Scylla v. 2013

Scyllan kunnostus

Kiinnostukseni puiseen purjeveneeseen sai alkunsa norjalaisesta vuonoveneestä, ”Göi”, kapeasta 9 metrisestä merineulasta. Sain oppia purjehtimaan sodanajan tykkiveneen päällikön opastuksella Raumalla 60-luvulla, hän oli tuonut veneen Vaasasta.

Sisämaan asukille tuon veneen sulava äänetön kulku oli kutsu purjehduksen pariin. Mahdollisuus omaan veneeseen merellä syntyi kimppaveneen muodossa, nostalginen Hai tuli omistukseemme Porista. Timo oli jo ikänsä purjehtinut, koetti minuakin opettaa…

Moottoriveneitä oli perämoottoreista keskimoottoreihin, puusta alumiiniin. Viimeisin oli Uudessakaupungissa tehty fiskari, jonka remppasin puuosien osalta.

Peräkannen toisen puolen uusin lehtikuusella ja tapitin sen rimojen läpi. Vanha kansi oli tehty liimaamalla pahvin päälle. Alarakenteet olivat edelleen neitseellisen ehjät, kunnia tekijälle.

Haita seurasi useita veneitä, sekä merellä että järvillä. Eläkepäivien koittaessa 2006 sain mahdollisuuden aloittaa merielämä uudelleen.

Nyt hain Scyllaa. Kolmea kävin katsomassa, yhden ostinkin, Suomenlinnasta, ja saman tien peruimme sovussa kaupat. Mastossa oli paha lahovika.

Uusi ilmoitus oli netissä, ja minä ajoin heti Lappohjaan, Scylla! Veneeseen kiivettyäni, se oli telakalla, ostopäätös syntyi. Risto oli seilannut ja aloittanut perusteellisen rempan. Sitä oli kestänyt jo vuosia. Hilkkua vaille valmis runko odotti koneistusta, sähköistystä ja heloitusta. Hilkkua oli sekä sisällä että kannella. Masto oli kunnostettu ja lakattu, puomi vaatii täysrempan, samoin saalingit. Puomin vein Siuroon Anssille. Hän laittaa sen puuvalmiiksi, minä sitten lakkailen sen kotona. Heloitus jää kevääseen.

Laitan isoon purjeeseen kaksireivijärjestelmän, yksin sitroodasta hoidettavaksi, narureivit. Samoin vedän puomin alasvetäjän säädön sitloodaan.

Siinä on ”Susanna”, valmiina siirrettäväksi. Masto on veneen vieressä, saa nähdä, miten rikaus keväällä onnistuu. Vinssit pois, nostinten, vanttien, sähkön, vindeksin asennus. Plokien paikat ja nostinten ja reiviköysien suuntaaminen taittopyörien avulla kajuutan katon takareunan vinsseille.

Olin saanut telakkapaikan Skåldöstä EX-Marinesta, ja sinne vene oli vietävä. Siellä myös tehtäisi kunnostustyöt, joita en kotona voisi tehdä. Putkien läpiviennit, vinssien asennukset, sähkötyöt wc:n ja septitankin asennus, sähköpääkeskuksen rakentaminen.

Purjeet vein tarkastettaviksi ja mahdollisesti kunnostettaviksi Tampereelle.

Soittavat sitten.

Isosta Scyllasta Suomenlinnassa kauppa peruuntui viime hetkellä havaittuun maston lahovikaan. Huipusta oli valunut vuosia vesi maston sisään lahottaen tyven noin 60 cm matkalta. Harri Saksala ehdotti kaupan purkua, johon sitten suostuin, päivän harkittuani.

Masto olisi ollut kunnostettavissa, uudenkin olisi saanut, mutta seuraavaksi kesäksi. Keijo kyllä lupasi korjata vanhan, mutta aikaa siihen menee. Minä halusin merelle heti.

Savonlinnassa oli pikkuscylla vesillä. Purjehdin sillä pätkän, ja varmistuin halustani saada Scylla. Ei kuitenkaan tuota paattia, liikaa töitä.

Etsintä jatkui, Helsingissä oli seuraava pikkuscylla. Ajoin sinne, mutta voi kauhistus, telakointi oli ollut huolimaton. Laidat olivat painuneert mutkalle!

Kesä kului, ja tuntui jo siltä, etten purjehtisikaan. Silloin Oulussa vene alkoi kiinnostaa, ja sen ostin. Muoviveneen, ja myin pois. Melkoinen purjehdusseikkailu sitä ennen vahvisti edelleen uskoani meren vetoon.

Kristiinakaupungin laiturissa, täältä alkoi yksinpurjehdus Tammisaareen 

Helmsman 26 lujitemuovivene, seilasin sen Osmon kanssa Kokkolasta Kristiinakaupunkiin ja sieltä Tammisaareen ja ostajan kanssa Turkuun.

Sain ”Susannan”, Liljan ja Nybergin veistämän klassikon. Kunhan vaan kunnostus saatettaisi loppuun ja päästäisi merelle!

”Susanna” teltassa Lappohjassa. Kyljet on kunnostettu, mutta lähempi tarkastelu osoittaa niissäkin vielä töitä riittävän kevääseen. Runkolautojen saumat on jyrsitty ja tiivistetty sikalla, maali on hieman rispaantunut saumojen päällä. Pohja on maalattu kertaalleen pohjavärillä. Se on maalattava vielä keväällä uudelleen.

Peräsin on tehty vaneerista, kaunista työtä, kuinka kestänee. Apuportaat eivät oikein istu puuveneeseen, muovia kun ovat. Niiden vaihtaminen on kuitenkin vasta viimeisiä töitä. Peräsimen vedenalainen osa vaatii vielä huomiota, reunat tulee vahvistaa ennen vesille laskua. Potkuria varten tehdyn aukon riittävyys ratkeaa vasta vesillä. Peräsin on kiinni neljällä saranalla. Niissä on vielä hiukan trimmaamista. Pulttien reiät ja pultit on saatava linjaan ja klappi pois.

Moottori on alkuperäinen Pukh, 1 sylinterinen diesel. Sen kunnosta ei ole mitään tietoa. Ainakin se pyörii. Vaihde, akseli ja potkuri ovat paikoillaan. Laturi on rikki, hallintalaitteet ja sähköt ovat kaikki irtonaisena pussissa. Saan mahdollisesti Pekalta, Scyllapurjehtijalta hänen veneensä sähkösuunnitelman avukseni. Ensin vedetään pakollinen johdotus lampuille ja koneelle, kunhan vaan saan sähköpäätaulun paikan päätettyä ja rakennettua. Karttapöydän päälle sivusarjaan tai pistopunkan laipioon, tai portaiden taakse laipioon? Hyvä olisi sellainen saranoilla aukeava kaappi, jonka etureunassa laitteet olisivat kiinni. Näin ne olisivat huollettavissa ja näkyvissä .

Osmo kajuutassa

Pistopunkka

Lakan poistoa

Saalingit ja puomi lakattuna

duplikaatti

Teakki kansi

Kajuutan katto ja luukku

Kattoikkuna

Saalingit ja kaiteet puupuhtaina

Kaikki on sisältä uusittu, turkki korotettu, laipiot, sohvat, punkat, koko tilajako laitettu uusiksi. Risto oli kaiken suunnitellut, ja tulos miellytti kovin minua. Vasemmalla on uunillisen hellan paikka, sohvaa on sen takia lyhennetty. WC on heti rappujen vieressä paapuurin puolella uunin vieressä.

Laipiot on maalattu valkoiseksi, mahonki ja mänty on petsattu kovin tummaksi. Työ on kuitenkin varsin siistiä ja tukevaa. Vanerit ovat reilun paksuisia, painoa ei ole yritettykään pitää pienenä. Ei sillä Scyllassa olekaan mitään merkitystä, tässä veneessä on toinen filosofia kuin muoviveneissä.

Kuvassa näkyy sohvan päällä hyllyjen liukuovet, jotka ovat väärinpäin paikoillaan ja lakkaamatta. Vein ne ja kaikki luukut ja laatikot kotiin lakattavaksi. Ostin sormiluukkujen teak reunukset ja sormilukot. Vielä on ostettava saranat ja asennettava kaikki paikoilleen.

Turkki on varsin tasainen korotuksen ansiosta, ja siihen on käytetty kunnollista vaneria. Se on osin lakkaamatta. Seisomatila on kuitenkin korotuksessa menetetty. En laittanut sille mitään painoa, hyvin kabiinissa pääsee kulkemaan.

Yleisilme on avara. Näihin kahteen sohvaan joudun tilaamaan uudet päälliset. Styyrpuolen sohva leviää kaksoisvuoteeksi, varalaveri on piilotettu punkan alle, se näkyy kuvassa Riston polvien alla. Se tulee kevyesti vetämällä esiin. Laverin patja täytyy suunnitella selkänojaksi, jotta säästyy säilytysongelmasta.

Pöytä on tukeva ja leveä molempien puolien ollessa auki. Sisälaidat on myös maalattu valkoiseksi. Pilssissä on harmaa lyijymönjä.

Pytty on irti, kaikki letkut ja septitankki puuttuvat. Samoin altaan letkut ja läpiviennit ovat tekemättä. Tilaratkaisun kannalta vessan laitto alkuperäisen pentterin paikalle on hyvä. Silloin kuitenkin menetetään pistopunkka paapuurin laidalta. Ei sitä Scyllassa ole koskaan ollutkaan. Kuitenkin paapuurin sohva on lyhyt ja mahdollistaa vain lapsen nukkumisen. Laipion jälkeen on alkuperäisen wc:n tilalla sadevaatekaappi keulapiikin edessä. Siis ikuinen ongelma veneissä, pentteri ja wc, sekä punkkien lukumäärä, jokainen ratkaisee ne itse.

On purjevenesuunnittelu kuitenkin 50 vuotta edellä moottorivenesuunnittelua sisätilojen osalta. Vastaavan kokoisessa fiskarissa on yleensä vain keulapiikki, jossa makuulle pääsee kaksi aikuista, eikä vessaa missään. Kemiallinen pytty vaan seilaa kajuutassa keskellä edestakaisin. Avotilassa on epälukuinen määrä penkkejä, joskus ne mahdollistavat aikuisen pedin, ehkä.

Pilssi on syvä, lyijymönjä on vedetty siististi. Pilssiin sopisi vesi- ja septitankit. Akku on sijoitettava ylemmäs. Kuvasta näkyy suojaamattomat listat, jotka olen jo kahteen kertaan suojannut pellavaöljyllä ja aspergoolilla.

Sohvien laatikot ovat osittain viimeistelemättä, niihin on palattava, mikäli aikaa jää. Homma jatkuu keväällä. Täytyy harkita, maalaanko niiden sisustat valkoiseksi.

Styrpuurin pistopunkan edessä on karttapöytä, sivusarjassa näkyy sitloodan etulaipion siirto taaksepäin. Ensimmäisen pystylistan kohdalla vasemmalla oli ennen laipio. Nyt pistopunkassa on hyvä istumatila, ja sinne myös pääsee helposti.

Raput on siirretty toiseen laitaan wc:n oven takia. Ne ovat scyllamaisen jyrkät ja kapeat. Saa nähdä, koska ne menevät tuotekehittelyyn.

Punkkien vanerien alapuolet ovat hiukan tummuneet, vaativat huomiota ennen kesää. Muutoin koko vene on raikas ja hyvän hajuinen, onhan se melkein kuin uusi!

Sitloodakin on rakennettu kokonaan uudelleen. Levankia varten on tukeva palkki poikki loodan, levanki ja vaunu on asennettava.

Paapuurin puolella on laatikot pilssiin saakka. Loodaa kiertää leveät tiikkilankut, joilla on hyvä istua. Mantookitolpat ovat kiinteät, eikä peräkaidetta ole. Kesän jälkeen tietää, tuleeko harkittavaksi peräkaiteen asennus. Siihen saisi kyllä mukavasti kiinnitettyä ankaroliinan, lipputangon, ankkurin, tuulensuojan jne.

Jalkatilassa on vaneri, eikä läpivientejä ole tehty. Pystypinnat vaativat yläosastaan vesitiiviin ratkaisun. Pohjalle tullee tiikki, samalla tiiviysongelma ratkeaa, tai sitten hionta, epoksikäsittely, lasikuitu ympäri, hionta, paklaus ja maalaus. Pohjalle tulisi sitten irtonainen tiikkiritilä. Vasemmalla näkyy ikkuna pistopunkkaan, se on erinomainen oivallus.

Sisään meno on sillan takana, ja luukku ulottuu vain aikaisemman sisään tulon kohdalle. Kajuutan ulkolaidat vaativat kunnostuksen ja lakkauksen. Talliluukku ja liikkuva luukku vaativat kunnostuksen. Niissä on alkuperäinen sinkkinauloilla lyöty päällinen, joka vuotaa, eikä talliluukku kestä astua. Myrskysuojiin porataan reiät nostimille. Vinssin vapauttajat ja vinssit asetetaan kajuutan takalaidoille. Skuuttivinssit tulevat tiikkilankun päälle, kuvassa paapuurissa. Samalla ne on vahvistettava alapuolelta, samanlainen patsas alle kuin Nallella.

Mastossa on kaksi alkuperäistä yksitoimista vinssiä. Ne tulee korvattavaksi hytin takareunaan asetettavilla vinsseillä. Siihen käyvät hyvin vanhat skuuttivinssit, Lewmar 30:set. Skuuttivinssit laitetaan laidoille tiikkilankkuihin, itseskuuttaavat ovat harkinnassa. Hepokatti tarkkailee suunnitelmaa.

Mastoon ei ole laitettu nostimia eikä sähköjä sisään, ne ovat ehkä hiukan ongelmalliset, mutta eipä ainakaan masto enää lahoa ja petä, niin kuin aikaisemmin tässä veneessä ja Suomenlinnan Scyllassa! Tämä masto on tehty Oregon Pinestä, ja se on hyvässä kunnossa. Keväällä vielä ennen heloitusta laitan pintaan ohennetun lakan.

Kajuutan katto on muovista, tullee vaihdettavaksi tiikkiin. Mikäli katto ei vuoda, vaihto voi venyä. Mutta kyllä tiikki olisi alkuperäinen ja paras ratkaisu. Kajuutan katolle tulee vielä käsikaiteet ja ilmastointiventtiilit. Osa on dorade malliset, osa alumiinista. Aurinkokennoiset venttiilit vaihtaisivat ilmaa silloinkin, kun olen poissa veneeltä.

Kuvassa näkyy hyvin salongin pöydän suuri koko. Se on hyvin tehty perinteiseen tapaan korotetuilla reunalistoilla.

Osmo selostaa listojen laittoa laipioon. Styyrpuurin päälaipiosta puuttuu kattolistat.

Punkkien alla on hyvät tuuletusraot.

Karneerausten tekoa täytyy harkita, kunhan patjat ovat ensin paikoillaan. silloin vasta sen oikein näkee. Täytyy varmaan päästä sellaiseen veneeseen katsomaan, missä ne on hyvin tehty.

Keulapiikissä on muoviluukku. Ratkaisu on valoisa, mutta ei kovin puuvenehenkinen. Tiikkiluukku sopii paremmin veneeseen, mutta silloin menetetään keulapiikin valoisuus. On siellä tosin kaksi ikkunaa sivusarjoissa. Luukkuun voisi ulos kyllä harkita Osmon ehdottamia rimoja, samalla lailla kuin kuvassa sisäpuolella. Sitten on kuitenkin asennettava kaihdin sisäpuolelle.

Kansi on tiikistä. Joitain paikkoja on vielä tiivistettävä, ja läpiviennit tehtävä, kansi on kyllä varsin hyvässä kunnossa.

Keulakaiteet ovat alumiinista, eivätkä tunnu kovin tukevilta. Puukspröötiä on harkittava , mutta sen tarve ratkeaa vasta ensi purjehduskauden jälkeen. Varmasti sillä on positiivinen vaikutus purjehtimiseen, mutta tuntuma ratkaisee, onko sillä minulle mitään väliä. Saisihan sen avulla kyllä kaksi keulapurjetta ulos samanaikaisesti. Samalla ratkeaisi keulakaiteen heikkous, se olisi uusittava. Toisaalta haluaisin ottaa kaiteet kokonaan pois, myös mantookit. Tulisi meri lähemmäksi.

Paljon on vielä mietittävää, ennen kuin vene otetaan telakalla sisälle ja aloitetaan viimeistely. On päätettävä, mitä täytyy välttämättä tehdä, mihin riittää raha sen jälkeen, ja mitä pystyn tekemään itse.

Vene lepää telakalla uuden putkikehikon ja pressun alla. Nyt suoja on sellainen, jonka haluan. Putkikehikko asennettiin mantookin tolppiin. Se ei kuitenkaan onnistunut ensimmäisellä kerralla, koska tolpat olivatkin kiinteät, ja teline oli tarkoitettu asennettavaksi tolpan reikiin. Kimmo hankki hydrauliletkujen kiinnikkeitä, ja niillä kehikon pystytolpat saatiin hyvin kiinni mantookin tolppiin. Pressun ostin mittojen mukaan, ja se on sopiva ja irti laidoista. Päivä sen asentamisessa meni neljältä mieheltä, ensin oli purettava väliaikainen suoja pois. Artsi, Eugene ja Makka olivat korvaamattomana apuna.

Vas. Artsi, Makka ja Eugene kahvitauolla. Pakkastakin oli hiukan, ja Makkan varpaat meinasivat jäätyä. Aamulla lähdettiin yhdeksältä, ja viimeinen oli vasta puolenyön jälkeen kotona. Kesällä mennään merelle.

