Kirpputori
Valkeakoskella on
mahdollista käydä useammalla kirpputorilla. Koskikaran yläkerrassa
kävimme monta vuotta, sen sijaintikin oli hyvä, kun sinne ei
erikseen tavinnut mennä muun kaupankäynnin lisäksi. Koskikaran
kirppis jatkaa siellä, Valkkistori on entisen Valintatalon
yläkerrassa. Siellä on hyvin tilaa käytävillä ohitusta varten.
Paulan kanssa olemme kiertäneet vuosikausia myös muualla
maakunnassa, kesällä tai talvella. Kesätoreista ehkä paras on
Tammelan tori. Siellä on perjantaisin ja lauantaisin useita kymmeniä
myyjiä ja valtava tarjonta monenlaista tarviketta.
Valkkistorilla on
verraten suuri varasto huonekaluja, niitä täytyy aina katsella,
josko sieltä löytyisi jotain pientä puista korjattavaa.
Erityisesti talonpoikaiset tuolit ovat kiinnostavia. Niitä olen
entisöinyt työhuoneellani Kemmolassa, niitä on sitten viety ympäri
tuttaville ja sukulaisille. Hiljaksiin isommat työt saavat jäädä,
mutta onhan siellä kirppareilla pientäkin mielenkiintoista.
Vuosikausia olen kerännyt puhdetöitä. Parhaiten niitä on löytynyt
kesätoreilta, puukoista alkaen. Klassikko on alumiininen lohenpyrstö
tuppi ja siinä kentällä tehty puukko. Jokainen myyjä kauppaa
niitä lentokonealumiinista tehtyinä. Totuus on kuitenkin, että
alumiini on otettu pakin kyljestä. Puisissa rasioissa, valokuvan
kehyksissä, tai oli se sitten mikä tahansa, aitouden varmistaa
paikan nimi, missä se olisi veistetty. Suosittuja nimiä oli Syväri,
oli tietenkin sellaisiakin, joissa oli oikean paikan nimi. Asemasodan
aikana niiden valmistamisesta tuli oikein ”teollista”,
miehistölle jaettiin mallipiirustuksia tason nostamiseksi. Se
standardisoi tuotteet, joita sitten vietiin kotirintamalle oikein
junavaunullisia. Määrät olivat siis valtavat. Vähissä vaan
alkavat olla kirppiksillä.
Uuden kirppiksen
löytäminen on aina jännittävää. Niistä voi löytää
erikoisuuksia, jotka sitten pakottavat ostamaan. Yllättäviä
minulle oli kasviseuran julkaisut, jotka löysin Tampereelta. Kotona
niitä sitten tutkin. Hinta taisi olla 10 sn kappale.
Urjalan tori
perjantaisin on vallan merkittävä tapahtuma. Siellä on
kirppispöytiä silmän kantamattomiin ja lisäksi sitten
tavanomaisia myytäviä ja useita kahvipaikkoja.
Valkeakoskella on
muitakin toimivia kirppiksiä, SPR:n, Helluntaiseurakunnan,
Sininauhan, Löytökellarin kirppikset. Muutama sääntö pätee
kaikkialla, tärkein on: ota heti mukaan se tavara, jonka olet
ottanut käteesi ja ajattelet sen olevan mukava. Jos et kuitenkaan
ota sitä, niin älä palaa siihen pöytään katsomaan sitä
uudelleen. Se on jo mennyt. Miten monta kertaa tämä kävi Paulalle
tai minulle, ennenkuin opimme. Toinen sääntö on hitaus, esineet
täytyy nähdä ja katsella. Ei voi ostaa esinettä, jota ei oleedes
nähnyt. Monesti siellä lattian rajassa pahvilaatikoissa ovat ne
sinua kiinnostavat tavarat.
Olimme kerran
menossa Kokkolan viiden sillan lenkille. Huomasin matkalla, että
minulota oli jäänyt takki kotiin. Siinä sitten pikatien laidassa
näimme kyltin kirppiksestä. Jossain Vaasan jälkeen. Ostin sieltä
aivan koskemattoman ruskean puseron, siinä oli hyvät toppaukset.
Viisi euroa. Käytin sitä sitten vuosikausia, kunnes se kului rikki.
Ei ollut tuskaista luopua siitä.
Käsittämätön on
pöydillä ja tangoissa roikkuva lasten vaatteitten ja kenkien sekä
lelujen määrä. Sellaiset pöydät on helppo ohittaa. Vuosikausiin
en enää ole kioskista ostanut Tekniikan Maailmaa tai Vene lehteä.
Kirppareilta löytää saman vuoden tai edellisen vuoden lehdet noin
kahden euron hintaan. Vuosia kolusin myös myytävät kirjat läpi,
kunnes saavutin kyllästymispisteen. Kotiin ei enää mahdu kirjoja.
Lisäksi pöydillä on hirmuiset määrät dekkareita ja pokkareita.
Nyt saisi myös tietosanakirjoja viidellä eurolla, mutta ei niitä
enää näy kukaan kotiinsa kantavan.
Viialassa vanhalla
nahkatehtaalla oli vuosikaudet mainio suuri kirppis. Miehiä
kiinnosti kovasti siellä olevat kymmenet pöydät, joissa oli
työkaluja. Sieltä koetin ostaa sellaisen vanhan kirjoituskoneen,
jonka kirjaimien järjestys poikkeaa nykyisistä QWERTY mekanismista.
Se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi, vaikka kysyin siihen apua
henkilökunnaltakin. Pentti sitten lopulta sai uuden kirjoituskoneen
serkultani Maijulta. Vein sen Pentille, mutta ei hän sitä pitkään
käyttänyt, kun se oli niin painava. Miten lie nyt, vieläkö vanha
Olivetti siellä keittiön pöydällä paukuttelee tuomion sanomaa
Suomen kansalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti