Valkeakosken
Työväenopiston kuorot olivat koonneet johtajansa Ûlle Valjakan
kanssa kovin muistorikkaan kimaran kevätkonserttiinsa.
Elokuvasävelmät eri vuosikymmeniltä täyttivät koko ohjelmiston.
Esityksen päivän valinta oli tällä kertaa ennen vappuaattoa, eipä
ollut ankan uittoa samaan aikaan.
Lavalle marssivat ensin
naiset, heillä oli uusi ruusu rinnassaan. Georg Malmstenin kappale
Auringon lapset saman nimisestä elokuvasta kuultiin ensimmäisenä.
Aloitus oli reipas ja sointuva. Etenkin loppu kaikui kauniin
tasapainoisesti. Sinitakkien marssin tahtiin miehet saapuivat laulaen
läpi salin taputusten saattaessa heidät paikalleen. Ülle Valjakan
sovitus Malmstenin kappaleesta Potkut sain sai kuulijoidenkin jalat
potkimaan. Kuorojen äänen käyttö oli uljasta, ykköset osuivat
kohdilleen napsahtaen.
Laulu toisensa jälkeen
soljui, aika tuntui pysähtyneen, kuulijat nauttivat. Slaavilaisen
kuuloinen Kevätvalssi odotti vain tanssijoitaan naisten kutsumina.
Rauno Lehtisen ikivihreä Muistan kesän sai kuoroilta sävykkään
tulkinnan, ja Kaj Chydeniuksen Sinua sinua rakastan elokuvasta
Asfalttilampaat räjäytti mieliin 70-luvun. Jane
Pääskynkivi-Kilpeläisen soolot soivat kirkkaasti. Kuorot hyvin
vastasivat kappaleen kaihoon.
Vodkaa komisarioPalmu
elokuvasta kappale Kevätkoivu, ja esiin astuivat Hannu Haavisto ja
Kari Lassila. Solistit selviytyivät hyvin. Kuorot antoivat heille
oivan selkänojan. Siitä voisi ottaa enemmän voimaa esitykseen, ja
kokonaisuus saattaisi kohentua. Ensimmäisen puoliajan kaksi
viimeistä kappaletta, Nuoruustango ja Balladi aiheuttivat
väristyksiä kuulijoissa, kuorot olivat liekeissä, esitykset olivat
vapautuneita ja tunnelmallisia.
Väliajalla saimme simaa
ja kakkua. Arpajaispalkintojen arvonnassa jaettiin runsaat palkinnot,
ja konsertti jatkui.
Mieskuoro aloitti
kappaleella On lautalla pienoinen kahvila. Tuo Kippari-kvartetin
kappale soi jyhkeä-äänisenä Ülle Valjakan sovituksena. Me
tulemme taas ja Seitsemän kertaa seitsemän kappaleet soljuivat
vuosien harjoittelun tuomalla varmuudella. Tenorit soivat ja bassot
hyrisivät. Uskallus ja taito rakensivat oivan kokonaisuuden.
Naiskuoro jatkoi ihanan
Goden, George de Godzinskyn, kappaleella Sulle salaisuuden kertoa mä
voisin, Kari Rydmanin sovituksena. Kauniin harmoninen esitys, ja
vuosikymmenet vierivät ohitsemme.
Tv-sarjasta Raid kuulimme
kaksi kappaletta, Vain rakkaus ensimmäisenä. Naiskuoro esitti hyvin
taidokkaasti hiljaiset osat, joissa altot soivat erinomaisesti.
Pilvet karkaavat – niin
minäkin, Jan Uhleniuksen sävellys, Ülle Valjakan sovittamana, toi
solistiksi toistamiseen Hannu Haaviston. Hänen uljas äänensä
kietoi meidät muistoihimme, joihin me upposimme yhä syvemmälle
viimeisenä kuullun kappaleen Näkemiin rakkaani myötä
Pekka Turtiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti