Mietteitä Pentti Linkolan kanssa eletystä ajasta, Tyrään Sanomien juttu

Viimeinen Pentin ja Sirkan vierailu meillä


Yhtä jalkaa Pentti Linkolan kanssa

Lehtimäen tiehaara Sääksmäellä kiinnosti minua. Hiekkatie haarautui siinä pieneksi muutamalle tilukselle vieväksi osin ruohottuneelle polulle. Olin menossa ostamaan kalaa suoraan kalastajalta, päivällä pyydettyä. Katselin postilaatikoita, yhdessä luki Linkola. Pieni talo vähäisen kummun päällä, pariovet siinä. Kopistelin ja avaamaan tuli ruutupaitainen tumma harjastukkainen kalastaja puukko vyöllään.

Tapaamisesta seurasi työntäyteisiä vuosia. Sain autella aikamme suurmiestä tehtävästä toiseen.

Olimme menossa kaloja myymään. Laatikot olivan autoni takakontissa, niissä haukea, kuhaa, ahventa, siikaa, kymmeniä kiloja. Edessä oli pitkä reissu, satoja, tuhansia kilometrejä, kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Miten tulivatkaan tutuiksi Sääksmäen, Iittalan, Hattulan, Valkeakosken, Kylmäkosken tiet ja talot. Kartanot, mökit, tutut ja tuntemattomat. Hämeenlinnan torillakin yhden kevään kerrat seisoimme myymässä kalaa ja vuoronperää pissalla Sokoksen yläkerran vessassa.

Matkat pitkiä, aina aamun valosta päivän kiireeseen, illan hämärään ja yön pimeyteen. Purimme usein lastimme Vähä-Uotilan pihassa puupinon kupeessa kahdentoista jälkeen.

Puhelin, Pentti soitti.

Puhelin, minä soitin.

Kerran, kaksi, joskus kolmekin kertaa päivässä autoni kiiti Kotini ja Pentin kodin väliä. Toimitin ostokset, tinkimaidot, suutarilla käynnit, hevosen oston, kärryt ajoon, metsien hakemisen Itärajalta pitkälle Satakuntaan.

Autoin Penttiä kaikessa, mihin kykenin, työ oli työtä, antoisaa mutta raskasta.

Kesät, pitkät kävelyretket yhdessä, linturetket keväisin Pinteleen sulalle, Vähäjärven tornille, Ritvalan peltoaukeille, rauhallisuus ja leppoisuus palasi retkiimme.

Pentti palasi elämään saadessaan keskustelijan ja kuulijan vierelleen, pitkien yksinäisten ja raskaiden työrupeamisen jälkeen. Parhaita olivat hänen keittiössään vietetyt lukemattomat illat ja kymmenet, kymmenet tunnit. Keskustelu lainehti ennalta suunnittelemattomien ajatusten käänteissä aiheesta toiseen, ihmisestä lokerostaan puskahtaneena, mehiläisiin, omanasatoon, papujen riittävyyteen, metsiin, lintuihin, muihin tuttuihin, syväekologiaan, vihreään liikkeeseen, Ekologiseen puolueeseen, Veltto Virtaseen, nuoruuden souturetkiin Sissi mäyräkoiran kanssa, uskomattomiin polkupyörämatkoihin Ympäri Eurooppaa ja Sirkkaan ystäväänsä, joka polki jokaisella matkalla mukana.

Matkamme kalastaja, kävelijä, Euroopan Mestari Reima Salosen luokse Taivassaloon tuotti tuloksena Pentille muuratun savustusuunin. Pentti autteli laastin sekoittamisessa, päätti uunin luukkujen sijainnista.

Jäin pois kalojen myynnistä, aloin savustaa kuhia, haukia, ahvenia, mateita, satoja kiloja läpi talvien hangessa ja kovassa pakkasessa.

Työni jalostui vielä kalojen fileeraamiseen, kymmenen kilon hauet ja jopa 13 kilon kuha silppuuntuivat keittiön penkin päällä, yleensä iltamyöhällä ja aina yli puolenyön tarvittaessa.

Vuotemme yhdessä alkoivat näkyä Pentissä. Uurteet kasvoissa, hivenen hartioiden kumartuminen, jalkojen voimien väheneminen. Äkisti siihen vielä vakava sairaus, sille Pentti ei antanut periksi. Vuosikaudet hän kulki välttämätön elämän ylläpitäjä mukanaan, makea sai jäädä.

Vielä vein Penttiä taidenäyttelyihin, kirjailijatapaamisiin, luennoille. Hän oli kulttuurin suurkuluttaja sinfoniosta teatteriin.

Kirjoittelimme molemmat, vaihtelimme ja arvioimme toistemme tekstejä. Hoputin kovin häntä kirjoittamaan polkupyöräretkiään muistiin. Hän sitä aloittelikin, ensin kotimaasta ja sitten ulkomaisista retkistä. Minä nauroin ulvomalla kuunnellessani hänen kertomuksiaan Ruotsin retkistä.

Vein Pentille käsikirjoituksen matkoistamme, hän teki joitain korjauksia, muutoin ei sitä kommentoinut. Kysyin saanko julkaista sen. ”Minä olen niin monissa liemissä keitetty, etten enää hätkähdä mistään.”

Retkemme on kansissa, Pentti uupui kesken omissa kirjoituksissaan. Vähä-Uotilan kalastaja, Ritvalan ja Sääksmäen kunnioitettu ja koko Suomen arvostettu filosofi, ornitologi, ekologi ja kansansa ravistelija on poissa.