torstai 7. syyskuuta 2017

Tsaikovskin viulukonsertto, Nemanja Radulovic


Kotona Japanin matkalta, Rouvali yllätti Pjotr Tsaikovskin viulukonserton solistilla.



Serbiasta syntyisin oleva viulusti Nemanja Radulovic asteli saliin, musta komea tukka, mustat takki, paita, housut, saappaat. Vau, ajattelin, kuin Nigel Kennedy. Viulu oli pieni hänen käsissään, mutta sen sointi. Soittaessaan koko skaala, hennoimmasta huiluäänestä, näppäilystä leveään jouseen soivat kuin koko jousisto. Voimalla, äänen uskomattomalla puhtaudella ja horjahtamattomalla tekniikalla koottu ihmepakkaus esiintyi hiljaa kuuntelevalle salille. Teema kierteli huiluilta oboeille ja viululle, taas klarineteille. Näin aihe alkoi soida pitkin orkesteria kauniina kierroksina. Etenkin toisessa osassa solisti oli vuorovaikutuksessa koko orkesterin kanssa hyvin koskettavalla tavalla. Yleisö Seisten taputimme ja saimme ylimääräisen kappaleen. Siinä solisti osoitti kaiken taituruutensa, kuin tulilinnun vauhti, jousi oli hurjassa liikkeessä, kaapi rempaisuilla kolmea kieltä, sormet näppäilivät molemmissa käsissä ja vielä siihenkin ehti myös jousi helähdyttelemään.

Johannes Brahmsin variaatiot Joseph Haydnin teemasta painuivat kevyempään sarjaan, vaikkakin mukavasti soivatkin. Aloituskappaleena se oli odottava.

Dmitri Sostakovitsin kuudes sinfonia soi väliajan jälkeen. Koko orkesteri oli virittäytynyt uudelle tasolle, soiton yhtäaikaisuus, vivaihtekkuus, tarkkuus, vuoropuhelut onnistuivat tavallista iltaa paremmin. Ensimmäisessä osassa oltiin vielä auvoisissa tunnelmissa, päiväkävelyllä, kunnes jännite nousi. Viulut alkoivat toistaa kuin Volgan lauttureitten lotjien vetoa. Keveys oli harhaa toisessa osassa. Raskaat koneiden paukahdukset lautasilla, pillien ulvaisut ja rumpupatteriston jylhät jytkeet saattoivat iskurityöläisten ponnistukset päätökseen. Vielä kolmannessa osassa työn sankarit näyttivät, miten urakat saavutetaan. Huilut nousivat esiin, samoin oboet ja klarinetit. Ykkösviulun eka pultti soitti sooloa, samoin kakkosviulussa. Konserttimestari Pekko Pulakka soitti soolona kuin neuvoen työläisiään. Hämmästyttävä kokonaisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti