Retki Liekosaareen -60 l

Olimme sopineet ensimmäisestä reissusta, ehdotukseni Liekosaaresta kuulosti Paulasta hyvältä. Valmistauduin kotona pakkaamalla reppuni, tikut, puukko, villapaita, lettutaikina, paistinpannu, rautalankaa, näkkäriä, voita, sulatejuustoa, kahvia, pannu, sokeria. Teltan lainasin Tyrvään Metsänpojilta. Isäni oli ostanut perämoottorin, 5 hv Terhin. Se oli ostettu Puraslahden liikkeestä torin varrelta. Ruuvasin moottorin soutuveneen perään. Minun menemisiini oli totuttu, kesällä tai talvella. Siitä ei tarvinnut mitään kertoa, taisin sanoa meneväni Jukan ja Raunon kanssa. Kiskaisin Terhin käyntiin Juopporannassa. Siinä Jokisen tontin kulmassa oli pieni yleinen ranta, laituri ja muutama soutuvene. Repun pakkasin veneen kokkaan vastapainoksi. Eihän se hyvin toiminut, perä tahtoi kyntää. Olin siihen keksinyt keinon, istuin keskituhdolla ja ohjasin pitkällä seipäällä, jonka sidoin Terhin kahvaan. Vene kulki tasapainossa, matka taittui pienessä tuulessa kohti Vaunujoen suuta, ohi vaneritehtaan ja Liekosaari jäi vasemmalle. Rautatiesillan kohdalla hieman kumarruin, kokka kohisi vähäisen joen penkkojen välissä. Tulin joen haaraan, jonne pysähdyin odottamaan. Oli lauantai-ilta. Viikon työt postin jakelussa olivat takana, olin kiertänyt keskikauppalassa pitkin Marttilankatua, ylös Puistokatua Tubitalolle, siitä alas Rajakatua ja pitkin Väinönkatua, matka päättyi Ison Iivarin talolle. Postilaukku oli musta hihnasta kannettava kookas kapine. Siihen sopi kerrallaan vain osa kannettavasta postista. Loput jaettavista lehdistä ja kirjeistä olin vienyt etukäteen reitin varrelle nipuissa.

Nousin joen penkalle. Katsoin yli tien, ohi Tuomen talon aina Innanmaahan saakka. Sinne kulki vähäinen kärrypolku, Tanhuaksi se oli nimetty. Heinäkuu oli paahteinen, tieltä nousi pöly korkealle ohi ajavista autoista. Muutama pilvi ei kyennyt aurinkoa varjostamaan. Heinämaan laitaa asteli tulija, makuupussi kainalossa ja vähäinen laukku olalla, ylitti tien ja minä kävelin vastaan.

- Terve, hyvinkös pääsit tulemaan?

- Kyllä minä pääsin, isä vaan kysyi, että tuleeko sinne retkelle muitakin, ja minä sanoin, tulee.

- Hyppää veneeseen, mene kokkatuhdolle istumaan.

Työnsin veneen kellumaan, vetäisin käynnistysnarusta, ohjasin veneen tulosuuntaan ja vesi halkesi kokassa. Katselimme toisiamme, hymyilimme ja yritimme jotain puhua siinä koneen metelissä. Sillan ali, Liekosaari oli edessä.

- Minne sinä ajattelit mennä?

- Tuonne toiselle puolelle saarta, tässä on edessä Kisan mökki ja sitten tuo toinen, niin ohitetaan ne, mennään Torran puolelle. Poliisien saari täytyy ohittaa kaukaa, siinä on karikkoa.

Liekovesi kiersi Liekosaaren molemmilta puolilta, Torran puolella oli isompi virtaus. Nousimme maihin, tavarat rannalle ja vedin veneen tukevasti maihin. En ollut tässä paikassa aiemmin käynyt, mutta olin siitä kuullut. Postissa oli töissä Kimpanpään Seppo, hän oli siellä usein käynyt. Kuljimme etsimässä tasaista paikkaa teltalle. Siinä olikin useampi tallattu teltan pohja mistä saatoimme valita. Sopu teltta oli pian pystyssä.

