Heinäpoudat -70 l

Helteiden ihannointi

70-luvulla oli heinäpoutia. Isännät kaatoivat heinänsä pitkiin luokoihin vainio toisensa jälkeen. Traktorin kyljessä oli niittokone. Se säksätti tasaisesti, terälaput oli ajoissa vaihdettu uusiin ja teräviin. Kaadon jälkeen vaihdettiin uusi kone, heinäharava, nyt traktorin perään. Minulla oli kokeeksi hevosvetoiset laitteet sovitettuna uuden voimanlähteen taakse. Heinäharava oli isopyöräinen yhden ajettava laite. Siinä istuttiin korkealla lattajousitetulla satulalla. Heinät kasaantuivat sen puolipyöreisiin piikkeihin. Satulan sivulla oli vipu, joka nosti piikit ylös, jolloin ruko putosi maahan. Näin ajaja kokosi pitkät kaadetut luokot poikittaisiksi kasoiksi, koko saran leveydeltä. Heinäväki oli valmiina rautakangen, seipäiden ja pulikkakopan kanssa. Raskain työ oli seivästäminen. Kokeneet seivästäjät katselivat edellisvuotisia reikiä, mihin saattoivat seipään iskeä. Muutoin oli kangella hakattava uusi reikä seivästä varten. Perässä kulki koppapoika. Hänellä oli pärekopassa pulikoita. Ne olivat sellaisia parikymmentä senttisiä keppejä, jotka sopivat seipään reikiin. Vain alimpaan reikään työnnettiin pulikka.

Seuraavana kulkivat hankomiehet. He kokosivat hankoonsa aikas kasan, iskivät sen seipään teroitetun pään läpi aina pulikkaan saakka. Kun heinät ulottuivat ylemmän reiän kohdalle huusivat seivästäjät: Pulikka. Kopasta se siihen nopsasti asetettiin. Vielä tämän jälkeen kasattiin seipäälle hattu. Heiniä hieman oiottiin kahdelle sivulle kuin lieriksi, josta mahdollinen sade sitten hyvin luisti molemmille puolille kastelematta sisustaa.

Aurinko paistoi pistävästi, paarmat iskivät hampaansa ikävästi uhriinsa. Vähenivät ne ilkiöt kyllä hevosten kanssa siirryttäessä konevoimaan. Kaikki toivoivat poudan jatkuvan, että saataisi heinät kuivaksi ja ajetuksi latoon.

Keväisin satoi aina roudan päälle, vesi kasteli pellot. Ne alkoivat siitä kuivua kylvökuntoon. Saattoi vielä joitain kuuroja tulla kylvönkin aikaan, ne eivät paljoa työtä hidastaneet. Siemenet itivät hyvin ja nousivat oraalle. Uudet vedet satoivat laariin.

Heinien jälkeen oli hetken aikaa hengähtää, puinnit alkoivat ohralla. Pitkät uuvuttavat sateet alkoivat usein vasta puinnin ja kuivatuksen jälkeen.

2000 luvulla sateiden ja poutajaksojen rytmi on muuttunut. Kevät toisensa jälkeen on ollut hämmästyttävän kuiva. Pellot ovat kuivuneet pulveriksi, johon kylväminen on kyllä onnistunut, mutta siemenet ovat itäneet huonosti ja epätasaisesti. Vettä ei ole tullut lainkaan tai sitten jokunen paikallinen kuuro on viljelijää ilahduttanut.

Tänä keväänä isännät ovat tuskastuneina katselleet kuivia peltojaan. Aurinko on muuttunut viholliseksi. Viimeisetkin kosteudet ovat kuivuneet. Heinämaista on saatu vajavainen kasa lehmän munia käärittyä peltojen laidoille. Uusi odelma ei ole lähtenyt kasvuun. Viljat eivät ole pensastuneet, jyvämäärä on tähkässä pieni, samoin on odotettavissa jyvän jäävän laihaksi.

Koko kevään ja kesän mittaan uutisten lukijat ovat ihannoineet aurinkoisia päiviä ja hellettä. Meteorologit ovat animaatioineen hymyilleet hyvien lomakelien takia. Sateita ei ole kukaan toivonut. Kukaan ei ole ollut huolestunut tästä kuivuudesta. Ihmisille on riittänyt, että ovat saaneet nahkaansa polttaa, ja ruokansa ostaa kaupasta. Nämä helteet ovat vähentäneet nyt jo maamme kokonaissadosta nelisenkymmentä prosenttia. Se tarkoittaa, ettemme enää pysty tuottamaan tarvittavaa ravintopanosta itse. Ruokaa on tuotava ulkomailta, maksettava se mitä pyydetään. Luulisi uutisten lukijoiden jo heräävän tähän tuhoon, mitä kuivuus meille aiheuttaa. Me kaikki elämme maaseudun tuotteista, auringon palvojatkin.