Isäni kirjoitus kolmannelta Kannaksen matkalta, missä olin mukana

1. Lisään kuvat heti voidessani

Kannas, muisteloja kolmannelta matkalta

24.2.2003

Matkamuistoja 12-14 heinäkuuta 2002 suoritetusta KOMPAS matkatoimiston Järjestämästä Kannaksen matkasta. Matkareitti aikatauluineen oheisessa esitteessä. Lahden linja-autoasemalle kokoontuivat Reino Rajala, Endel Nord, Kalle Väänänen ja Vilho Turtiainen sotaveteraanikuorosta ja meidän primus motorina tälle matkalle osallistui Pekka Turtiainen. Lähtö Lahdesta tapahtui aikataulun .-mukaisesti klo 8.10, kunhan ilmoittautuneet lähtijät oli varmistettu ja meidät sijoitettiin auton etuosaan tilauksemme mukaisesti. Kaunis aamu ja hyvä ilma suosi meitä matkan koko ajan.

Ensimmäinen pysähdys kahvitaukoineen oli Kausalassa Matkakeitaan ravintolassa. Kouvolaan saavuttiin klo 9.25 ja Lappeenrantaan KOMPAS matkatoimistoon saavuttiin klo 10.50. Viime tarkistuksen matkanjohtajien ja toimiston välillä ja matkaoppaaksemme ilmoittautui Masa Mononen, veteraani, .joka heti ilmoitti tehneensä yli 100 vastaavanlaista kiertomatkaa Karjalaan luovutetulle alueelle. Lahdessa nimilistan kyllä vertasi rouva, jonka nimeä en kyllä tullut tietäneeksi, mutta hänkin oli mukana koko matkan ajan. Ja niin sitten lähdettiin ajamaan kohti Nuijamaan tulli- ja rajavartioasemaa, klo 11.00. Rasalan tiehaara ohitettiin 11.15» sitten Kähärilän kylän tie-haara ja Rapattilan tiehaara 11.25, joten sitten olimmekin Konnun-suolla ja Nuijamaan tullissa 11.26. tullimuodollisuudet 5 minuuttia ja niin passintarkastus tapahtui, että tarkastaja käveli auton läpi, me istuimme paikallamme passi avoimena, ja sillä selvä. Ja sitten jatkettiin matkaa Venäjän tulliin ja ensimmäisestä puomista kello 12.40. Ja kun tultiin Venäjälle, siirrettiin kelloja 1 tunti eteenpäin, jokainen omaan tahtiinsa.

Passintarkastukseen ja leimaukseen menimme yhteisviisumiin kirjoitetun nimiluettelon mukaisesti nopeuttaaksemme virkailijan toimitusta ja passit leimattiin. Samalla monet meistä kävivät vaihtamassa venäjän valuuttaa. Myös linja-auton kirjat ja varusteet tarkastettiin ja 15.50 autoon noustiin ja ajettiin kilometri ja taas tarkastettiin, että kaikkien passiin oli tullissa lyöty leima, tämä kaikki 15.53. Ja niin matka Kannakselle alkoi toden teolla. Pällin sulun kohdalla ylitimme kanavan hetkeksi sen itäpuolelle ja Rättijärvellä palattiin takaisin kanavan länsipuolelle. Ohitimme Nuijamaan entisen tulli-aseman ja vielä kerran pikainen passintarkastus.

Juustilan valinnassa oli myös tilaisuus vaihtaa ruplia, mutta pääasiassa teimme tarvittavia muita matkahankintoja. Lähtö Juustilasta klo 14,45, ja Viipurin linnan jykevät muodot tulivat näkyviin klo 15.00. Tarkoitus oli ajaa suoraan läpi Viipurin, sillä ennen saapumista Terijoelle, meidän oli määrä hetkeksi pysähtyä Summan kylässä ja tutustua yhteen sotiemme ratkaisu-taisteluiden maastoon. Ja niin tehtiinkin, ja tässä muutamia mieleen jääneitä kohteita sikäli mitä Masa Mononen kertoili. Niin, ajoimme kauppatorin laitaa ohi Pyöreän tornin, tulimme Salakkalahteen, ohitimme hotelli Belvederin, Punaisen lähteen torin Kannaksen katua myöten, ohitimme Tipulan eli tyttökoulun, Pyhän Eliaan kirkko jäi vasemmalle, oikealle Lääninsairaala, Lastensairaala, entinen Valion meijeri jäi oikealle ja saavumme Ristimäen kaupunginosaan. Ajoimme huoltoasemalle auton tankkaukseen, mutta uskon sen tapahtuneen siksi, että paikallinen yksitysyrittäjä sai parkkeerattua Ladansa meidän viereemme, takakontti auki , päivän varjo päälle, ja niin oli puskamarketti valmis palvelemaan turisteja. Ja kyllä minusta tuntui, että Masakin vaihtoi tässä ruplia, ja varmaankin edullisempaan kurssiin kuin tullikamarilla.

Aikaisemmilta Karjalan matkoiltani kokemukseni on, että Iinja-auton kuljettajat ja osa matkanjohtajiakin tuntevat jo nämä puska-markettien yrittäjät ja tietävät keihin voi luottaa ja kertovat reittinsä pysähdyspaikat, koska sama kaveri aina on Ladansa kanssa tarvittaessa. Se siitä, tämähän ei ole tarkoitus saattaa kuin tämän lukijan tietoon, ja on vain minun arvelujani.

Matka jatkuu muistelmineen. Pysähdys 15-15 - 15.32. Olemme Talikkalassa sitten Käremäessä, Laivateollisuuden telakka oikealla ja tästä silta yli lahden, ja siirtolapuutarha-alue on oikealla. Ohitamme paikan, josta johtaa tiehaara Johannes Virolaisen kotikylään tästä vasempaan käteen. Ylitämme rautatien Viipuri - Leningrad 15.46 ja olemme Sommeen kylässä. Täällä jäi Viipurista irtautuvan armeijan kuormasto mottiin, joukossa yli 420 kuorma-autoa. Ei meidän oppaamme juurikaan kertonut taisteluista eikä niihin osallistuneista joukko-osasioista, enemmän hän kertoili siitä, minkä kylän ohi kulloinkin kuljettiin, ja siitä minäkin.

Noin 15.50 olimme Kaislahden asemakylässä. Tästä lähti maantie Uuraaseen, samoin rautatie satamaan. Maantie jatkuu Johanneksen kirkonkylään, sitä ennen sijaitsivat Rokkalankoskella olleen lasitehtaan rauniot. Ja tästä kohdasta käännyimme itäänpäin, kohti Summan kylää, ja ohitimme venäläisten pystyttämän taistelujen muistomerkin. Saavuimme Kaijalan kylään klo 16.05 Auton ikkunasta katsellen iso nytkin elävä kylä, paljon taloja, hautausmaa vasemmalla. Ylitämme KOSENJOEN uutta siltaa, ja saavumme vähitellen Viipuri -- Uusikirkko maantielle ja myös Summan kylään. LÄHTEEN lohko ja SUMMAN lohko ovat kuuluisimmat torjuntataistelupaikat Kannaksella, ja olisimme mieluusti käyneet Lähteen lohkollakin, koska Endel Nord, joka oli osallistunut jatkosodan taisteluihin Lähteen lohkolla, oli valmistautunut selostamaan sitä. Summasta ei ollut Lähteelle linja-autokelpoista tietä, joten siitä oli luovuttava. Noin 10 minuutin ajan tutustuimme maastoon ja pataljoonan

räjäytetyn komentokorsun edustalla me alkusanoissa mainitut miehet otimme asiaan sopivat maljat näillä tantereilla taistelleiden veteraanien muistolle. Suomalaisten muistomerkin tekstissä kerrotaan 226 vainajan leposijasta. Kylässä on myös venäläisten sotilaiden muistomerkki.

Matkaa jatkettiin, lähtö 16.46, ja Endel Nord selosti linja-autossa koko matkaseurueen kuunnellessa Lähteen lohkon taistelut, sekä joukkojemme irtautumisen sieltä. Kaukjärven kylässä olimme 16.52 ja Kaukjärvi näkyi oikealla. Kello 17.15 saavuimme Uudellekirkolle ja pidimme pienen tauon, täällä toimi ennen talvisotaa useita parantoloita ja nytkin kirkonkylä oli tavanomaista paremmin hoidettu ja asuttu. Kylä on korkealla mäellä ja järvenrantaan on syvä laakso. Kylään on pystytetty myös sankarihauta suomalaisille sotilaille, 455 kaatuneen muistolle. Täällä näimme ensi kertaa kuttulauman, jota poikanen kuljetti tienvartta myöten, klo 17.35 jatkamme matkaa, tie on päällystetty ja kohtalaisen hyvässä kunnossa.

Vammelsuuhun, Suomenlahden rantaan saavuimme noin l7.50, ja Terijoelle, hotelli Pohjolan Rivieran pihamaalle saavuttiin jo 18.00. Alue on panssari verkkoaidalla suojattu ja portilla vartija hotellin puolesta. Seurasi majoittuminen, mikä ei sujunut ilman pientä hässäkkää, sillä eivät matkanjohtajat eikä oppaat olleet neuvomassa mihin rakennukseen piti mennä, mutta kyllä kaikki majapaikkansa saivat. Illallinen tarjottiin ruokasalissa kello 19.00. Ja se oli kyllä venäläiseen tapaan maittava ja riittävä. Illallisen jälkeen pidimme pienen jutustelutuokin Kallen huoneessa. Kalle oli ihme kyllä hankkinut pientä suolaista naposteltavaa palanpainikkeineen ja ilta kului rattoisasti. Kiitos Kallelle.

Lauantai 15 07.2002 Kaunis aamu. Aamupala hotellin ruokasalissa kello 8.00. Ja se oli runsas, puuroineen, nakkeineen, kahvineen ja tsajuineen. Ja niin noustiin taas linja-autoon, matkalaiset varmistettiin nimilistasta, hotellin portti avattiin, ja 9.10 läksimme Terijoen rantaa myöten, jota riittää aina 24 kilometriä, kohti matkamme varsinaista kohdetta, KRONSTADTIN linnoitusta. Oppaaksemme ilmoittautui Valentina, Aunukselainen kansakoulunopettaja, joka opiskeltuaan Suomen kielen, teki, opaskierroksia Kronstadtiin kesälomiensa aikana. Hotellistamme oli 4 kilometriä Terijoen keskustaan, josta erotimme remontissa olevan ravintola Hirven. Tältä kohtaa vie rantabulevardi suoraan Terijoen kylpylärantaan. Ohitamme Terijoen, talvisodan aikaisen O V Kuusisen hallintorakennuksen.

Saavumme Kellomäkeen ja sitten Kuokkalaan 9.50. Ohitamme Ilja Repinin asuintalon, joka jää vasemmalle. Kääpän suvun kauppatalo, nykyisin miliisin virkatalo jää myös vasemmalle. Tien oikealle, rannan puolelle jää SNS:n aikanaan rakennuttamat rakennukset, joissa toimii nykyisin turistimajoitusta, Aiemmin ne tulivat tunnetuiksi SKDL:n opistoina. Olemme Ollilassa, saavumme Valkeasaarelle 9.56 ja Rajajoelle 9.58. Olemme siis Siestarjoella. Siestarjoki sijaitsee 52 kilometriä Pietarista, Suomen rajalla. Kaupunki perustettiin Pietari Suuren käskystä vuonna 1724, alueelle jo vuonna 1714 perustetun ase- ja ankkuritehtaan ympärille. Aikoinaan se kuului Pietarin kuvernementtiin ja omisti maa-alueita Lintulassa, Kyyrölässä, Raivolassa ja .Kivennavalla. Alue kuului vuosina 1812 - 1864 Suomeen, jolloin se liitettiin 1864 takaisin Pietarin kuvernementtiin korvauksen lupauksella. Nykyisin kaupunki on suosittu pietarilaisten lomailukaupunkina. Kaupunki on myös saanut synkän maineen, koska tänne on haudattu pietarilaisista vankiloista tuodut tuhannet kuolemaantuomitut teloitettavaksi ja haudattavaksi.

Oppaamme mukaan yli 40 000 teloitettua on täällä saanut viimeisen leposijansa. Ei Valentina tätä historiaa selostanut, sen ole ottanut vanhasta historiankirjasta. Pääkatu, jota myöten ajettiin, oli hyväkuntoinen, varrella oli kerrostalojakin, mehiläispesiä, kuten Valentina niitä nimitti. Ylitimme rautatien, pitkä katko puomeineen. Oikealle jäi palo-asema, jossa palvelee Valentinan poika. Kaupungin tärkeimpiä tuotteita on HIRVI-vodka. Tehdas jäi vasemmalle. Ylitämme Siestarjoen klo 9.49, ja Kronstadtiin johtavalle patorakennelmalle saavuttiin klo 9.55. Pato on 25 kilometriä pitkä ja siinä on 6 mahtavaa sulkuporttia veden virtausta varten.

Kronstadtin linnoitus l7 eri linnaketta, on perustettu vuonna 1703, jolloin meritie Pietariin sulkeutui. Kronstadtin lahti on matala, täynnä hiekka särkkiä. Vuosina 1875 - 89 kaivettiin 7 metriä syvä kanava, jolloin meriliikenne Pietariin Suomenlahdella avattiin.

Reino, Ville ja Endel Cronstadtin kasematin päällä, takana Pietari horisontissa

Pieni pysähdys ja kiertokävely kello 10.14. Olemme saarella ja lentokenttä jäi oikealle ja majakka vasemmalle. Tutkimme hetken yhtä linnaketta. Täältä näkyy hyvällä ilmalla Pietariin, ja Oranienbaumista Kronstadtiin rakennettavan patorakennelman eli ohikulkutien työmaa on myös näköpiirissä, Kello 10.42 lähdemme sitten varsinaiseen Kronstadtin kaupunkiin. Kaupunki on ollut linnoituskaupunki ja niin muodoin varuskunta-kaupunki, vain laivaston varuskunnan tarpeita varten ja vasta toisen maailmansodan jälkeen sinne on laskettu siviilia- sutusta. Kaupunki sijaitsee Retusaaren itäpäässä pinta-ala saarella on 12 km kertaa 2.5 km. ja asukkaita noin 50.000. Ohitamme kuivatelakan, elementtitehtaan, liha jalostamon, merikadettikoulun, johon ilmoittaudutaan 11 vuotiaana. Ajamme Lenininkatua, joka on 1,555 km pitkä. Ohitamme Sinebrychoffin talon olemme sinisellä sillalla, Menschikovin italialaistyylinen palatsi jää oikealle, ohitamme Laivastokeittiön ja tulemme Kronstadtin taas yhdelle kuivatelakalle. Satamaan johtaa puistoalue, jossa on

tyypillinen muistomerkki, Pultavan taistelun voiton kunniaksi pystytetty. Satamassa lukematon määrä sota-aluksia, kaikki vuosikausia sillä maanneita. Komea näky sinänsä. Kello 11.55 kokoonnumme autoon ja matka jatkuu 4 km pitkää valuraudalla päällystettyä katua myöten ja saavumme Ankkuri -aukiolla. Kaupunki on säännöllisesti rakennettu, kuten varuskuntakaupungit yleensä, samoin siisti, eikä kerjäläisiä tahi taskuvarkaita tavattu. Ankkuriaukion laidassa on vuosina 1905 - 15 rakennettu kirkko, 5000 henkeä mahtuu istumaan. Kirkkokuntaa tai niemeä en muista. Täällä on myös Makarovi patsas, jossa palaa ikuinen tuli sankarivainajien muistoksi. Kello 11.50 aloitamme kauppakäyntitauon ja muutenkin tutustumistauon, ja käsky kävi, että 15.50 auto lähtee kohti Terijokea.

