Valkeakoski Opiston kuorojen joulukonsertti 2.12.-17

 Minulla oli kaksi konserttia, joista toiseen olin ostanut lipun. Ne olivat samana päivänä, lomittain. Hyvällä onnella olisin voinut kuunnella ensimmäisen, melkein, ja ehtiä toiseen. Välimatka oli 40 kilometriä. Päätin toimia niin, että ehtisin molempiin. Mies päättää, vaimo säätää. Sain tehtäväkseni arvostella ensimmäisen konsertin, se tarkoitti, että siellä oli istuttava loppuun saakka. Sinne meni mahdollisuuteni konserttiin Tampereella.

Olen kuunnellut opiston kuorojen konsertteja melkein kuusikymmentä kertaa, ja muutamaan viimeisistä kirjoittanut arvostelunkin. Kamera taskussa ja lehtiö kädessä kävelin saliin.

 

Valkeakoski Opiston kuorojen konsertti oli Eskola salissa, joka oli kauniisti koristeltu risuaitoineen ja lumivalleineen. Suomen lippu kruunasi pimenevän illan. Pienen yllätyksen saattelemana kuorot tulivat laulaen esiin. Taas syttyvät kynttilät joulun soi ensimmäisenä kappaleena kuin ennen, tenorit ja sopraanot soivat balanssissa, altot ja bassot kuuluivat kauniisti, nautittava kokonaisuus. Vuosien ja vuosikymmenten harjoitus kuului tutussa Kun maas on hanki kappaleessa. Ulle Valjakan johtaminen oli vähäeleistä ja hyvin tehokasta, kuorot seurasivat huolellisesti johtajaansa. Syntynyt kokonaisuus antoi suuren nautinnon kuulijoille. Tunnelmallinen Mökit nukkuu lumiset vapauttivat sopraanojen huiman voiman tasapainon säilyessä moniäänisyydessä. Naiskuoro on saanut uusia voimia mukaan, mikä teki kuorolaulusta voimalla helisevän. Vaivattomuus ja kova itseluottamus kuului ihastuttavasti. Triona laulettu Jo joutui ilta oli kaunis helmi, Kirsti Elo altto, Sari Laurell sopraano ja Hannu Haavisto tenori lauloivat hämmästyttävän tasapainoisesti ja tunteikkaasti. Hannu oli paikallaan tässä Kirstin ja Sarin keskellä. Elon kaunis altto antoi alut, joihin Laurell ja Haavisto yhtyivät.

Mieskuoron laulu Hiutaleet maahan leijailee toi esille hyvän kokemuksen ja yltämisen lähes ammattilaisten sarjaan. Moniäänisyys tulee kauniin harmonisesti esiin, taas hämmästyti tasapainoisuus, jonka he saavuttivat. Kappale Sinivuorten yö sai yleisönkin innostumaan. Lumihiutaleitten laulu kajahti yhteislaulun jälkeen kirkkaana ja heleänä naiskuoron esittämänä. Kuorossa on hyvää voimaa. Vanhan rekilaulun Joulukirkkoon naiset esittivät hauskasti, säkeiden alut lauloivat eri laulajat soolona.

Naistrio antoi kuulijoille erityisen joulun tunnun. Terttu Paavolainen sopraano, Kirsti Elo altto, ja Kirsti And lauloivat suorastaan sädehtivästi loistokkaassa esityksessään kappaleessa Marin joululaulu. Yhteislaulujen jatkuessa yleisökin alkoi nousta hienoon tunnelmaan. Tuikkikaa oi joulun tähtöset sopi täydellisen oivallisesti rakennettuun ohjelmaan.

Pohjolan valkea jouluyö, jonka lauloivat Terttu Paavolainen ja Kirsti Elo duona kohosi kuulijoiden mieliin erityisesen kohottavasti. Joulu josta uneksin sai silmät kostumaan salissa. Valkea sade toi esiin Haaviston komean tenorin. Ankkurina oli miesten vanha kaarti, he saivat kuorot jylheään sointuun.

Joulu josta uneksin alkoi alttojen pehmeillä äänillä, johon loppu osa kuorosta ja miehet yhtyivät hiljaisella hyrinällä, jota yleisö hämmästeli ja ihasteli.

Sydämeeni joulun teen, TerttuPaavolainen ja Kirsti Elo solisteina esittivät taidokkaasti vaikean kappaleen. Laulun kauneus sai täyttymyksen kuulijoiden nieleksiessä tunnelmassa, jonka kuorot taas kykenivät esiin loihtimaan.

Ylimääräisenä esitettiin hurja Irwin Goodmanin sävellys Joulun kellot. Se sai myös yleisön mukaansa, po po pom pom pom.