Ihmisen synty
Osmo Rauhala, näyttely
Meidän
elinaikanamme on tietämys kaukaisesta menneisyydestämme lisääntynyt
dramaattisesti. Voimme katsoa marssiamme ihmisyyteen kuin elokuvaa.
Noin seitsemän miljoonaa vuotta sitten eläneen esiäidin tyttäret
saivat pienen pienen eron perimäänsä. Toisen tyttären sukulinja
johti nykyisten simpanssien ja bonobojen aikaan. Toinen sukulinja taas
johti ihmiseen. Tässä asiasaa on paljon epätietoisuutta ihmisten
kesken. Vakavin erehdys on väittää meidän polveutuvan apinoista.
Jopa uutisten lukija kerran tv:ssä esitti asian näin. Hän sanoi
Darwinia käsitelleessä jutussaan, että useat ihmiset eivät
vieläkään usko ihmisen syntyneen apinasta. No ei usko, ei.
Ajatushan on aivan hullu. Eihän viidakosta ole hiipimässä sen
laidalle hiljakseen meiksi kehittyviä olentoja. No, hieman
kärjistin.
Helena Telkänranta
on oivasti kiteyttänyt kehityskulkumme evoluutiobiologi Richard
Dawkinsin ajatusleikistä kirjassaan Eläin ja ihminen. Ajatellaan
Somaliassa Intian valtameren rannalla seisovan kasvokkain yhden
meistä, vaikka sinä, ja toisella puolella simpanssi. Sinä pidät
vasemmalla kädellä kiinni äidistäsi katsoen pohjoiseen. Simpanssi
katsoo siis etelään ja pitää emoaan oikealla kädellään kiinni.
Äitisi vasemmalla puolella seisoo isoäitisi, ja simpanssin oikealla
puolella sen emon emo. Ketju jatkuu ja jatkuu yhä kauemmas.
Muistitieto edellisistä sukupolvista katoaa. Ketju jatkuu sukupovi
sukupolvelta muuttuvissa maisemissa, savannilta metsään, kohti
Keniaa ja Itä-Afrikan hautavajoamaa yhä kasvokkain seisten.
Ketjuissa alkavat seisojien ulkonäöt muuttua, me muutumme
heidelberginihmisiksi, sitten yhä lyhytsäärisimmiksi ja
pitkäkätisiksi taitaviksi kiipeilijöiksi. Simpanssit muuttuvat
samoin yhä varhaisemmiksi edeltäjiksi, joilla oli harvempi
karvoitus ja pystympi kävelyasento kuin nykysimpansseilla.
Miten pitkälle on
mentävä, jotta lopulta ketjut yhtyvät. Siellä 500 kilometrin
päässä seisoo esiäitimme pidellen kahta tytärtään molemmissa
käsissään, toinen oikeassa kädessään, meihin johtavalla
puolella ja toinen vasemmassa kädessään, simpansseihin johtavalla
puolella. Olemme kulkeneet näin vasta kymmenesosan Afrikan
leveydestä, silti aikaa on kulunut 7 miljoonaa vuotta.
Hyvin kaunis
ajatuskulku, samalla havainnollistavia nämä asiat ovat.
Mikä sitten on
tehnyt mahdolliseksi meidän kehityksen, mitkä ovat erot meidän ja
eläinten välillä. Nämä asiat ovat moneen kertaan muuttuneet ja
tarkentuneet 60 vuodessa. Ensin väitettiin työkalujen käytön
olevan se ratkaiseva ero, kunnes tarkempi tutkimus osoitti useiden
eri eläinlajien osaavan työkalujen sekä valmistamisen että
käytön. Linnut ovat ilmenneet olevan sekä älykkäitä että
taitavia tekemään välineensä, joilla ratkoa ongelmia. Useimmat
oppivat katsomalla ja tarkkailemalla vanhempiensa tekemisiä. Monet
taidot opitaan vasta useiden vuosien harjoittelun tuloksena. Jokin
siinä taitojen kasvattamisessa on ollut ratkaisevaa meidän
hyväksemme. Usein olemme ajatelleet sen olevan puhetaito. Nykyinen
tutkimus on osoittanut, ettemme ole siinäkään ainoat maapallolla.
Yksi selvä etu meillä on, tiedon kumuloituvuus, kasaantuminen
entisen päälle. Sen aiheuttaa kykymme tallentaa edellisten
sukupolvien keksinnöt, joten voimme aina aloittaa uudistamisen jo
valmiiden asioiden päältä ponnistaen. Meillä tiedon tallentaminen
on saavuttanut huimat mitat, samalla tieto on jokaisen lukutaitoisen
saavutettavissa, kirjoissa, lehdissä, arkistoissa, yliopistoissa ja
internetissä.
Esiäitimme 7
miljoonan vuoden takaa aloitti tuon valtaisan työn, hitaasti.
Ensimmäiset kivikirveet ovat noin kahden ja puolen miljoonan vuoden
takaa, Olduvain kulttuuriksi ristitty tapa pilkkoa kiveä tietyn
muodon saamiseksi. Mitä muuta oli sitä ennen, on tietymätöntä,
ainoastaan kivet ovat säilyneet. Taidokkaat kivisepät kehittivät
uuden tavan saada kivestä tarkoituksen mukaisia työkaluja. Niitä
kirveitä käytettiin seuraavat miljoona vuotta. Näinä aikoina
opittiin tulen käyttö, ehkä puolitoista miljoonaa vuotta sitten.
Meidän sukuhaaramme oppi käyttämään vaikeampia materiaaleja ja
työstämään niitä yhä tarkemmin. Puhetaitoa ei ehkä vielä
tarvittu. Sen sijaan keksinnön leviäminen ja juurtuminen useille
yhteisöille mahdollisti sen säilymisen vuosisatojen halki.
Kuljimme keräilijä
ja metsästäjä ryhminä, heimoina laajoja alueita ilman pysyviä
asuinpaikkoja. Tämä mahdollisti ruoan riittävyyden ja
rauhanomaisen rinnakkaiselon. Lähi-idässä ja Indus joen laaksossa
Intiassa aloitettiin samoihin aikoihin järjestelmällinen
villivehnän ja muiden kasvien kylvö. Tästä vaativasta
menetelmästä, joka tarvitsi kalenterin kehittymisen ja auringon
sekä tähtien tarkkailun alkoi ihmiskunnan valtava harppaus.
Väkimäärä alkoi kasvaa, kauppa tarvitsi kirjureita, alkoi
kirjoitustaidon huima kehitys ja leviäminen yli maan piirin.
Matematiikka kehittyi, se mahdollisti insinöörien armeijan
innovaatiot ja teollisen vallankumouksen. Kemia, lääketiede,
biologia, arkeologia, geologia, avaruustiede, kaikki tämä
mullistava on saanut meidät luulemaan, että olemme älykkäämpiä
kuin edelliset sukupolvet. Tämä on harhaa, ainakin 200.000 vuotta
aivomme ovat pysyneet samanlaisina, entisajan kivikauden ihmiset
olivat yhtä älykkäitä, ellei älykkäämpiä kuin me. Heidän
kulttuurinsa ponnistuspohja vaan oli kapeampi. Mihin meistä olisi,
jos joutuisimme edes 1000 vuotta aikaamme edelle. Emme osaisi edes
puhua sen ajan ihmisten kanssa heidän keksinnöistään. Sanat
puuttuisivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti