Purjehdus etelään jatkuu v. 2013

Kristiinakaupunkiin

Yöksi oli tyyntynyt, aamun tullen alkoi taas tuulla etelästä. Vaasan redillä vene liikkui vauhdilla sivutuulessa kohti ulkomerta. Miehillä oli päällään pitkät alushousut, toppahousut ja toppatakit, villapaidat, käsineet ja päähineet. Pelastusliivit antoivat vielä lisälämpöä syyskesän viileydessä. ”Hyvinhän se illallinen sujui, vaikkemme saaneetkaan kuin pitsaa.” ”No, olut kyllä lievitti hieman.” Pekka oli pyytänyt samaa taksia hakemaan heidät pursiseuralle, ajo öisen ja tyhjän Vaasan läpi sujui joutuisasti. Aamulla valtavat merimerkit väylän molemmin puolin ohjasivat kulkua vastaan tulleen rahtialuksen sivuuttamisessa. ”Ei hellitä eteläinen puhaltamasta, taas mennään päivä siksakkia aikamoisessa aallokossa.” Muutama kuvakin otettiin veneen mennessä kyljellään aallon pohjassa. Viereinen aallon harja kohosi laitaa korkeammalle, sen huipusta irtosi vaahtoa. Ulkomerellä loppuivat merimerkit, ensimmäinen legi otettiin kohti Ruotsia. Veneen kulku oli pehmeää, terävä keula leikkasi aaltoja, purjeet tasasivat keinuntaa vähäiseksi nyökkimiseksi kölin painaessa vastaan pinnan alla. Puolen päivän jälkeen kaukana horisontissa takana näkyi purje. Sitä seurattiin ja arvuuteltiin sen menoa. Mistä tulee, mihin suuntaa. Sama oli sillä suunta, etelään ja pitkiä kryssejä edeten kykeni se hiljalleen lähestymään. ”Se on aika kookas vene, kun kulkee noin kovaa, vielä ei näy runkoa, eikä kiikareilla erota mitään.” ”Menemmekö Kaskisiin yöksi?” ”Se on sellainen valtava tehdassatama, eikä sieltä ole oikein kulkua Kristiinakaupunkiin. Ajetaan siitä vaan läpi, tai sitten meren puolelta ohi. En kyllä ole siellä koskaan käynyt.” Saaristoon sukellettuaan miehet hukkasivat takana purjehtivat. Sisään satamaan purjehdittaessa suunta oli muutaman mailin verran takaisin pohjoiseen. Vauhti oli edelleen kova, vaikka saaristo antoikin jo suojaa tuulelta. Molemmin puolin rantaa oli valtavia omakotitaloja, tontit ulottuivat rantaan saakka. ”Katsos, nuo ovat tulleet edellisen käyntini jälkeen, ovatpas hulppeita. Kenellä on enää varaa tuollaisiin asumuksiin, ainakin 250 neliötä jokaisessa kahdessa kerroksessa. Tuolla vasemmalla kaupungin rannassa on sopuisempia vanhoja taloja. Alamme olla perillä, edessä on maantiesilta kaupunkiin, ja tuossa oikealla hotellin rannassa on betonilaituri. Mennään sen toiselle puolelle.” Pekka otti keulatouvin käteensä, Osmo lähestyi peräpoijua, sai sen kiinni moottorin hiukan työntäessä vasten tuulta. Haka napsahti lenkkiin ja peräköysi rullautui ulos. Betonilaituri olikin kovin matala, kokassa seistessä köysi kädessä ei ollut varaa epäröintiin. Hyppy laiturille ja saman tien kuperkeikka eteenpäin vauhdin hillitsemiseksi oli tarpeen. ”Ohhoh,” huusi Osmo. Miehet lähtivät hotellille, jonka toisessa päässä oli sauna ja pesutilat veneilijöille. Saunan lämpö oli unettava.

Laituriin oli kiinnittynyt toinen purjevene. Sen masto kohosi kuuteentoista metriin, pituutta oli ainakin 36 jalkaa, perässä liehui Saksan lippu. ”Guten Tag,” Pekka aloitti kannelle nousseen naisen kanssa jutustelun, vaihtoi pian englantiin. Molemmat puhuivat sitä sujuvasti. ”Katselimmekin pitkin päivää teidän tuloa, teillä on kovin nopea vene. onko teillä pitkäkin reissu?” Olemme olleet kolme viikkoa, kiersimme Perämeren ja nyt olemme palaamassa kotiin.” Kajuutasta nousi mieskin kannelle, hän ei tainnut kuin saksaa, ja vetäytyi sen vuoksi keskustelusta. ”Tuolla on teille sauna kuumana, jos haluatte, kaupunki on sillan toisella puolella. Ravintola on siellä sillan pielessä. Se on vielä auki, kait myöhäänkin, kun on lauantai-ilta.” Miehet vaihtoivat t-paidat ylleen ja jalkaan farmarit. ”Hyvää iltaa, me menemme syömään,” huikkasivat mennessään. Silta oli pomppusilta, jotta sen ali matalammat alukset voisivat kulkea kylän satamaan. Ylitettyään sen olivat saman tien torilla ja keskustassa. Paikallisia oli kävelemässä ja menossa rantaravintolaan. Sisällä oli mukavan oloista, pöydissä oli paljon väkeä, baaritiski oli tyhjä. ”Saadaanko me syödäksemme muutakin kuin pitsaa?” ”Meillä on täysi menu, tässä olkaa hyvät.” Tilattuaan pihvit ja perunat miehet istuivat pöytään oluet mukanaan. Tarjoilija tuli siihen kattamaan, ”Täällä on kamalan kylmää, kun on tuullut monta päivää, täytyy olla päälläkin pitkähihaista.” Olut purskahti nahasta läpi, hiki tunki otsaan. ”Kyllä täällä on hirveän kuuma, voimmeko me mennä ulos terassille syömään? Olemme tulleet kolme päivää etelään, ja kroppa on asettautunut kovaan lämmöntuottoon.” Tarjoilijaa hirvitti katsella ruokailijoita ulkona tuulessa.

Aamulla mentiin torille, se oli lähes tyhjä. Laitamalla kivijalassa katua alempana oli juuri avannut sievä kahvila. Miehet olivat sen ensimmäiset asiakkaat. ”Minun bussini lähtee puoli kaksitoista. Menen Näsijärvelle auttamaan yhtä yksinhuoltajaa hänen viedessä venettään Virroille.” ”Kiitos kovin tästä purjehduksesta, jatkan sitten huomenna yksin kohti Tammisaarta. Reitti etelään on tästä tuttua.” Palasivat vielä veneelle hetkeksi nukkumaan, kunnes Osmon tuli aika uudelleen ylittää silta.