Kesä Sysmässä -86 kolmas osa

Kesä Sysmässä -86 kolmas osa 

 

Juhannus, olin odottanut Posioita ja sitten Siltaloita alusviikolla. Eivät tulleetkaan. Soitin Sianojille, olimmehan olleet usein juhannuksena milloin missäkin. Harri ja Anja saapuivat seurakseni. Kyllä oli Sysmä täynnä väkeä ja kuumankaunis päivä, ihmisillä tuskin mitään päällään. 

Saunoimme, söimme ja joimme. Leppoisa tunnelma hiven tyhjennysterapiaa, mutta sehän ei ole pahasta. Vanhimmasta päästä kavereitani, tosiystävät aina. Kalaakin saimme verkoilla. Anjan kanssa koetimme onkia, ei mitään, yksi nyppy, siinä kaikki. 

Harri ja Anja lähtivät ja minä makasin kaksi päivää. Sitten iski outous, ikävä. Pakkasin hieman, ajoin rantaan ja autolla Lahteen. Siellä oli kaksi korttia, Terhiltä. No nytkö on Ulla vienyt terveiseni perille. Molemmat olivat Tampereen kaupunginorkesterin jousisoittajia. Ulla oli meidät esitellyt. 

Soitin, ja hieman varauksellisen jännittynyt tila välillämme. Toinen soitto ja jännite kasvaa, varaus on poissa ja niin auto lähtee Tampereelle. Mukavanleppeä olo perillä, oli Terhi varautunut, en saanut pienentyneeseen jännittyneeseen vatsalaukkuuni tungettua oikein mitään. Nukuinko yöni vai uneksinko, lupasi hän soittaa viulua minulle silmät suurina, nytkö? 

Posioiden kanssa pohjoisen kautta Sysmään. Pahuksen bussimatka, sellaiselle Terhi oli lähtenyt, pitkin Eurooppaa. Perillä kuuma, matkalla kuuma, lossilla hajonnut auto. En ehtinyt auttaa, täytyi lähteä, koetin kuitenkin, voi bussimatkaa. Yli kolmekymmentä astetta varjossa, väräjävä vesi ja vihollinen aurinko, pääni kesi ties monettako kertaa. 

Runoja, luin runoja, ennen en, nyt sain irti, koin kun näin. Väkevää elämystä, elämä elettynä, ei ohi lipuen. Voimakas kokemus. Bussi kulkee, ei hätiköidysti. Soitan huomenna. 

Ari ja Mirva tulivat vesitse uudella veneellä illalla. Olivat yötä. Syötiin, tänään on tuullut kohtalaisesti. Verkoissa oli vain pieni särki, eilen sentään hauki, kaksi ahventa ja kaksi siikaa. Laitoin uunikalaa. Täytynee hommata savustuspönttö. 

Yöllä, eipä nukuta. Lueskelin hieman. Vatsaa vain alkoi kipristellä. Jukka kyllä lujahermoinen olisi nukkunut. Mielellään se kuitenkin lähti seurakseni alamökille. Join kaksi lasillista samariinia. Kynttilä valaisevat, auringon punerruskin alkaa jo laskea ja häipyä. Tuuli vaan tohisee puissa. Lokitkin ovat kivellään hiljentyneet hetkeksi. Pian ne alkavat aamuisen kinastelun paikoistaan. Verkot ovat aivan karikon reunassa tuulen päällä, täytyy huomenna ottaa ne ylös ja viedä sitten syvemmälle. Taidan samalla laittaa kolmen metrin verkot pyytämään ja ehken muikkuverkotkin. 

Uimalaitoksen kupeessa soutustadionin äärellä on askarrus. Vastuu ja sen kantaminen, tekojensa seuraukset, mitä teen, millainen on vaikutukseni, olenko antamassa hyvää vai en. Teoistani vastaan, mitkä ovat säännöt? Mitä haluan, olen nyt hieman jäniksen selässä, varmuus tulee aikanaan. En tahdo olla hankaloittamassa toisen elämää, vaivana tai pahan mielen lähteenä. Onnettomuutta on jo liian kanssa. Bussissa jos kulkee, on yöaika lautalla, Terhi. No saapuu se huominen, tuleeko tieto tulevasta. Tämä yö kuluu kuitenkin valvoen. 

Mietin, laitanko ruokaa, joka tapauksessa käyn Sysmässä soittamassa, tarkistan bussin  kulun. Mieli askartelee levottomasti, yhtäkkiä tavaroita kassiin, ovet kiinni ja matkaan. Ajan kokan maihin, nousen ylös autolle. Sysmässä päätän mennä Lahteen, ellen saa vastausta. Tuut tuut tuut, loputtomasti, vihdoin poikki. Soitan Ullalle, ei vastaa. Siispä Lahteen, näenpä kuitenkin jalkapallon finaalin. 

30.6. Setvin papereitani, pakkailen hiljalleen lähteäkseni saareen takaisin. Mikon pitäisi soittaa, on tulossa perheensä kanssa Suomeen kolmen Espanjassa vietetyn vuoden jälkeen. Viimeksi soitti Bonnista. Käyn asioilla kaupungilla ja palatessa kuulen Mikon soittaneen Tukholmasta. Tuleekin jo huomenna. Lautta on Helsingissä klo kymmenen. Minun pitäisi olla Sysmässä klo 14. Mietin tunnin, ehdinkö odottaa heitä. Sitten kuitenkin päätän lähteä saareen. Nähdään sitten torstaina.