Iltalehti 11.4. Pentti Linkolasta

Iltalehti 11.4.-20 2.Ilktiksessä oli minun haastatteluni Valkeakosken Sanomista. Laitoin sen ilman valokuvia.

Kirjailija: Pentti Linkolaa harmitti lähestyvässä kuolemassa vain yksi asia, elämänkokemuksen hukkaan heittäminenEilen klo 19:25
Pekka Turtiainen julkaisi kirjan Pentti Linkolasta vuonna 2015. JUHANI VALLI/ARKISTO

Kun PekkaTurtiainen kuuli uutisen Pentti Linkolan kuolemasta, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että suurmies on poissa.– Hänen kuolemansa oli odotettu, sillä hän oli huonossa kunnossa. Yllätyksenä asia ei tullut, Turtiainen sanoo maanantaina.Linkolan noin kahden vuosikymmenen ajan tunteneen Turtiaisen mukaan hän ei myöskään pelännyt kuolemaa.– Hänelle se oli täysin luonnollinen tapahtuma, joka oli tulossa hänelle eteen. Kun kysyin häneltä, että mikä sinua kuolemassa harmittaa, niin hän vastasi, että ainoastaan hänelle kertyneen kokemuksen meneminen hukkaan.Turtiainen tutustui Linkolaan vuonna 1994 ostaessaan tältä kalaa.– Pentti osoittautui jo silloin äärimmäisen kiinnostuneeksi yksilöistä. Olin kuvitellut, että vaihdamme muutaman sanan, mutta päädyimme juttelemaan puoli tuntia, kun hän kyseli minusta ja elämänvaiheistani, Turtiainen muistelee.Turtiainen päätyi auttamaan Linkolaa ja toimimaan muun muassa hänen kuskinaan kalanmyyntimatkoilla ympäri Etelä-Suomea. Turtiainen on kirjoittanut kaksikon kohtaamisista ja myyntimatkoista muistelmateoksen Kalastaja, joka julkaistiin vuonna 2015.He tapasivat viimeisen kerran viime keväänä klassisen musiikin konsertissa Tampere-talossa.– Hän oli suuri musiikin ystävä, jota moni ei tiedä.– Oli mukava havaita, että jaksoi käydä konserteissa viimeiseen asti.

Linkolan kaksi puolta

Turtiaisen mukaan Linkolassa oli kaksi keskenään ristiriitaista puolta.– Ensimmäinen, minkä minä hämmästyneenä havaitsin, oli suuri ihmisläheisyys ja lämpö, jonka hän antoi kuulijalle.– Toinen oli se, että vaikka hän ei vihannut ihmisyksilöitä, hän oli ihmislajin vihaaja. Hän ei sietänyt sitä, että olimme lajina ylittäneet oman ekologisen lokeromme ja aiheutimme ympäristölle tuhoa ja tuskaa.Turtiainen muistaa Linkolan kanssa tekemiltään retkiltä tämän kaksi suurta rakkautta: metsät ja linnut.
– Hän ihaili metsiä yksittäisistä puun rungoista lähtien ja havaitsi vanhat männyt heti niiden oksien kääntymisestä.– Linturetkillämme hänellä oli täysin suvereeni havaintokyky. Hän havaitsi linnut siipien välkkeestä ja lauman pienestäkin lehahduksesta pellon laidalla

Pentti Linkola muistetaan Valkeakoskella ristiriitaisena, mutta ihmisläheisenä henkilönä, joka on jättänyt kestävän perinnön myös paikkakunnalle.