Öljysopimuksessa epäonnistuivat Jermu laine ja Urho Kekkonen

 Öljysopimuksesta neuvoteltiin Neuvostoliitossa

Istuimme Virtasten pihassa. Matti tapansa mukaan aloitti.

-            Olimme laivaristeilyllä, kunnan johtohenkilöt ja luottamusmiehet mukana. Menomatkalla Jussi sanoi minulle, ettei hän ota tällä matkalla yhtään viinaa. Häntä kun aina siitä oli moitittu. Katsos Matti, ei sitä kukaan huomaa, otanko vai en, kun kaikilla on jo asenne, että Jussi aina juo. Minä häntä lohduttelin. No paluumatkalla lähellä Helsinkiä Jussi sitten kysyi minulta, huomasiko kukaan hänen raittiuttaan, ei kukaan.

-            Jermu Laine on lähtenyt Moskovaan neuvotteluihin. Meillä kun on tuo tavaranvaihtopöytäkirja, niin mitä siinä sitten neuvotellaan?

-            Onhan se ollut meille hyvä sopimus. Armeija on aina saanut uutta kalustoa, kun ovat loppuja tilkinneet, eikä neukkulaisilla ole ollut tarjota kuranttia tavaraa meille. Tykit meille kelpaavat.

-            Voi olla isommista asioista nyt menossa, saa nähdä, millaisen öljysopimuksen Jermu tuo tullessaan.

HS uutiset, öljyn hinta kaksinkertaistuu, kauppaneuvottelut epäonnistuivat. Kekkonen lähtee Moskovaan. Kevyt polttoöljy maksoi aikaisemmin 7 penniä litralta, Jermu toi tullessaan 14 pennin sopimuksen.

Jännittyneenä odotimme Kekkosen onnistumista. Hän oli meidän takuumiehemme ja taitava neuvottelija. Maatalous kurjistui 70-luvun alkuvuosina, monet tekijät siihen vaikuttivat, puun hinta, lannoitteiden hinta, nyt polttoaineen hinta. Maassa olivat monet maatilat lopettaneet, tilojen keskikoko oli vain noin kymmenen peltohehtaaria.

Olin pyöräillyt Osmolle. Rauni keitti kahvia ja istui puulaatikon päällä  lyhyessä hameessaan.

-            Ei kyennyt Kekkonenkaan laskemaan hintaa, öljykriisistä puhutaan, meillä on nyt maailman kallein polttoaine. Isännät ovat ostaneet maatilatankkeja ajojaan varten, nyt niihin on pakko tankata kallista löpöä, mitähän siitä tulee lopulta tuloa.

Rauni kaatoi kuppeihin, nosteli nisua tassille, sokerikipon ja maitokannun. Ryystimme siinä saaden hyvän olon tuoksuista ja vahvasta mausta.

-            Ei maar, mun tarttee mennä, kanat tarvii rehua, kiitos kahveista.

Hyppäsin pyörälle ja aloin polkea lyhyttä matkaa, ohi Innanmaan Veikon talon ja mutgkan takaa näkyi jo kotini, entinen Kampin torppa.