Kauppahalli oli erikoinen, lankkuaidalla suojattu kortteli, ja sen alakerta, kadunvieritiloineen oli varattu myymälöille. Kävelimme ympäri ja totesimme, että dollari oli paras valuutta ostosten tekoon Tavaravalikoima oli jos ei hyvä, niin tavanomainen. Pekan kanssa aloimme etsiä kioskia, jossa saisi ostaa kahvikupin, siis juoda kahvia, mutta ei vaan löydetty, joten oli tyytyminen olutkolpakkoon lähipuiston kioskilla. Istuimme pöytään, jossa istui kaksi rouvaa myös olutlasien kanssa. Tervehdimme, totesimme, että he eivät puhuneet muuta kieltä kuin Venäjää, ja me luettelimme kaikki venäläiset sanat lukusanoista lähtien mitä vaan osasimme. Sen verran kuitenkin saimme selville, että he olivat sisaruksia, kotoisin Novgorodista ja olivat tulleet äitiään tapaamaan tänne Kronstadtiin. Hän ilmestyikin pian ja me sanoimme dasvidania. Teimme pienen kierroksen torilla ainakin Pekka osteli monenlaisia mausteita ja siinä olisi kyllä saanut olla videokamera toteamassa käsillä puhumisen herkkyyttä ja mausteiden haistamista ja tunnistamista. Ja sitten autoon.

Auto starttasi 15.55, palasimme samaa reittä mitä tultiinkin ja Rajajoella Vanhan rajan muistomerkillä olimme 14.57 Valokuvia otettiin ja kello 15.10 lähdettiin kohti Terijokea ja hotellia ja tottakai jo tähän aikaan päivästä kohti ruoka-salia ja päivällistä.

Kokoonnuimme, Rajala, Nord, Väänänen, Pekka ja minä ruokasaliin ja kyllä ateria maittoikin.

 

 

Terijoen yössä vas. Reino, Ville, suomal. rouva ja Pekka

Päätimme sitten aterian jälkeen lähteä rannalle katselemaan ranta-elämää. Valtasimme pienen rantapaviljongin, hankimme parit pullot valkoviiniä ja ilta kului rattoisasti toki hieman laulelimmekin ja saimme tottakait seuraakin, sillä rannalla oli muitakin lauluhaluisia turisteja Yllätykseksemme tarjoilu rannalla loppui kello 24.00 ilman varoitusta ja me tottakai me vähin erin palasimme huoneisiimme»

Pekan ottama kuva laulajaisista, Reino ja Ville rouvien ympäröiminä

Sunnuntaiaamu 14.07-02

Kaunis aamu tänäänkin. Aamupala on nautittu ja autoa lastataan, lähdön piti tapahtua klo 9.00, mutta tokihan aina jotakin viivytystä sattuu. Matka suuntaa pohjoiseen Kivennavalle johtavaa tietä» Ohitamme Lintulan luostarin, Eeli Niemisen kotipaikka jäi vasemmalle. Ohitimme Jalkalan tiehaaran, uuden, Pietariin johtavan tien, Lintulan järvi jäi vasemmalla,

Polviselän kylässä olimme klo 9.50 ja Kivennavan kirkonkylään saavuttiin klo 9.55. Asuttu kylä, jopa kerrostalojakin.

