Kaupassa käynti v. 2018

Meillä käydään usein kaupoissa. Koskissakin kolmessa eri paikassa ostamassa ruokaa. City-market rakennettiin kylän kauneimmalle paikalle, ja siitä tuli hirveän ruma. Silti me yleensä poikkeamme sinne. Lisäksi Koskikarassa ja tietenkin Lidlissä. No niin, onhan vielä Kenraalintorin kaupat, ässä ja koo. Niistäkin kannamme ruokaa kotiin. No, onhan vielä Tamperekin, eniten käymme kauppahallissa, mutta sitten Amurin Helmen viereisessä ruokiksessa myös, ja Nekalan Suurjaossa. No jopas, Toijalassakin on pari, ent. Järvinen ja uusi ässä. No niin, Kuljun Kartanon pihassa on myös ostettu ruokaa silloin tällöin.

Torit jätän käsittelemättä. Mainitsen kuitenkin vielä Helsingin kauppahallit, niistäkin tuomme tuliaisina ruokaa. Uudessa Hakaniemen Hallin väistötiloissa emme vielä ole poikennut.

Meille on vuosien saatossa kristallisoitunut tarkka järjestys kaupoissa. Vuosikymmeniä sitten menimme yhdessä sisään, minä kärryä työntäen ja Paula täyttäen. Sitten minäkin aloin täyttää kärryä, mutta se oli huono ajatus. Yleensä valitsemaani tuotetta ei tarvittu, tai se oli muutoin sopimaton. Lakkasin yrittämästä. Seurasin kärryllä Paulaa. Hän kulki järjestelmällisesti hyllyjen väleissä tarkastellen jokaisen hyllyn jokaista tuotetta. Sillä tavoin hän oppi tuntemaan jokaisen kaupan valikoimat ja niiden paikat. Mutta, kauppiaat ketkut alkoivat muutella tavaroiden paikkoja. Se aiheutti sanasotaa, minun ja Paulan ja myyjien kanssa. Hiljalleen työnjakomme alkoi tarvita muutoksia. Tavaksi tullut hyllyseilaaminen alkoi käydä jalkoihin, minulla. Kun ei ollut muuta tekemistä kuin odotella ja katsella kärryn hidasta täyttymistä. Silloin tällöin Paula ihmetteli ääneen, että missä se tai tämä tuote nyt on. Minä koetin auttaa, katselin hyllyrivien päässä olevista opasteista mitä missäkin välissä oli. Sen sain kyllä tehdä, mutta opastaa en, saati itse hakea kyseistä tuotetta. Se oli aina ensin tarkastettava, verrattava viereiseen tuotteeseen, katsottava aineluetteloa ja viimeistä päiväystä. Huoh. Yksi kauppa kyllä jotenkin meni. Samalla reissulla poikettiin kuitenkin seuraavaan kauppaan, kun edellisessä ei ollut haettua tuotetta. Sama alusta, hidas tavaroiden tarkastelu, jokaisen ja aivan alusta. Erehdyin kerran sanomaan, että sitähän tuotetta me tulimme hakemaan, se on tuolla. Jäätävä mulkaisu palautti minut olemaan neuvomatta. - Enhän minä voi tietää, mitä uutuuksia on tullut tänne, jos en katsele ja tutustu tarjontaan.

Koitti päivä, jolloin tiemme erosivat. Olihan sen tapahduttava. Koetin muutaman kerran mennä Paulan kanssa rautakauppaan ostoksille. Minä pyysin häntä seuraamaan työntämiäni kärryjä ja aloin kiertää työkaluhyllyjä. Tarkastelin jokaista konetta ja sen hintaa, jokaista työkalua, ruuvia, naulaa, liimoja, maaleja, hiomapapereita, ja lvi tarvikkeita ja, mutta missäs Paula oli? Ei seurannut hai laivaa, oli mennyt omia polkujaan ja palannut autolle.

Kaverini kertoi oman keinonsa. Hän oli ajanut ruokakaupan eteen, vaimo meni sisään. Olivat sopineet, että kävisivät vielä Kuljun Kartanossa ostamassa miehelle farmarit. Mies ajoi Kartanolle, osti housut ja palasi takaisin odottelemaan ruokakaupan eteen. Vaimo hyppäsi lopulta kyytiin ja käski ajamaan Kuljuun. - Ei tarvi, minä kävin jo ostamassa ne.

Niin loppui minun kävelyni ruokakaupoissa. Minä parkkeerasin kaupan eteen, jäin istumaan ja odottelemaan. Paula kävi ostoksilla, ja tuli aikanaan kärryn kanssa. Minä tyhjensin sen takaluukkuun, ja ajelimme kahville.