Perjantai-iltaisin suuntaan monesti Tampere-talolle. Vuosien kuluessa on sattunut mokia matkalla ja perillä. Sinfoniettan konsertit ovat aina olleet palkitsevia. Ajaminen yksin pimeällä, sateessa tai lumessa on mennyt ilman vahinkoja. Kauriitakin on näkynyt, ja hirviä. Eniten ovat pelottaneet hurjia ohituksia tekevät. Vastaantulija oli minun kaistallani, eikä onnettomuutta voinut välttää kuin jarruttamalla ja sivuun ohjaamalla. Mikähän kiire silläkin kuljettajalla on ollut. Kerran täysperävaunullinen rekka ohitti minut, vastaan tuli auto, rekka alkoi kiilata takaisin omalle puolelleen. Perävaunu alkoi liiskata minua. Taas vallan pysähtymällä vältin osuman. Näin vastaan tulevan tehneen saman. Rekka meni menojaan. Huh.
Käytän vanhan
kulkutautisairaalan parkkipaikkaa. Se on nykyään aivan täynnä
autoja, tulen sinne sitten minä aikana tahansa. Tuntia ennen alkua
on konsertin. Tutustumistapaaminen. Ilmeisesti ihmiset tulevat
sinne, kapellimestari ja solistit kertovat illan annista. Autoni
parkkeeraan joko kadun varteen tai sitten parkkipaikan aivan perälle.
Ulos ajo on tukkoinen vain yhtä katua pitkin, syksyllä siihen tuli
vielä liikennevalot. Siitä ruuhkasta yleensä selvitään
rauhallisesti jonottamalla. Tänä syksynä yleisön joukkoon on
ilmaantunut syöksyjiä. He eivät anna tilaa, kaahaavat pienelle
puiston kaistalle ja jalkakäytävää myöten ohittavat jonon. Huh.
Loistava parannus
meille jalan kulkijoille on uusi suojatie Kalevankankaan tien yli
valojen ohjaamana. Aikaisemmin menimme neljän kaistan yli varoen
autoja. Useimmat antoivat tietä pysähtymällä. Eivät tietenkään
kaikki. Pysähtyneen linja-auton editse meni pariskunta, minä hiukan
jäljessä. Rouva ohitti linja-auton keulan. Silloin alkoivat nastat
raapia tietä hätäjarrutuksessa. Rouva ehti ottaa pari askelta
taaksepäin. Ohittava auto alkoi liukua lukkorarrutuksessa rouvan
päälle. Juuri ennen osumaa hän kykeni vielä hypähtämään
tasajaloin taaksepäin juuri ne sentit, jotka erottivat hänet
osumalta. Minä nappasin rouvan käteen, huusimme molemmat kuskille,
ennen kuin saatoin hänet tien yli. Huh.
Jätän takkini aina
itsepalvelunaulakkoon. Se tulee välillä tupaten täyteen. Silloin
sieltä saa odottaa omaansa, sielläkin on kiilaajansa. Otan aina
lompakon ja autoni avaimet housujeni taskuun. Kävelin käytävällä,
vastaani tuli pari nuorta neitoa, hymyilivät minulle. Ajattelin,
että vielä on minussa virtaa. Paikalle istuessani huomasin
sepaluksen olevan auki.
Joskus on ollut
pakko lähteä puoliajalla pois. Sehän sujuu vallan kivuttomasti.
Mutta konsertin loputtua, taputusten alettua, kapellimestarin
kumarrellessa sieltä ei voi lähteä huomaamatta. Paikkani on
onneksi rivin päässä, mutta siellä muurin rajoittamalla puolella.
Siitä pääsen parin rivin ohi. Sitten siinä edessä on kaide. En
kykene sitä sulavasti ylittämään. Niinpä istahdan parketille ja
alan hitaasti taivuttaa päätäni kaiteen alta. Sitten on vielä
könyttävä pystyyn. Erään poistumisen muistan, se oli kesken
konsertin, en mahtanut mitään. Lämpiöstä hain takkiani. En
löytänyt. Koetin uudelleen hakea sitä naulakosta, mihin olin sen
jättänyt, toiseen naulaan. En löytänyt. Kävin yksitellen läpi
kaikki neljä naulakkoa, ei takkia. Kouraisin taas mielestäni
oikeasta naulakosta oikeasta ripustimesta, ei takkia. Sen taskussa
oli pistokseni, ja pistämisen aika alkoi lähetä. Silloin minun oli
lähdettävä ilman päällysvaatteita. Kiersin talon takaa
Sorsapuiston puolelta, ylitin Kalevankankaan tien ja aloin astella
parkkipaikkaa ylös. Muistin, minne olin auton jättänyt. En
löytänyt, vaikka olin jo parkkialueen päässä. Huh. Terästäydyin,
palasin hiukan matkaa takaisin, siinähän se oli. Avaimet taskusta
ja ajoon.
Seuraavana päivänä
palasin talolle ja ajoin aivan pääportaiden eteen. Harpoin rappuset
ja ovista sisälle. Silloin kaksi vahtimestaria pysäytti minut,
kysyivät minne aioin mennä. Uskoivat selostukseni kadonneesta
takista. Toinen heistä saattoi minut naulakolle. Siinähän takkini
roikkui, juuri siinä naulassa, johon olin sen laittanut. Pistos oli
tallella. Autossa paljastin Paulalle, että olin unohtanut takkini
värin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti