Tuli uuniin - 10 l

Uunin sytytys

Kosteus alkoi tuntua tuvassa. Kesä ei lämmittänyt niinkuin edellisinä vuosina. Kannoin kuivia kivuklapeja alustasta kopalla. Aukaisin pellit, hain sanomalehteä eteisestä, tulitikut ja puukon. Ei vedon saaminen ollut koskaan helppoa leivinuuniin, jos se oli sytytettäessä jo kylmennyt ja piippu kostunut. Aukaisin alimman tuhkaluukun ja sytytin paperia palamaan. Hormissa kävi kova kohina tulen edetessä ja paperin sinkoutuessa kohti piippua. Toistin useaan kertaan, ennenkuin uskaltauduin laittamaan uuniin pienen virin. Repelin munakennosta pieniä paloja, kasasin niistä keon uunin takaosaan ja sytytin ne. Paloivat jotensakin kituliaasti. Avasin taas tuhkaluukun ja laitoin uutta paperia palamaan. Humisten veti. Luukku kiinni ja uutta viriä uuniin. Näytti palavan paremmin, joskaan ei humisemalla. Vuolin koivun kyljestä kiehisiä, jätin ne kiinni klapiin. Asettelin niitä ristiin arinalle, Aku Ankka nuotioksi. Näin klapien väleissä oli hyvä ilmatila puiden palaa. Katselin liekkiä ja kuuntelin vedon ääntä. Ei ollut hyvä, sauhu kiepautti uunin etuosan kautta ennen kääntymistään hormiin. Tuhkaluukku auki ja tungin paperia sinne palamaan. Siellä kyllä oli veto, se tempaisi uuninkin tulen iloiseen liekkiin. Saatoin hieman lisätä puita pesään. Siitä syntyi jo kohtalainen tuli. Pidin vetoluukkua käsin suurella, mutta ei vieläkään ollut kunnon vetoa. Uudelleen tuhkaluukku auki ja tuli sinne. Se auttoi ja olin päässyt voitolle piipussa asuvasta kosteuden peikosta. Katsoin tulen loimotusta. Se kuitenkin hiipui, puut alkoivat mustua ja äkisti vetoluukusta tulvahti sankka savu huoneeseen. Suljin luukun, muttei se mitään auttanut, savu kyllä pääsi pienemmästäkin välistä. Kiiruusti aukaisin tuhkaluukun, ja sieltä vasta sankka savupötkö syöksyi sisälle. Paperia tolloksi ja luukkuun. Tulitikun raapaisu, sytytys jäi yritykseksi. Sankka savu sammutti heti palon alun. Siinä ei ollut happea. Koetin sytyttää paperin luukun ulkopuolella, se syttyi hyvin, mutta sammui silti luukkuun työnnettäessä. Palovaroitin alkoi huutaa. Savu kerääntyi huoneen kattoon sankkana sinisenä sumuna. Penkillä saatoin vielä hengittää. Paulalle huusin, sammuta tuo varoitin. Se on parrussa uunin yläpuolella, ei siihen ylety. Paula haki tikkaat pesuhuoneesta, muttei siltikään ylettynyt. Minä sytytin uusia paperitulloja koettaen saada hormiin vetoa, ärisin, kun varoitin ei lakannut kiljumasta. Paula sisuuntui, haki harjan ja alkoi sen varrella takoa hälytintä, sammui. Alkoi jo ottaa henkeen, komensin aukaisemaan ikkunat ja ovet, jotta savu edes hieman hellittäisi huoneessa. Ei se oikein mitään auttanut, ainoastaan alhaalla saattoi enää hengittää. Kontillani sain lopulta vetoa hormiin, ja savun suunta kääntyi. Uunissa alkoivat puut taas punastua, syttyivät liekkeihin ja palo alkoi kunnolla humista. Tämä seikkailu hieman varioiden joka jumalan syksy.