Terveyskekuksessa

 

Terveyskeskuksessa 

 

Loppumaton on käyntien määrä ja kiihtyvällä tahdilla terkkarissa käydään. Parhaimmillaan olen tänä syksynä juossut kolme kertaa viikossa, ja aina eri vaiva. Silloin tällöin pääsen TAYS:iin saakka, mutta alan olla sinne liian vanha. Vielä ei minulle ole sanottu niin suoraan kuin Paulalle. Vanha pieni ukko liihotteli käytävällä edes takaisin. Minä sitä katselin ja sanoin, tuossa menee sinun lääkärisi. Niinhän tuo ukkeli sitten ottikin Paulan huoneeseensa. Pian tulikin takaisn, tokaisi ukkelin taputtaneen häntä olalle ja sanoneen, ei me rouva täällä noin vanhoja leikata. 

Astelin terkkarin pääovesta ja kaivoin kela korttini esiin, työnsin sen lukijan alle, piip, ja sain huoneen numeron ja hoitajan nimen, B osasto ja huone 22. Pian sinne pääsinkin ja sisään astuessani pyysin anteeksi, kun olin unohtanut maskini. Hoitajalla kun oli maski. Potilailla niitä ei näkynyt kasvoillaan. 

•  Ei se mitään, täällä ovat monet jo luopuneet siitä. Istu tuohon ja minä aloitan, annatko henkilötunnuksesi. 

 

Siitä alkoi erittäin ammattitaitoinen käsittely. Pientä nousuaoli arvoissani, hoitaja lupasi konsultoida ensin lääkärin kanssa uudesta annostuksesta ja ajasta. 

•  Onko sinulla muuta? 

• On minulla, voisitko sinä vähentää meidän perheessä käytettävää Mitä sanaa. 

• Hahhaa, en minä siihen pysty. 

• Kykenet sinä. 

• No miten? 

• Korvahuuhtelulla. Minulla kun on korvat täynnä vaikkua ja vaimolla on molemmissa korvissa kuulokkeet, niin välillä me huudetaan vuorotellen Mitä! 

 

Hoitajaa alkoi naurattaa entistä enemmän, lupasi kuitenkin katsoa korviini. 

•  Täällä on kyllä kovettunutta vahaa ja entäs toinen korva, siellä on melkein täyttä, hiukan tärykalvo näkyy. 

 

Hän kiersi pöydän taakse ja ilmoitti, että korvien huuhtelusta on melkein luovuttu. 

•  Onko sinulla omaa ruiskua? 

• On minulla, mutta sitä on aika vaikea saada yksin kunnolla toimimaan, pitäisi olla välikäsi kiskomaan korvalehdestä, että käytävä suoristuu. 

• Tässä on apteekissa myytävä uusi laite. Laita korviin vahanpoistajaa ja koeta sitten uudelleen. 

• Olen minä sitä käyttänyt, kerran laitoin molempiin silmiinkin. 

• Eikö se sattunut? 

• No sattui niin preleesti, mutta minä laitoin vaan. Illalla huomasin. 

• Toivotaan että se menee nyt helpommin. 

 

Heihettelimme ja minä astelin autolle.  

 

Taidenäyttely ja Korpela

 

Taidenäyttelystä Korpelaan

Kirkkokadun mukulakivien asettelu.

 

 

Jätin auton parkkiin Tyrvään kirjakaupan viereen Onkikadulle. Edessä talojen väleistä näkyi sininen Rautavesi, vasemmalla oli komea Tammisen talo vaalean sininen komea ja pitkä puinen rakennus. 

• Muistatkos kuinka veimme kirjakauppaan toisen laatikon kirjojani? 

• Muistan toki. 

• Minä sitten kävin viemässä laskun heille, kielsivät kokonaan saaneensa toista laatikkoa. Minä hämäännyin ja jätin sen asian toiseen kertaan, keskityin ensimmäisen laatikollisen kirjoihin ja maksuun. Lopulta siinä kävi niin, että sain siitä vain kuusikymmentä euroa. Sanoivat lähettäneensä aikaisemmin kaksisataa meidän tilille, muttei sitä siellä näkynyt. Tuli siinä aika halpa hinta heille kirjaa kohden, minä kun onneton vielä alensin kympillä kirjaa kohti. 

• No ei mennyt sekään kovin hyvin. 

• Minua sieppaa niin, etten enää mene siihen liikkeeseen, harmi kyllä. 

Astelimme tien toiselle puolelle, edessä oli funkistalo, entinen kumikauppa. Oven pielessä oli mainos näyttelystä. Vedin oven auki ja astuimme sisään. Ensimmäisessä kerroksessa oli yllätyksekseni viihtyisä kahvila. Astelimme sisään, kiersimme salin ja poistuimme toisesta ovesta käytävään. 

• No mikäs on, olenhan minä varmasti oikeassa talossa. Mennääs uudelleen  

  

Kävelimme peräkanaa tiskin eteen. Koetin saada myyjien huomion, mutta he olivat keittiössä eivätkä huomanneet meitä. 

• Kyllä sen täytyy olla toisessa kerroksessa, mennääs sinne. 

• Ei minusta, mutta katsotaas näkyykö mitään opastetta. 

 

Ei näkynyt, ja könysimme raput ylös havaitaksemme senkin tyhjäksi tilaksi. 

• Palataas takaisin kahvilaan kysymään, kyllä sen täällä täytyy olla. 

Tiskin vieressä seisoi tarjoilija. Hän hymyili meille. 

•  Näyttely on tuolla kellarissa tiskin vierestä alas. 

• Katsos, en huomannutkaan rappuja ensi kerralla. 

 

Könysimme kapeat kierreportaat alas, ja siellähän näyttely oli. Aloitimme ensimmäisestä huoneesta ja kiertelimme koko näyttelyn ensin kahteen kertaan ennen kuin aloimme kommentoida enemmän. Siellä oli myös se taulu, josta olin kiinnostunut. Se oli Kirkkokadulta melkein siitä kohtaa, jossa asuimme vuosikausia, Vammalan Posti. Kadulla oli menossa nupukivien asettelu ja siinä työskentelevät miehet. Molemmilla puolilla oli tutut puiset rakennukset ja taustalla näkyi komeat kirkon kaksoistornit. 

•  Tuossa se sinun mainitsema kuva on. 

• Niin on, oletkos katsonut hintaa? 2300 euroa. Onneksi siinä on punainen merkki.  Se on varattu ja kaiketi maksettukin jo. 

 

Kävimme taulut vielä läpi ja katselimme niiden tietoja. Merimaalauksia, Isosaaresta, Ruotsinsalmen meritaistelusta dramaattinen tilanne, jossa suuri purjealus räjähtää. Jakke muisti kuvan, minustakin se oli tuttu. Maalauksesta oli pitkät tiedot, tapahtumisista ja viitteistä. 

• Tämä on maalaus maalauksesta.  

Jakken tuomio oli selvä. Minä pidin parhaana kuvana hailien perkauksesta Tammion saaren rantakallioilla. Siinä oli voimakasta tekemistä leppoisen ilman ja tyynen meren syleilyssä. 

•  Minulla oli vielä tarkoitus mennä Jaatsille katsomaan Pimenoffin keräämiä Afrikkalaisten esineitä ja taidetta, en kuitenkaan jaksa, tämä vei jo minusta voimat. Mihin sinä haluaisit seuraavaksi? 

• No Korpela, hymyili Jakke kevyesti ilmaistessaan meidän molempien suosikkikohteen Huittisissa. 

 

Matka jatkui, ensin halusin nähdä Vammalaan rakennetun uuden jättimarketin. Se oli sijoitettu osin entiseen metsään Vammalan kaupungin varikon paikalle. Tuomiston liikenneympyrän ajoin melkein kokonaan ympäri, ennen kuin pääsin oikealle tielle. 

•  Katsos, tuolla se on. Onpa se valtava, ja vieressä on vietä Tokmanni. 

Ajoimme liikkeen pihaan pöyristyneinä ja mykistyneinä. Autoja oli valtavasti laajalla parkkipaikalla. Pääsimme hitaasti ajaen takaisin pikatielle ja kohti provianttiemme täydentämistä.