Tampere Filharmonia 21.4. -17

Tampereen Filharmonian konsertti 21.4. -17

Ohjelmisto oli uutta ja vanhaa. Samuel Barber (1910-1981) ja hänen sävellyksensä Medelan kostontanssi op. 23A aloitti. Kapellimestarina toimi Michael Francis, entinen kontrabasson soittaja London Symphony Orchestrassa. Hyvin hän oli harjoittanut soittajat, työskentely oli jämptiä ja vakuuttavaa.

Medeia alkoi harvinaisesti harpun äänillä, siihen yhtyivät huilu ja konserttimestarina toiminut Maria Itkonen. He veivät eteenpäin eteeristä soljuvaa melodiaa. Marimban terävät iskut syttyivät ja jousien rajut näppäilyt hiljenivät kysymykseksi: mitä, mitä. Jouset myös antoivat vastauksen leveällä vahvalla soinnilla. Piano, rummut ja oboe kajahtelivat elämän helppoutta, josta nopea rumpusoolo palautti elämän kovuuteen. Hetken melodia soljui kuin Amerikan syvän etelän soittajien kaikuina. Piano soitti kaksitahtisia takapotkuja, edessä oli elämän kohiseva kuohu. Esitys oli ensikuulemaltakin loistokas. Orkesterimme kykenee aivan huippusuorituksiin, aloituksien yhtäaikaisuus, aksentit, viittausten noudattaminen ja sointi, hämmästyttävällä helppoudella ja voimakkaalla paneutumisella lopputulos oli loistokas.

Alexandra Dariescu, pianosolisti aloitti Sergei Rahmaninovin (1873-1943) Rapsodialla Paganinin teemasta pianolle ja orkesterille op. 43. Heti ensi tahdeista kuuli todellisen huipun olevan vauhdissa. Juoksutukset, tempon vaihtelut, voimakkuuden vaihtelut noruivat korvakäytäviin laitoja koskettamatta. Konserttimestari Maria Itkosella ei ollu jalassaan naulakorkoisia kenkiään. Klarinetti, huilu, trumpetti ja käyrätorvi nousivat pääosaan pianon vaipuessa hetkeksi taustalle. Levollinen pianosoolo palautti solistin suuruuden. Pianisti ja orkesteri elivät yhdessä, huumaava lopetus.

William Walton (1902-1983) Sinfonia nro 1 b-molli, kaksi ensimmäistä osaa menivät jälkiä jättämättä. Kolmas osa Andante con malincolia alkoi Annaleena Jämsän ylimaallisella huilun äänellä, johon klarinetti vastasi. Esiin nousi tarttuva melodia, jossa oli kaikuja Spartacuksesta. Koko kolmas osa kuulosti tutun oloiselta, hyvin kauniilta elokuvamusiikilta. Hieman teema alkoi kiertää, soinnitus oli kaunis ja orkesteri eli mukana soitossaan. Huilu lopetti osaan vakuuttavaan sooloon jousien kanssa.

4. osassa tempo tiheni, esiin nousi voimakkaita, loistokkaita osuuksia. Jouset rauhoittivat menoa ja silloin huilut ja klarinetit löivät sen harmonian yli ja soitto oli kaksijakoinen, kuin kykenemätön päättämään suunnasta. Jouset kokosivat voimansa johon vasket yhtyivät ja patarummut löivät tasoituksen. Loppu oli voittajien juhlaa, lautaset antoivat lopun signaalin.