Käännymme täältä kohti Muolaan kirkonkylää. Kivennavalta johtaa tie myös Rautuun ja sen tien oikealla puolella ovat Seppälän kylä, Kekrala ja Siiranmäki, Ankarat torjuntataistelut käytiin jokaisessa kylässä.

Seuraavaksi saavumme Vääränmäen kylään noin klo 10.10.Tästä erkanee tie Valkjärvelle. Matka jatkuu kohti Viipuria ja Kyyrölään saavumme klo 10.20, ylitämme joen ja ajamme Muolaan kirkolle. Muolaassa on 10.000 asukasta ja pidämme pienen tauon.

Palaamme Kyyrölän kautta Viipuriin johtavalle maantielle, Oinaalan tiehaara johtaa vasemmalle, saavumme Sudenojan kylään klo 11.10. Tästä erkanee maantie kohti Sortavalaa, meidän matkastamme nähden oikealle, ensin Kuusa, sitten Äyräpää. Oinaalassa on ortodoksiseurakunnan kirkon rauniot, niistä erottuun vain risti. Muolaan järvi on vasemmalla ja me saavumme Hotakkaan 11.15 ja Ylä-Hotakkaan klo 11.25 Viipuri - Pietarin uusi moottoritie on näillä kohdin työn alla. Viipurin rajalle saavumme Kamaran, Pienperon, Suur-Peron kautta.

Ihantalan kirkon raunioilla vas. Reino, Endel, Pekka ja Ville

Joitakin maamerkkejä matkan varrelta: venäläisten rakennuttama vapauttajapatsas ( venäläinen sotilas ), Pyhän Eliaan kirkko, ylitämme Pietariin johtavan ratapihan siltaa pitkin ja olemme Heinjoen tiehaarassa, ohitamme Markovillan kadettikoulun, kohtaamme taas Viipurin ohitustien rakennustyömaan, ja Kärstilän järvi tulee näkyviin oikealta, kello on 12.00 ja venäläisten tarkastusasema. Viiden minuutin neuvottelun, rahastamisesta kuitenkin oli kysymys, rajavartija suostuu avaaman puomin ja pääsemme jatkamaan matkaa Portinhoikkaan ja siitä Ihantalaan, matkamme toiseen kiinnostavimpaan paikkaan, paikkaan, jossa meille kaikkein tärkein torjuntavoitto saavutettiin Valitettavasti mitään taistelukuvausta ei ollut ajan puutteet takia mahdollista antaa, ja tuskin matkanjohtajat olivat valmistautuneetkaan. Kuitenkin tämän selostuksen alussa mainitut henkilöt nauttivat Ihantalan kirkon raunion rappusilla muistomaljat näiden kunnaiden sankarivainajien muistoksi ja isänmaan tulevaisuudelle. Tästä palattiin takaisin Viipuriin kauppatorin laidalle Pyöreän Tornin viereen.

Me aiemmin nimeltä mainitut matkalaiset suunnistimme heti Pyöreään Torniin päivälliselle, joka jo maittoikin pitkän matkan jälkeen. Ruokasali oli hiljainen, mutta meidän kaikkien ihastukseksi siellä oli pieni orkesteri, joka pyynnöstä soitti meidänkin kysymiä kappaleita.

Pieni kierto torilla, ja sitten autoon. Matkanjohtajat suorittivat passien jaon ja matka kohti Suomen rajaa alkoi. Toki siinä tarvittiin usea passintarkastus, leimaus ja leiman tarkistus, mutta Nuijamaan passintarkastuksessa olimme klo 15.15. Tax Free kaupassa loput ruplat vaihdettiin tuliaisostoksiin. Helpottunein mielin saavuimme Suomen puolelle, muodollisuudet olivat mutkattomat ja Lappeenrannassa hyvästeltiin matkanjohtajat, poikettiin Luumäen motellissa kahvilla ja kotona Lahdessa oltiin noin klo 21.00 jälkeen. Kaikille kiitos seurasta.

Ville