Saalingit olivat menettäneet osan lakastaan, ja kunnostus alkaa. Kuumailmapuhaltimella lakka pehmeäksi ja pakkelilastalla tai puukolla lakka irtosi nahkamaisina nauhoina. Lastalla on helppo työnnellä, kunhan vaan pitää sen sopivan TYLSÄNÄ so pyöreäteräisenä. Muutoin se helposti menee kuumentuneen puun sisään ja saa aikaan lastuja.

Puukon sen sijaan tulee olla terävä, sillä kaavitaan niin kuin siiklillä, mutta kahvasta kiinni pitäen. Näin ei käsi kuumene. Kaapia voi molempiin suuntiin, sillä terää on pidettävä melko pystyssä, hiukan hamaraa menosuuntaan kallistaen. Puukolla pääsee pieniin paikkoihin, joihin lasta ei sovi.

Kuvassa on vielä kaksi siikliä, joilla työ myös sujuu, mutta siiklillä on työskenneltävä kaksin käsin, ja työ etenee hitaammin, koska silloin puhallin on pois käytöstä. Lattaviilalla siiklin teroitus käy nopeasti, viila pöydälle ja vakaalla kädellä siikliä liikutetaan viilan päällä. Kuvan kaltainen iso viila on sopiva.

Tässä näkyy hyvin lakan irtoaminen. Työkaluna on pakkelilasta, jolla työnnellään menemään samalla toisella kädellä koko ajan lakkaa kuumentaen. Tasaisella pinnalla vauhti on kova, täytyy varoa kuumentamasta lakkaa liikaa, niin että se alkaa kiehua. Silloin on vaarana sen tarttuminen uudelleen kiinni ja työkalun sotkeutuminen.

Jos pinnassa on painumia, niin niihin ei lasta oikein sovellu, eikä siiklikään. Silloin puukko on paras, sillä voi rapsutella millaisen kolon vaan, kunhan on varovainen eikä veistä puuta pois.

Saalingit on putsattu lakasta. Pöydällä on myös pieni santaaja, hiiri. Sähkökoneena se on väsymätön hioja. Siinä on tarpeeksi tasopintaa, joten sillä saa hyvin tasaista jälkeä. Kärjellä pääsee ahtaisiinkin paikkoihin. Kuvassa näkyy hiukan värivirhettä puussa. Siinä on laho päässyt töihin. Jouduin ottamaan lastun pois sellaisesta kohdasta, sen tein sähköhöylällä. Hiomapaperi oli ensin n:o 40 ja sitten n:o 120.

Viirien plokit oli kiinnitetty ruostuvilla ruuveilla, joten jouduin ensin sahaamaan rautasahalla ristiin kantaan uran, sitten viilaamaan ruuvimeisselin sopivan tiukaksi, ja vasta sitten sain ruuvit auki. Yksi tietenkin katkesi.

Alkuperäiset käsikaiteet putsasin puhaltimella ja puukolla ja hioin ne samoin kuin saalingit.

Koska kaiteissa oli värivirheitä, petsasin ne mahongin väriseksi. Ne ovat vielä kosteat ja laikukkaat. Lakka tasaa värin ja saa kaiteet hehkumaan.

On vaan muistettava lakata seitsemän kertaa, alkuun ohennetulla, muutoin sade huuhtoo lakan pois, ja aurinko. Tulos kyllä näyttää hyvältä vähemmilläkin määrillä, mutta tässä on uskottava kokemukseen.

Alun perin kaiteet on ollut kiinnitettynä alapuolelta neljällä ruuvilla, nyt täytyy harkita kiinnitystä päältä ja reikien tapitusta.

Remppa jatkui, kesä saapui, juhannus meni, vene alkoi valmistua Siurossa. Oli aika sen siirtämiseksi Näsijärvelle. Santalahden satamassa nosturi laski sen laiturin viereen ja se alkoi heti täyttyä vedellä. Sähköä täytyi saada heti pumppuihin, minä painuin kajuuttaan starttaamaan moottoria saadakseni virtaa omaan pilssipumpuun. Se oli kuitenkin aivan riittämätön sisään virtaavan veden vähentämiseksi. Onneksi toisesta tolpasta löytyi sähkö, ja vene saatiin pysymään pinnalla. Minulla meni siinä yö vartioidessa ja käyttäessä pumppuja kerran tunnissa. Siinä laidat sitten turposivat, ja pääsin aamulla nukkumaan.

Purjehdukset odottivat.

Susanna Murikan laiturissa Näsijärvellä.