Perjantaikonsertti
Tampere Filharmonia, Christpher Seaman kapellimestari, Stephan Waatrs
viulu
Tämän kertainen
sinfoniakonsertti Tampereella oli onnellinen korjauspaketti viikon
takaiseen Mahlerin kolmanteen sinfoniaan. Se oli raskaan mahtava,
myös pituudeltaan, yli puolitoista tuntia. Nyt konsertin aloitti
Richard Straussin Kuolema ja kirkastus op. 24. Hyvin pienieleinen ja
kaunis aloitus, joka kasvoi huomattaviin mittoihin kapellimestari
Christopher Seamanin tarkassa johdossa. Hän olikin jo toista kertaa
ohjaamassa. Kaksi harppua nousi kauniisti esiin.
Wolfgang Amadeus
Mozartin Viulukonsertto nro 4 D-duuri K.218 toi eteemme nuoren
Stephen Waartsin. Ensimmäinen osa alkoi hapuillen, orkesteri hieman
jyräsi solistin alkuun hentoista otetta viuluun. Kaikki muuttui, kun
solisti pääsi yksin esiin. Viulu kuului ja alkoi kantaa, eikä
orkesteri enää peittänyt kaunista ja teknisesti hyvin taitavaa
soittoa. Toinen osa Andante cantabile olikin tasapainoinen esitys.
Viulisti nousi voimalla esiin, ja soittajat selvästi soittivat
hänelle. Kapellimestari johti erinomaisesti pienillä eleillä.
Kolmas osa johti triumfiin: Rondeau: Andante graziose – Allegro ma
non troppo esitti orkesterin huiman tason, lennon yhdessä solistin
kanssa. Yskijätkin vaikenivat.
Stephen Waarts
palasi soittamaan ylimääräisen, ilmeisesti taas kuulimme Paganinin
pienen kapriisin, joka alkoi molempien käsien näppäilyllä, jatkui pakahduttavan kauniilla jousen käytöllä päättyen taas muutamaan näppäykseen.
Konsertin päätti
Felix Mendelssohnin sinfonia nro 5. Tässä viimeistään orkesteri
onnistui häivyttämään Mahlerin raskauden. Ensimmäinen osa alkoi,
Andante, suloisen kauniisti, viulut soivat kuin solistin soittamana,
yhteen, tasapainoisesti molemmilta laidoilta keskustan kautta.
Viulut, sellot, altot ja bassot. Toinen osa alkoi valssin tapaan,
huilut soittivat oboen ja klarinettien vahvistamana tanssittavan
melodian. Cavottin tapaan osa keinuili eteenpäin. Kolmas osa alkoi
kuin hitaana valssina, alun teema pyöri koko osan ajan muutamien
syventävien osien jälkeen. Neljäs osa alkoi huilujen koskettavana
Jumala ompi linnamme, Martti Lutherin säveltämällä virrellä.
Oboe otti siihen osaa, kunnes viulu soittivat kertauksen alusta.
Soitto nousi aivan huumaavaksi, kapellimestari sai koko salin
resonoimaan. Aisti selvästi musiikin uppoamisen kuulijoihin.
Loistava lopetus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti