari muuta, kaikki olivat tuttuja kasvoiltaan. Tapahtui solahdus menneeseen, tuntui hyvältä tavata tuttuja vuosikymmenten takaa, vaikkemme samaan pöytään istuneetkaan.

Maritan kanssa juttelimme painon pudotuksesta, läskin ikuisuudesta ja millä sitäsaisi pois. Kerroin omasta laihtumisestani Keto-dieetin avulla. Sitä sitten selvensin Maritalle ja annoin joitain vinkkejä sekä mitä tulee poistaa lautaselta ja mitä taas saa syödä. Marita meni kauppaan ja minä jatkoin Lauttakylään.

Kivipihan Palvin pihassa olin puolisen tuntia ennen määräaikaa, laitoin viestin ja jäin odottamaan. Jakkelta sain edellisellä reissulla Mauri Antero Nummisen CD:n. Laitoin sen soimaan, hauskoja sanoituksia ja viihdyttävää jatsia.

Näin isännän kävelevän autoani kohden, astuin ulos ja tervehdimme. Nostin asekassin auton takakontin reunalle, ja samassa siihen tuli hänen vaimonsa poikansa kanssa Harjavallasta meidän viereen. Nostin aseen esille, isäntä sitä hieman katseli, kehotin ampumaan kylmälaukauksen. Ase oli menossa hänen 12 vuotiaalle pojalleen. Silmät loistivat, kun hän sai aseen käteensä, ja kauppa oli selvä. Ylpeänä aseen uusi omistaja ojensi minulle pyydetyn summan, kiittelimme ja erkanimme.

Minulla oli vielä samalle illalle konsertti Tampere talossa, klo 19.00. Aikaa oli, ja päätin ajaa suoraan Vammalaan ja katsella hieman paikkoja, taas kerran. Läksin ajamaan, Rautaveden rantaa, näin uuden uimahallin nousevan, katselin vettä ja taloja, ylitin sillan ja kurvasin Kyröskosken paperitielle. Heinoossa kurvasin vanhan kirkon tielle, ajelin niitä santapolkuja, joilla olin viimeksi yli 50 vuotta sitten käynyt. Monet paikat olivat tuttuja, Karkussa taasen oli paljon uusiakin taloja. Häijäässä yhytin Porin tien, ajoin Tampereelle Pispalan kautta, Satakunnan kadulle, Rautatiekatua Soriin ja kurvasin parkkihalliin. Loput Nummisen mainioista lauluista kuuntelin autossa.

Konsertti oli oivasti nimetty Kauneuden kosketus. Alkupuolellakin oli kunnon klassista ja vieläpä Tampereen Filharmoninen kuoro.

Alkuteos Mario Venzagon Odysseus oli Suomen ensiesitys, osa sinfonisesta runosta Odysseuksen miesten purjehduksista vastuksien keskellä.  Säveltäjä oli samalla kapellimestari. Alun tyynen kaunis, soljuva harmoninen soitto palkitsi täysin kuulujan sujuvien sävelten kaipuun. Teos oli romanttinen, kuultava ja selkeä. Kapu oli osaava ja orkesterilaiset taatun loistavia.

Johannes Brahmsin Nänie op.82 hautajaislaulu oli suoraa jatkumoa sävelten harmonialle ja kirkkaan kuulaalle soinnille. Kolme antiikin kuulua henkilöä menehtyy, ja sävellys antaa tapahtumille rauhaisan kehyksen. Kuoron naisäänet aloittivat kirkkaasti, miehet saivat osansa myöhemmin. Yhteislaulussa naisten voima oli vallitsevana, mihet pääsivät ajoittain samalla levelille. Sävellys osoittautui hiukan vaisun laahaavaksi, ilman selviä irtiottoja tai selvää suuntaa. Tämä taas muuttui täysin Mozartin Motetin, Ave Verum Corpus alkaessa hypähdellä salin seiniltä permannolle ja parvelle. Todellinen taituri oli takana, ja kapu osasi hyödyntää kuoron taitoa taitavasti orkesteria käyttäen. Molemmille jäi tasavertainen osa, kuorolle hieman tasapuolisempi.

Felix Mendelssohnin sinfonia nro 5 osa 1 Andante – Allegro con fuoco aloitti todellisen kuulijan hellimisen. Osat erosivat toisistaan selkeästi rytmisesti ja eri soitinryhmien käytössä. Ensi osassa jouset olivat pääosassa, toisessa osassa taasen rytmi muuttui kolmijakoiseksi, ja sitä jatkui aivan osan loppuun saakka. Kuulosti välillä melkein pelimannimusiikilta, mutta harmonia ja melodiat vaihtelivat soljuvasti soittajien ja soittimien välillä.

Kolmannessa osassa huilu ja Malla Vivolin nousivat aivan huumaavalla tavalla esille. Hänen soolonsa soivat unohtumattoman kauniisti, osa toisensa jälkeen. Siihen yhtyi välillä toinen huilisti, Seppo Planman, välillä klarinetit ja oboet ja taas soi ykköshuilu soolona. Tämä esitys oli palkitseva, kauniin loistava ja kapu ja orkesteri tukivat hyvin soolo osan esittäjää.

Neljäs osa Chorale alkoi ilman taukoa, uljaasti. Kapu, Mario Venzago osoitti suuruutensa luotsaamalla varmalla otteella niin erilaiset osat koko illalta, tanssivat valssit, takapotkut, sisääntulot tarkasti osoittaen, yleisö luotti täysin hänen kykyynsä. Se täydentyi viimeisessä osassa Martti Lutherin sävelmän Jumala ompi linnamme luotsaamiseen ison orkesterin harmoniseen soitantaan.