- Mitä sinä olit ajatellut sitten tehdä?

- Laitetaan tulet ja laitetaan hiukan ruokaa. Minulla on puolen litran pullossa lettutaikinaa. Siitä sitten riitti joskus aamullakin taikinaa.

- Miten sinä voit pitää kuumasta pannusta kiinni?

- Minulla on mukana rautalankaa, vuolen oksasta sopivan varren ja kiinnitän sen langalla paistinpannun kahvaan.

Keräilimme kuivia oksia aika kasan. Lähimaasto oli jo tyhjentynyt sopivista puista, mutta ei niitä nytkään kaukaa tarvinnut hakea. Kokosin kivien väliin sopivan kasan, tuikkasin tulen niiden alle rakentamaani sytykkeisiin. Hetki vain, savu oli poissa ja liekit nousivat nuolemaan paksumpia oksia. Kaivoin repusta voita, leikkasin puukolla aika köntsän pannulle ja sulatin sen ruskeaksi. Pullosta kaadoin taikinaa pannulle kiertäen keskeltä alkaen reunoille saakka.

- Oletkos sinä paistanut lettuja retkilläsi?

- Ei meillä koskaan ollut lettuja, makkaraa kylläkin paistettiin ja kahvia juotiin. Olihan meillä leipiäkin, mutta ne oli jo kotona tehty valmiiksi.

- On minulla makkaraakin, Vammalan Lihan lenkkiä. Oletkkos sitä maistanut?

- En, meillä syödään SOT:n makkaraa, kun isä on siinä jäsenenä.

- No sen ymmärrän. Mutta katsos nyt, miten letty käännetään. Nostin pannun tulelta syrjään, ravistin hieman lettua irti pannusta ja heitin letun ilmassa ympäri.

- Minä en kyllä ole noin koskaan tehnyt, veitsellä vaan kääntänyt.

- Voi sen tietenkin niinkin tehdä, vaan tahtoo lettu usein hajota kapean veitsen alla.

- Ei se mihkään hajoa, täytyy vaan pannua hieman kääntää kyljelle ja olla nopea veitsen kanssa.

Nopeasti pullollinen taikinaa oli paistettu, pääsimme maistelemaan. Minä ripotin jokaisen letun päälle hieman hienoa sokeria, näin uusi lettu sulatti sokerin ja koko lettu maistui makealta. Jätin hillon kotiin, olisi siinä sitten uusi kikka, jos sellaista tarvitaan. Rantaan oli tullut toinen vene kauppalasta. Menivät hieman syrjään meidän tulilta, laittoivat teltan pystyyn ja tunkivat kaikki sinne sisälle. Kimpanpään Seppo oli yhtenä pojista. Meillä kun oli lettuja mahan täydeltä, kävelin poikien teltalle.

- Seppo, aukaises, niin saatte lettuja. Seppo avasi teltan vetoketjun, pisti päänsä ulos.

- Mitä ihmettä sinä, onko sinulla meille lettuja? Pojat olivat mielissään makeasta suupalasta.

Istuimme Paulan kanssa tulilla, hätistelimme hyttysiä. Keitin kahvit. Katselimme toisiamme ja koetimme tutustua paremmin. Paula kertoi omista retkistään Ojansivun poikien ja Sinikan ja Sirkan kanssa.

- Olimme sellainen kylän kakarajoukko, yhdessä menimme aina. Ojansivun pojista yksi oli kokeneempi ja vanhempi, niin hän meitä vähän ohjasi. Meillä oli hauskaa keskenämme, vaikka kyllä välillä yöllä hieman pelotti musta metsä.

Minä kerroin omista retkistäni, milloin Houhajärvelle tai Pääjärvelle. Kävimme Ritajärvilläkin, ja Isolla Lattiolla sekä Poikkeluksella. Oli meillä kerran retki Säkylän Pyhäjärvellekin.

Hyttysten määrä alkoi olla valtava, häädyimme telttaan suojaan. Kiemurtelimme makuupusseihimme.