Taas Tampereelle v. 2018

Porakone ja hammas

Ei huolta huomisesta

- Mennään kahville. Päivä oli sateinen, ulkotyöt eivät luonnistaneet. Minulla oli mielessäni edelleen pistosahani. Se oli kulkenut takakontissa jo useita päiviä. Mitään sahaamista ei ollut, vaan koskas se tarve tulisi. Vanhaa tietä ohi Saarioisten hienoisessa sateessa, edessä ohituskaista, sen alussa nopeusrajoitus muuttui sataan kilometriin tunnissa. Takanani kauniisti ajanut autoilija alkoi nostaa nopeuttaan, ja minä tietenkin myös. Tuo toinen siirtyi ohituskaistalle ja me pöröttelimme rinnakkain satasta. Nosti vielä nopeuttaan ja puikkasi minun eteeni aika lähelle. Kuin mielenosoituksena. Mitä sitten protestoi. Eikö olisi antanut minun ajaa rajoitusten mukaan. Viinikan ympyrässä, siis nykyisessä selviytymisristeyksessä, katselin taas tarkasti ajouria, mutta selvisin kuitenkin. Yli Ratinan sillan ja heti Hämeenpuistossa ekasta oikealle. Laukontorilla kurvasin vasempaan ja kävin vielä kolmannen kerran katsomassa samaa korttelia, joissa hakemani liikkeen piti olla, muistini mukaan. Eipä ollut. - Olenko sittenkin väärässä, niin kuin Väyrynen kerran. Mennääs vielä eteenpäin, katson tuon seuraavan korttelin. Ai, siinähän on kielletty ajosuunta.

Jätin auton parkkiin ja lähdin saha kädessäni nousemaan rinnettä. Kas, siellähän se liike olikin, sisälle vaan. - Päivää, keskeytinkö aterian? Myyjä kampesi takahuoneesta. - Jos joudun tilaamaan osia, niin se maksaa aina kaksikymmentä euroa ylimääräistä plus alvi. Mikäs sulla tässä on. - No katsos, tästä on pompannut terän kiinnitysvermeet tiehensä. Myyjä otti sahan ja katseli sitä. Veteli sivussa olevaa terän vapautinta ja klonksutteli sitä muutaman kerran. Häntä nauratti, - Kahdeksansataa euroa. - Äläs, annas vielä terä, niin koetetaan. Se napsahti paikoilleen ja asia oli selvä. - Myy minulle vielä teriä. - Kyllä sinulla niitä on, en myy.

Kahville ajelimme Amurin helmeen. Puraisin, ja hammas vihlaisi. Tietenkin, olinhan juuri ollut hammaslääkärissä. - Taisi tulla juurihoito. - Voi mahdoton, joko taas. - Siltä se tuntuu, katsotaas muutama päivä. Purin varovasti, tunnustellen, kipua oli. Nojasin hammaslääkärin ovesta sisään, pyysin päästä kipupotilaana Jarille kiireaikana. Ei ollut aikoja, tuli katsomaan minua ja lupasi tulla konsultoimaan Eeroa, pääsin taas heti. Paikka pois, oli haljennut. Hammas pois, oli haljennut. Mutta ei heti, uusi aika parin päivän päähän. Sain taas Kela korvauksen, nyt se ei ollut prosenttiakaan. En ollut tosin saanut tilinumeroakaan, mihin voisin tuon summan tilittää.