Kanat munivat

 

Kanat munivat, uuden suunnittelua

 

-            Kas, Heikki se siinä pyöräilee, terve!

-            Morjens, kun on niin kaunis päivä eikä kiireitä tilalla niin lähdin katsomaan miten munatehdas toimii.

-            No, mennään hieman häiritsemään kanoja.

Astelimme pränniin ja siitä kanalaan. Pinkeä tuoksu otti syleilyynsä. Kot kot, ja hyppelivät hieman sivuun meidän käydessä syöttöpöydälle.

-            Hyvin ovat rakentamamme vierintäpesät kestäneet. Onko tullut paljon munia?

-            Niin paljon, että on täytynyt ruveta myymään. Vaikka kyllä me paljon niitä syödään, katsos nyt, miten munat ovat puhtaita näissä kouruissa, verkko vierittää ne tähän poimittavaksi. Otetaas muutama mukaan ja mennään kahville.

Kävimme keittiöön, läpi puolihämärän kujistin ja eteisen. Istuimme pöydän äärelle. Minä laitoin pannun kiehumaan kaasuliedelle. Olin sen ostanut Tähtisen Manulta Tähtisen tien päästä. Kaasupullo oli puisen jakkaran alla hellan ja leivinuunin kupeessa. Kävin konttuurista nostelemassa kakkoa ja voita pöytään, otin rusinapullapitkon ja vetelin siitä muutaman siivun lautaselle. Keittiössä oli kuuma, Paula oli leiponut edellisenä päivänä monet kakot ja paistokset. Myös ruisleipätaikina oli ollut käymässä puutiinussa makuuhuoneen muurin lämmössä. Pirttiin olin ripustanut orteen joitakin leipiä kuivumaan.

-            Kuinkas Paulan ruisleivän teko sujui?

-            No niin kuin kaikki, mitä hän ruoaksi tekee, eli ernomasesti. Vähän hän sitä iskotteli, mutta antoi peräksi kun minä kärtin. Talostahan tieten löytyi vielä vanha puutiinu, ja siinä leipäjuuri. Se heräteltiin ja hyvin taikina kävi. Haluatkos sitä maistaa, leikkaan kyllä.

-            No anna sitäkin, olenhan ennenkin tämän talon leipäjuurta maistanut.

Nostelin kupit pöytään, latasin kahvit kiehuneeseen veteen, katselin miten pöönät kelluivat ja tipautin sokeripalan pannuun. Niin porot painuivat pohjaan. Joimme kahveita, söimme ruisleipää ja kakkoa, vielä riitti tilaa nisusellekin. Kolme kupillista joimme mieheen.

-            Mjuistatkos kuinka paljon Suomessa on maatiloja?

-            No en niin tiedä, mutta taitaa se luku aikas iso olla.

-            Katselin sitä, -60 luvulla oli vielä 300.000 tilaa, ja keskikoko peltohehtaarilta oli 4. Siitä on menty eteenpäin niin, että tiloja lopetta kuin liukuhihnalta.

-            Sitä minäkin olen katsellut, isännillä on aivan kaamea maan nälkä, kaikki pellot ostetaan heti kun vaan tilaisuus tulee.

-            Ennen joka talossa oli lehmä ja kuttu ainakin, vaikkei niin peltoakaan ollut. Emännät tappelivat tienvarsia niittäessään kuka mistäkin saa niittää. Samoin tehtiin lehtikerppoja kutuille. Oletkos sinä saanut kutun juustoa maistaa?

-            No olen, sain sitä Stormin Ollilassa renkinä ollessani, aivan verraton leivän päällinen.

Katselimme tiellä liikkujia. Harvassa niitä oli, mutta Heikki kyllä tunsi kaikki, opetti niitä minullekin.

-            Tuossa menee Haapaniemen Väinö, tyttärensä Merja häntä kuskaa Vammalassa kaupoilla. Merjan auto hieman vinkuu mennessään, venttiilivika kait. Nurmin Kallekin näyttä pyöräilevän, asuu siellä lähellä Sallin Kalliota, Himmaan tien varressa.

Menimme ulos, katselimme kilometristä aukeeta Vaunujoelle ja Vammalaan päin. Pilvet ajelivat korkealla taivaalla. Heikillä oli shortsit jalassaan.

-            Tämä navetta oli komea, kun se muurattiin. Valtteri teki hiekkatiilet, ja nyt ne raputuvat jo, kun sotien jälkeen oli kaikesta pulaa, ja jos jotain sai, niin se oli  kallista. Vallankin betonista säästettiin. Perustuksiinkin tungettiin kiilakiviä niin paljon kuin saatiin laudoituksen väliin mahtumaan. Minäkin olin silloin täällä silloin töissä kirvesmiehenä. Puutavaraa kyllä oli, se kun ajettiin hevosella omasta metsästä.

-            Minä olen ajatellut pinnoittaa ulkoseinät betoniruiskulla, siitä on hyviä kokemuksia,

mutta kun täytyisi olla sitä rahaa.

-            No nythän sitä tulee kun kanat munivat.

-            Tulee kyllä, mutta saman tien se myös menee. Pellot pitää salaojittaa, piiriojat aukaista ja muutoinkin kohentaa oloja. Koneita on ostettava, ei näillä hevosvetoisilla enää tee mitään, ovat vain tiellä. Katsos tuota peltoa Innan maiden takana. Sitä ei ole koko kesänä viljelty lainkaan.

-            Joo, se on pakettipelto. Valtio keksi suuressa viisaudessaan vähentää ylituotantoa laittamalla osan peltoja pakettiin ja näin pois viljelystä.

-            On hirmuisiin aikoihin tultu. Ennen sai raivauspalkkiota, nyt palkitaan siitä, ettei viljellä raivattuja peltoja, ja vielä näin kylän keskellä parhaita paikkoja. Ovat jo puhuneet, että joka tilalla olisi kesannoitava osa pelloista, perskules!

-            Suomessa on kuulemma voivuori. Valion pakkavarastossa on kymmeniä miljoonia kiloja voita pakattuna. Ei vedä vienti ulkomaille, mutta omille kansalaisillekaan ei voida halvalla myydä. Virosta jo käyvät viinan lisäksi hakemassa Valion voita halvemmalla kuin täällä kauppa pystyy myymään.

-            Kuules, minulla kun ei ole vielä lipputankoa, niin kaadatkos sinä siitä kotoimetsästä salskean kuusen, niin ostan sen sinulta ja vedetään se traktorilla meille. Minä laitan latvan alle parireen etujunan.

-            Kyllä vain, minä kaadan sen heti huomenna, tule sitten iltapäivällä hakemaan. Kuorit sen sitten kotona.

Puheet olivat ohitse, erosimme molemmat omiin iltatoimiimme viihtyisän tapaamisen voimistamina.