Pärt, Kaipainen, Strauss

 Olari Erts kapellimestari, Aleksi Mäkimattila käyrätorvi

Arvo Pärt sinfonia n 3, Jouni Kaipainen konsertto käyrätorvelle Richard Straus Zarathustra 9.,10-26

Pärtin sinfonia alkoi oboeitten ja trumpettien vimmaisella yrityksellä päästä irti, pääsivät vasta jousien avulla ja huuto lisääntyi, kunnes patarumpu käski rauhoittua, siihen koko jousisto tyytyi ja antoi muutaman joutsenen heleän huudon. Olari Elts ohjasi koneistoaan tottuneesti ja äänimaailma sai suorastaan kohtaloa ennustavan suunnan. Pasuunat ja trumpetit lopettivat osan ja sellot rauhoittuneina huokailivat, kunnes altot yhtyivät samaan teemaan ykkösviulujen kanssa. Seestynyt melodia terävöityi hieman huilut ja oboet mukanaan kuin verhot olisivat auenneet. Viulut antoivat uuden tahdin trumpettien avulla ja sakraalinen jousiston sointi haipui yhden trumpetin alle, kellopeli kalahti ja kohtalokkaat patarummut jylisivät. Soitto loppui, alkoi uusi melodia klarinettien raikkaalla soinnilla., jatkui bassojen hartaana syvänä virtana ja näppäilynä. Suvanto ohitettiin ja joen pyörteet tulivat näkyviin, roskat seilasivat, jokunen kalakin hyppäsi uhkaavasti ilmaan, jäi saaliitta. Oudot soinnit ja ja uudet teemat purkautuivat esiin trumpetin voimakkaan kuulaan äänen kantamana ennustaen rauhaa ja uteliaisuutta. Se nousikin patarummun auttamana muutamaan jykevään tahtiin.

Kaipaisen konsertto alkoi yhdessä orkesterin kanssa yhteisessä elossa, kunnes solisti irtaantui ja innostui uuteen suuntaan nopeiden sykäyksittäin soitettujen tahtien ajaksi. Mukaan tuli lisää leikillisyyttä ja yllättäviä eri soittimin soitettuja näppäilyjä, kunnes käyrätorvet pultissa lopettivat teeman. Musiikki jatkui soinnillisempana, selkeämpänä ja rytmikkäänä.

Alkoi solisti Aleksi Mäkimattilan huima soolo, vuorotellen uskomattomia sormituksia ja rauhallisia koko salin täyttäviä sointuja, äkisti nousivat esiin mustalaismusiikin teema ja orkesteri yhtyi mukaan osan loppuun.

Toinen osa otti huilumaisemman otteen, ja solisti hyväksyyi aiheen päästellen liukuvia valssillisia melodioita esiin. Palattiin alun teemoihin ja tempoon, joka alkoi osin puuduttaa ilman selvää suuntaa, kunnes solisti taas pelasti osan, vielä kerran seistiin syvässä kuopassa. Onneksi isorumpu paukahti muut hereille ja solisti kiitti väliin tulosta antaen kuulijoiden leijua äänensä säikeissä.

Kolmannessa osassa klarinetit, rummut ja bassot antoivat haasteen solistille, joka kiihkeästi vastasi ja koko orkesteri intoutui kapun johdolla laulamaan, mekin osaamme, otas tästä kiinni. Virta kulki selkeämmin, tempo nousi, jyskytti ja solisti näytti, että pysyy mukana. Orkesteri hetkeksi rauhoittui yllättääkseen kuulijat, täältä tullaan, ota kiinni. Solisti sai, käyrätorvesta kaikui uskomattomia kuvioita tyynesti taatusti näyttäen orkesterille, turha yrittää.

 

Richard Strauss, Zarathustra väliajan jälkeen täytti odotuksen. Orkesteri antoi sellaisen näytteen taidoistaan kapellimestarin ohjauksessa, että näillä mennään taas pitkälle. Melodiat ja harmoniat olivat mietityt ja kohdillaan. Parvella saatoin laittaa kynän pois ja jäädä yksin musiikin sisään. Miten miellyttävää, rauhallista, taattua. Kapu sai eri soitinryhmien sisääntulot kuulumaan kuin liimattuina, hurmioituneina soittivat orkesterilaiset ja hurmioituneina kuunteli yleisö. Aplodit olivat valtavat. Kapu antoi kiitokset soittajille useaan otteeseen, joihin me yhdyimme.