Koronan aika 1

Eristyksen aika 1

Kävimme kaupassa ennen Paulan leikkausta. Sen aikana Suomeen oli tullut koronaongelma. Päätin olla menemättä konserttiin perjantaina. Siellä olisi liikaa ihmisiä samassa paikassa ja vielä aivan tiiviisti vieri vieressä puolitoista tuntia. Seuraavan päivänä asetettiin koronaeristykset. Puhuttiin riskiryhmistä, johon mekin ikämme puolesta molemmat kuuluimme, minulla lisää muita vakavia sairauksia. Ensimmäisen viikon pärjäsimme muonan osalta hyvin. Paula alkoi oppia kulkemaan kyynärkeppien kanssa. Soittelimme ympäriinsä kuulumisia ja päätimme tarkoin noudattaa ohjeita.

Kauppaan oli lähdettävä, koronaa ei ollut vielä Valkeakoskella. City market oli avannut aamun kahdeksalta vanhoille ihmisille. Olin oven luona, istuin autossa ja odotin ovien aukeamista. Hipsuttelin muitten perässä kauppaan kintaat kädessä. Keräsin listan mukaan tarvikkeita kärryyn. Osalla asiakkaista oli myös käsineet kädessä. Tunti meni, hiki alkoi virrata ja kärry täyttyä.

Kotona lämmitin uunia, lakaisin lattioita ja tein ruokaa, tiskasin ja hyppäsin kuin Samu-sirkka ympäriinsä huoneesta toiseen Paulan toivomuksista. Pihalla ruokin lintuja ja katselin puutarhan ensimmäisiä pintaan nousijoita, scilloja, narsisseja, myrkkyliljoja. Huone lämpeni liiaksikin aina lämmittämisen päivänä, seuraava päivä oli lämmöltään tasaisempi. Käytimme vuoron perään ilmalämpöpumppua. Se vasta onkin aimo peli. Edes ämpäri sen ulkoyksikön alla täyttyi tuskin ollenkaan vedestä.

Otin tavakseni tiskata aina heti kaikki astiat ja nostella ne paikoilleen kaappiin. Näin en ole joutunut jättiläistiskin eteen kertaakaan. Ihana rauha vallitsee huoneessamme, Paula ei pääse touhuamaan, ja minua ei huvita. Kylälläkin on melko hiljaista, aamulla töihin menevät muutamat autot, posti päivällä ja roska-auto miten nyt sattuu, kerran jäätelöautokin piippaili.

Ruokaa alkoi kulua pakastearkuistakin, hain sieltä käskyn mukaan marjoja, kaloja, sieniä, kellarista perunoita. Takaisin päin ei mennyt kuin kylmähaude, jota Palua aluksi käytti jalkaansa. Rutiinit pitävät hyvin, aamulla nousen ylös kunhan olen saanut rauhaisan ja pitkän heräämisen jälkeen viimeisen nykäyksen käteeni työntäen peiton sivuun. Miten ihanaa onkaan herätä ja tietää voivansa saman tien nukahtaa uudelleen. Nämä vaiheet vuorottelevat, kunnes alan aukoa silmiäni valvella olon aikana. Katsahdan hitaasti kattolautoja ja niiden oksia, suljen taas luomeni ja nukahdan kuin silkkiseen syleilyyn. Jos ei ole kaamea pissahätä. Silloin on noustava vessaan. Olen oppinut nousemaan pissalle aamuyöstä, samalla reissulla juon hiukan laimeaa mehua, jos muista jättäneeni sitä lasiin keittiön pöydälle. Nukkumaan palatessani tiedän, etten enää joudu rakon pakottamana nousemaan vuoteen hivelevästä lämmöstä.