Konserteissa Tampereella

Perjantai-iltaisin suuntaan monesti Tampere-talolle. Vuosien kuluessa on sattunut mokia matkalla ja perillä. Sinfoniettan konsertit ovat aina olleet palkitsevia. Ajaminen yksin pimeällä, sateessa tai lumessa on mennyt ilman vahinkoja. Kauriitakin on näkynyt, ja hirviä. Eniten ovat pelottaneet hurjia ohituksia tekevät. Vastaantulija oli minun kaistallani, eikä onnettomuutta voinut välttää kuin jarruttamalla ja sivuun ohjaamalla. Mikähän kiire silläkin kuljettajalla on ollut. Kerran täysperävaunullinen rekka ohitti minut, vastaan tuli auto, rekka alkoi kiilata takaisin omalle puolelleen. Perävaunu alkoi liiskata minua. Taas vallan pysähtymällä vältin osuman. Näin vastaan tulevan tehneen saman. Rekka meni menojaan. Huh.

Käytän vanhan kulkutautisairaalan parkkipaikkaa. Se on nykyään aivan täynnä autoja, tulen sinne sitten minä aikana tahansa. Tuntia ennen alkua on konsertin. Tutustumistapaaminen. Ilmeisesti ihmiset tulevat sinne, kapellimestari ja solistit kertovat illan annista. Autoni parkkeeraan joko kadun varteen tai sitten parkkipaikan aivan perälle. Ulos ajo on tukkoinen vain yhtä katua pitkin, syksyllä siihen tuli vielä liikennevalot. Siitä ruuhkasta yleensä selvitään rauhallisesti jonottamalla. Tänä syksynä yleisön joukkoon on ilmaantunut syöksyjiä. He eivät anna tilaa, kaahaavat pienelle puiston kaistalle ja jalkakäytävää myöten ohittavat jonon. Huh.

Loistava parannus meille jalan kulkijoille on uusi suojatie Kalevankankaan tien yli valojen ohjaamana. Aikaisemmin menimme neljän kaistan yli varoen autoja. Useimmat antoivat tietä pysähtymällä. Eivät tietenkään kaikki. Pysähtyneen linja-auton editse meni pariskunta, minä hiukan jäljessä. Rouva ohitti linja-auton keulan. Silloin alkoivat nastat raapia tietä hätäjarrutuksessa. Rouva ehti ottaa pari askelta taaksepäin. Ohittava auto alkoi liukua lukkorarrutuksessa rouvan päälle. Juuri ennen osumaa hän kykeni vielä hypähtämään tasajaloin taaksepäin juuri ne sentit, jotka erottivat hänet osumalta. Minä nappasin rouvan käteen, huusimme molemmat kuskille, ennen kuin saatoin hänet tien yli. Huh.

Jätän takkini aina itsepalvelunaulakkoon. Se tulee välillä tupaten täyteen. Silloin sieltä saa odottaa omaansa, sielläkin on kiilaajansa. Otan aina lompakon ja autoni avaimet housujeni taskuun. Kävelin käytävällä, vastaani tuli pari nuorta neitoa, hymyilivät minulle. Ajattelin, että vielä on minussa virtaa. Paikalle istuessani huomasin sepaluksen olevan auki.

Joskus on ollut pakko lähteä puoliajalla pois. Sehän sujuu vallan kivuttomasti. Mutta konsertin loputtua, taputusten alettua, kapellimestarin kumarrellessa sieltä ei voi lähteä huomaamatta. Paikkani on onneksi rivin päässä, mutta siellä muurin rajoittamalla puolella. Siitä pääsen parin rivin ohi. Sitten siinä edessä on kaide. En kykene sitä sulavasti ylittämään. Niinpä istahdan parketille ja alan hitaasti taivuttaa päätäni kaiteen alta. Sitten on vielä könyttävä pystyyn. Erään poistumisen muistan, se oli kesken konsertin, en mahtanut mitään. Lämpiöstä hain takkiani. En löytänyt. Koetin uudelleen hakea sitä naulakosta, mihin olin sen jättänyt, toiseen naulaan. En löytänyt. Kävin yksitellen läpi kaikki neljä naulakkoa, ei takkia. Kouraisin taas mielestäni oikeasta naulakosta oikeasta ripustimesta, ei takkia. Sen taskussa oli pistokseni, ja pistämisen aika alkoi lähetä. Silloin minun oli lähdettävä ilman päällysvaatteita. Kiersin talon takaa Sorsapuiston puolelta, ylitin Kalevankankaan tien ja aloin astella parkkipaikkaa ylös. Muistin, minne olin auton jättänyt. En löytänyt, vaikka olin jo parkkialueen päässä. Huh. Terästäydyin, palasin hiukan matkaa takaisin, siinähän se oli. Avaimet taskusta ja ajoon.

Seuraavana päivänä palasin talolle ja ajoin aivan pääportaiden eteen. Harpoin rappuset ja ovista sisälle. Silloin kaksi vahtimestaria pysäytti minut, kysyivät minne aioin mennä. Uskoivat selostukseni kadonneesta takista. Toinen heistä saattoi minut naulakolle. Siinähän takkini roikkui, juuri siinä naulassa, johon olin sen laittanut. Pistos oli tallella. Autossa paljastin Paulalle, että olin unohtanut takkini värin.