Osmo Rauhala. Näyttely Vammalassa
Hammas. Sitä
vihlaisi aina purressani näkkileipää tai jälkiuunileivän kovaa
kuorta. Onhan siitä jo aikaa, kun viimeksi hampaat muistuttivat
lääkärin veroisesti. Kielikin hieman raapiutui paikkaa
kosketellessa. Mökkiviikko oli meneillään Kissalammen rannalla,
hammas sai odottaa. Mansikoita sain hyvin syötyä, viisi
laatikollista on jo nautittu, kuudes on pakkasessa. Alkaa herneiden
aika.
Kävimme asioilla
Koskissa, ja päätin poiketa kysymässä aikaa hammaslääkäriltä.
Suora kontakti on hyvä, astuin sisälle ja sanoin päivää.
Odotustilassa oli vain yksi naisasiakas, ei vastannut.
Vastaanottotiski oli uusittu, seisoin sen edessä ja odottelin
hetken. Nuori mies asteli taukotiloista ohitseni ja tervehdimme.
Seuraavana tuli tuttu lääkäri, ja hän kysyi vaivaani. - Odotas
hetki, käyn kysymässä tuosta huoneesta. Katselin Jarin huoneen
olevan pimeänä, varmaan kesälomalla. Mökillä häntä ei näkynyt
Kyllönjoen varrella. - Juu, pääset heti, käy sisään. - No
jopas, käypä se nyt nopeasti. Olin mökkivaatteissa parta
ajelemattomana täysin valmistautumattomana operaatioon. Menin
sisälle ja kättelin äskeisen nuoren miehen. - En ole edes aamiaisen
jälkeen hampaita ehtinyt pesemään, käynkö ensin. - Ei tarvitse,
me kyllä huuhdellaan. Istuin tuoliin hikisenä toivoen heidän
voivan tehdä työnsä. - Tämäpä on palvelua, kun suoraan ovesta
kaaduin tänne sisälle. Lääkäri myhäili ja katseli kuviani
koneelta. - Onko tarvetta puudutukselle? - Ei, paina menemään
vaan, minä huudan sitten.
Olen oman
ikäluokkani kanssa saanut aina käyttää yksityistä
hammaslääkäriä. Suun terveydenhuolto on hitaasti lähestynyt
meitä eläkeläisiä, mutta ei vieläkään ole saavuttanut.
Kouluhammaslääkäri taisi olla ensimmäinen ja viimeinen, jonka
palveluksia saimme ilmaiseksi. Siitä hyvästä meitä porattiin
poljettavalla katuporalla. Siinä tärisi pään lisäksi koko huone.
Huh heijaa. Paranihan ne koneet hiljalleen. Seuraava vaihe olikin
omansa, pora pyöri sellaista vauhtia, että hammasluu aina paloi ja
kärysi. Inha tuoksu. Helpottavat tauot hampaan palasia ja verta
syleksittäessä loppuivat viemäri-imurin tuomiseen suuhun. Sen
paras puoli oli viiltävä kurnutus ja vihellys, joka peitti
superkierroksia ottavan poran vinkunan.
Paljain käsin ja
suin lääkärit työskentelivät, pelko palasi vasta heidän
alkaessa äkisti käyttää siivouskäsineitä ja hengityssuojainta.
Minäkin pyysin suusuojainta, mutta ei Jari antanut, naureskeli vaan.
Astelin tiskille
maksamaan. Miten siihen olikin kehittynyt sellainen rutiini, että
vaikken nähnyt mitään ilman silmälaseja, pystyin siitä
selviämään. Kotona katselin laskua ja huomasin saaneeni Li
Anderssonin vihaaman Kela korvauksen. Hän pitää meitä, jotka itse
maksamme hoitomme samalla vähentäen painetta kunnalliseen
hammashuoltoon, yhteiskunnan vihollisina, rikkaina loisina, joilta on
Kela korvaus poistettava. Lähettäisi minulle tilinumeronsa. Annan
mieluusti korvaukseni hänelle, jotta Suomi pelastuu. Se oli yksi
prosenttia laskun loppusummasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti