Kevätkonsertti Valkeakoskella

 

 Valkeakosken Työväenopiston Naiskuoro ja Valkeakosken Työväen mieskuoro pitivät kevätkonserttinsa tällä kertaa hieman tavanomaista myöhemmin. Vappuna olemme perinteisesti suunnanneet Eskola saliin. Onneksi tuli muutos, ankan uitot saivat vettä, meillä oli kevään ensimmäinen kaunis aurinkoinen päivä. Kuin sitä juhlistaakseen kuorot aloittivat kappaleella Maailma on kaunis. Kassu Halosen sanoitus Vexi Salmen säveltämä ja kuoronjohtaja Ulle Valjakan sovittama kappale alkoi soljua kauniisti äänien harmoniassa. Salissa kuunteli vankka kannattajakunta, niin kuin aina kuorojen esiintyessä. Naiskuoro oli saanut uusia jäseniä, ja miehiä oli varma ylälauteellinen. Ilahduttavasti miesäänet soivat voimalla ja sävelkudos muodosti loistokkaan kokonaisuuden. Kekseliäästi naiset vaikenivat ja miehet lauloivat osansa antaen oivan kontrastin Nocturnen aikana. Yö saaristossa taas naiset vuorostaan aloittivat kirkkailla äänillään, ja toisessa säkeistössä miesten voima järäytti kuorolaulun hyväilemään korvia. Hyvin oli Ulle Valjakka harjoituttanut kuorot iskuun. Armaan läheisyys oli tuntematon, yllätyksellinen ja miellyttävä kuunneltava. Naiskuoron esityksessä oli erityisen nautittavaa terävät ja oikeaan osuneet iskut ja stemmat.
Tuttu Sininen huivi jatkoi hyvin alkanutta naiskuoron osuutta. Altot ja sopraanot nauttivat esityksestään, ja se välittyi hyvin yleisöön.

Kuoromoottori oli käynnistynyt sopivaan lämpötilaan. Elän hetkessä, säv. Ja san. Sirkka-Liisa Sass, sov. Ulle Valjakka ja solistina Jane Pääskynkivi- Kilpeläinen päästi sopraanonsa kauniiseen voimaan, ja hänen hetkensä loisti tähtenä.

Uusi kappale Vanha nainen hunningolla terästi laulajat ja yleisön. Kappale olisi tarvinnut johtajansa eteen johtamaan vaikeisiin sisääntuloihin. Pianon tuki oli hyvä ja ryyditti kappaletta ja antoi pontta laulajille.

Siskoni soi uutuudessaan oivallisesti Valjakan sovituksena. Alun kappaleet olivat luoneet kovat odotukset Raid kappaleeseen Vain rakkaus. San. Tapio Piirainen ja säv. Pekka Marjanen on soinut monien tv:n katselijoiden suosikiksi. Antti Nissilän sovittama kappale yltyi hurmioon sopraanojen voimasta, äänien korkeudesta ja eläytymisestä.

Kertakaikkinen lopetus väliaikaan tuli viimeisestä kappaleesta Uusi Aamunkoi. Sen kesäpäivän sävelet johdattivat meidät lämpöiseen tunnelmaan. Hämmästyttävää, mihin kuoro tässä ylettyi, tunnelma jäi saliin leijumaan kuoron jo kiirehtiessä ansaitulle tauolle.

Istambul aloitti miesten laulamana toisen puolikkaan. Tuttu sävelmä Kari Rydmanin sovittamana soljui jykevästi. Suuret setelit jatkoivat iltapäivän kimaraa. Poika nimeltä Päivi soi ensi kertaa kuoron esittämänä. Göstä Sundqvistin säveltämä ja sanoittama ja Ulle Valjakan sovittama kappale nosti esiin bassot pallean pohjasta ja punaiset huulet, tunnelmallista. Tiikerihai soi jykevästi kaikkien laulajien innostuessa reippaaseen menoon. Seppo Hovin sovitus Tulipunaruusuista räjäytti pankin naiskuoron liityttyä mukaan. Laulun voimaa ja hurmaa kerrakseen.

Vuoroon tuli Tyttö kampaa märkää tukkaa, naiskuoro aloitti tunnelmoinnin, kuorot onnistuivat erinomaisesti ja lauloivat itsensä melkein leijumaan.

Mandoliinimies nosti esiin solistit vaikeassa kappaleessa. Kari Lassilan basso soi lämminsävyisenä tenori Hannu Haaviston kirkkaan tenorin rinnalla. Varma esitys sävelien ympäröidessä yleisön.

Ääretön aava ympärilläni, säv. ja san. Juha Vainio, sov. Ulle Valjakka kietoi kuulijat aurinkoiseen lämpöön ja tunnelmaan nais- ja miesäänien vuorotellessa.

Lopun kolme kappaletta tulivat taas nopeasti, Kertokaa se hänelle, miehet aloittivat, kun itse en mä voi ja naiset liittyivät kuulain äänin mukaan keinuntaan, sinua aina rakastan.

Toiseksi viimeinen kappale, Näkemiin rakkaani, oli suruisen hyvästijätön hetki, ja kuorot olivat yhtä puuta tunnelmassaan.

Uusi aamunkoi, altot aloittivat kauniin stemman, joka jatkui voimalla koko kuoron tullessa mukaan. Ylimääräisenä saimme vielä kuulla Ultra Bra:n kappaleen Sinä lähdit pois.

Kevät alkoi kuorojen päästyä esittämään taitonsa.